Kapioverhot keittiöön

Valkovuokkoja.

 

Kesken kevätsuursiivousten (joita olen tehnyt monta viikkoa) alkoi tuntua, että olisi mukava ommella keittiöön uudet verhot. Keittiö on ainoa huone, jonka verhoja vaihdan monta kertaa vuodessa. Yhdet kukkaverhot olivat hiirulaiset sotkeneet aitalla niin pahasti, että eivät puhdistuneet pesukoneessakaan. Onneksi en ennättänyt ostaa kangasta, kun mieleeni muistuivat äitini kapiolakanat. Äitini on ommellut ne 1930-luvun lopulla, niissä on vielä tyttöaikaiset monogrammit. Olot ovat olleet hyvin köyhät ja puutteelliset, mutta jostakin on kuitenkin löytynyt pätkä pitsiä. Lakanoita oli kolme, mutta yksi oli kovin hitunainen. Kaikki lakanat olivat erilaisia. Käytin keittiön kappaverhoihin kahta ehjintä lakanaa. Pitsejä jouduin kyllä parsimaan kasaan. Lisäsin liitoskohtaan ja reunaan uutta pitsiä. Lopputulokseen olin todella tyytyväinen, vaikka toisessa verhossa on reunapitsi ja toisessa välipitsi.

Kappaverho reunapitsein somistettuna...

...ja välipitsein somistettuna.

Luonnossa liikkuminen antaa aina uutta voimaa arkipuuhasteluun. Mikäpä olisi mukavampaa kuin seurata valkovuokkojen kukintaa tai puiden lehtien kasvua hennonvihreistä silmuista syvänvihreisiin lehtiin. Marjapensaiden juurelta löytyi taas yllätys: sinne oli putkahtanut runsaasti kartiohuhtasieniä. En ole kyseistä lajia edes nähnyt aikaisemmin, mutta tunnistin sen kyllä. Nettisivuilta luin, että moni muu oli myös löytänyt elämänsä ensimmäiset huhtasienet. Sienet päätyivät paistinpannulle sipuleiden kera muhimaan.

Hentoja pihlajan lehtiä.

Keväistä kuusimetsää.

Upeita koivuja.

 

Kartiohuhtasieni.

 Tein toukokuun viimeisellä viikolla myös kotimaan matkan yhdessä siskoni kanssa. Matkustimme vanhimman siskomme luokse Orivedelle tämän viettäessään syntymäpäiviään. Oli mukava viettää aikaa sisarusten kesken. Kukin kertoi lapsuusmuistojaan.

Samalla reissulla kävimme myös Tampereella. Katselimme Koskikeskusta, Laukontoria, yleensä kaupunkia.Ajelimme hissillä uuden Torni-hotellin kattoterassille, mistä koko kaupunki levittäytyy katsojan silmien eteen. Finlaysonin tehtaanmyymälästä ostin vihreäkuvioisen Kubis-essun ja Kaulaketju-kangasta. Verkarannassa kävimme katsomassa mm. lasten käsityökoulun tuotteita. Siellä oli monta pitkää riviä hauskoja kotatelttoja.

Lasten taiteilemia kotatelttoja.

Keramiikkaa Verkarannassa.

Kubis-essu Finlaysonilta.

Kaulaketjukangasta.

Kesämökin parvekkeen linnunpesässä on nyt kuusi linnunpojan rääpälettä nokat ilmaa kohti. Kaipa ne ovat räkättirastaan jälkeläisiä. Emo puolusti reviiriään tarkasti ruikkaamalla ulosteet mieheni takin rinnuksille.

Kuusi untuvikkoa.