Aurinkoa kaamoksen keskellä.

Melkein kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. No, olin mieheni kanssa kaksi viikkoa Thaimaassa. Kyllä tuntui upealta olla lämmössä ja auringossa kesken pimeän marraskuun. Kohteena meillä oli Phuketin saarella Kata Beach, joka osoittautuikin meille

sopivaksi rauhalliseksi lomapaikaksi. Majapaikkamme oli vaatimaton perhehotelli South Siam Guesthouse, mikä meille kyllä kelpasi - kahviaamiainen kuului hintaan.

Se, mikä meille oli yllätys, oli hiostava sää, ei niinkään +30 asteen lämpö. Ilman suhteellinen kosteus oli n. 80%, jolloin hiki ei haihtunut iholta ja olo oli tukala. Muutamana päivänä saimme nähdä kunnon monsuunisateen: rankkasade alkaa nopeasti ja myös loppuu hetkessä. Mukana olleella tabletilla pystyimme seuraamaan paitsi säätä myös kotipaikkakunnan näköislehteä ja kotimaan uutisia.

Kata Beachin ranta on upeaa valkoista hiekkaa. Rannalla ei ole tuoleja eikä varjoja, vallassaoleva sotilasjuntta on pyrkinyt palauttamaan  rannat luonnontilaan. Itse viihdyimme monena päivänä rannalla palmujen katveessa. Ja mikäs onkaan mukavampaa kuin mennä mereen ja pomppia aaltojen mukana ylös ja alas. Osallistuimme yhteen meriretkeen, jonka aikana pääsimme kokeilemaan snorklausta, hauskaa puuhaa, vaikka sattuikin sadepäivä. Alla oli 10 metriä vettä ja vedessä uiskenteli värikkäitä kaloja.

Kata Beachin rannan tuntumassa on kiva saari.

Rantaan taittuvia aaltoja ja varoitustaulu.

Olimme aika tottumattomia aasialaisiin ruokiin, mutta minä rohkeana naisena tilasin lähes aina paikallista ruokaa. Varmistin kuitenkin ennakkoon kysymällä, onko annos "tulinen". Hapan-imeläkastike tuli tutuksi. Myös mieheni oppi pitämään paikallisista ruuista. Ruokajuomaksi oli kiva saada vastapuristettu tuoremehu hyvinkin eksoottisista hedelmistä. Joka päivä etsimme uuden ruokapaikan, niitä kyllä riitti. Pavelu oli pääsääntöisesti hyvin kohteliasta ja ystävällistä.

Tässä ruokajuomana raikas kookosmaito.

Tyypillinen annos koostuu possusta, kanasta tai kalasta hapan-imeläkastikkeessa ja riisikakusta.

Kaduilla yleisiä ovat myös katukeittiöt eli mopon tai sivuvaunullisen moottoripyörän päälle on rakennettu koko keittiö, kypsennys tapahtuu hiilillä. Ne ovat ihan turvallisia käyttää.

Tästä vaunusta ostimme kanavartaat. Nami.

Tässä tyypillinen katukeittiö.

Tämä ruokala piipahti joka aamu hotellimme vieressä.

Yleinen kulkuneuvo katukuvassa on mopo. Niitä olisi voinut vuokrata. Paikalliset linja-autot ovat puurunkoisia ja ainoa lasi niissä on tuulilasi. Autoon mennään takaa. Sivustoilla ja keskellä on pitkät penkit. Kävimme kaksi kertaa Phuketin keskustassa ja matka tällaisella avolinjurilla oli elämys. Matka kesti n. 45 minuuttia ja maksoi alle 1 euron.

Koulubussi thaimaalaisittain.

Busseja Phuketin keskustassa.

Katukuvassa silmiinpistäviä olivat pylväissä roikkuvat johdot: ilmeisesti tähteeksi jäänyt johtokieppi jätetään pylvääseen, lieneekö kyseessä puhelinpiuha. 

Johdinviidakkoa katujen varsilla.

Phuketin keskustassa onnistuimme löytämään paikallisen kangaskaupan - kangastaivaan - mistä ostin aitoa thaisilkkiä kolmeen pitkään mekkoon eli itselleni ja tyttärille. Kankaat maksoivat n. 200 euroa yhteensä.

Tässä vielä kuva kangaskaupasta. Näitä eivät oppaat osaa neuvoa.

Silkkikankaat ja niihin sopivat pussukat.

Perheen miesväen tuliaiset: räätälin mittatilaustyönä tekemät paidat miehelleni sekä puuvillapaita ja silkkibokserit pojalleni.

Ostin räätälinliikkeestä puuvillaisen mekkokankaan, vieressä norsu, hiuskoruja, kaulakoru ja viuhkat.

Kävimme Phuket townissa suuressa ostoskeskuksessa, Central Festivalissa, joka on hyvin länsimainen.

Ostosparatiiseja.

Matkan aikana saimme nauttia monenlaisia hedelmiä: pomelo, dragonfruit, longaani, roseapple, sapodilla...

Papaija ja sapodilla.

Hedelmävalikoimaa riitti.

Marraskuussa täydenkuun aikaan vietetään Loy Krathong -juhlaa sadekauden loppumisen kunniaksi. Kävimme rannalla seuraamassa paikallista tapahtumaa. Meri on kaunis myös pimeällä.

Upea öinen ranta.

Valon juhlaa, paperilyhtyjä lähetetään ilmaan.

Juhlassa esiintyivät nämä pienet thainyrkkeilijät.

Valojuhlan esiintyjiä ja toivekukkien myyjiä, kukat lasketaan mereen.

Juhlassa oli myös missikilpailu.

Budhalaisuus näkyy katukuvassa. Vierailimme myös kahdessa budhalaisessa temppelissä.

Budhan patsaat ovat kookkaita.

Mielikuva ystävällisistä thaimaalaisista piti paikkansa. Kävimme paikallisilla hierojilla, minä kolmesti, mieheni viidesti. Hoidot ovat hyviä ja edullisia, Suomessa viiden hoidon hinnalla saa yhden.  Otin myös manikyyrin.

Kangaskauppojen lisäksi oppaat eivät yleensä osaa neuvoa myöskään tanssipaikkoja. Löysimme sellaisen itse kävellessämme rantakatua pohjoiseen. Se oli Le Bambou -ravintola, jossa oli elävää musiikkia. Olimme ainoat tanssijat ja orkesteri intoutui soittamaan pitkiä lattarisettejä. Kävimme tanssimassa toisenakin iltana.

 Matka Thaimaaseen on toki pitkä, mutta kyllä tänne voisi tulla uudelleenkin...