Kolibri.

Kaitaliinat hangella.

Tehdessäni Pohjantähti-seinävaatetta mietin, uskallanko enää ottaa malleja Pinterestistä, mutta enhän minä kauaa muistellut edellisen työn vaikeuksia.  Tarvitsen näet tuparilahjan lähitulevaisuudessa, joten ryhdyin värkkäämään kaitaliinaa - malli Pinterestistä.  Nyt malli oli tosi helppo ja tein sen melko leveistä kaitaleista.  Innoissani leikkasin kaitaleta niin paljon, että ne eivät mahtuneet yhteen liinaan.  Eipä haittaa, onpahan jotain jemmassa.  Kaikki tarvikkeet - lukuunottamatta vanua - löytyivät omista varastoista.  Nimeksi mietin sinivuokkoa, mutta sitten huomasin keskikankaan kolibrit.  Kumpaankin liinaan oli tallentunut kokonainen lintu. Siitä siis nimet Kolibri 1 ja Kolibri 2.  Taustakankaat ja tikkaukset ovat erilaiset.

Kolibri 1 ja Kolibri 2.

Pitkän ajan projektina valmistuivat villasukat.  Villanpöly laukaisee silmäluomien kutinan, joten neuloin sukkia harvakseltaan ja silloinkin hengityssuojan kanssa.  Lanka on Seitsemää veljestä (Pohjola-sarjaa) ja sain sen joululahjaksi yli vuosi sitten.  Pystyn käyttämään villavaatteita, joista ei irtoa lyhyttä villakarvaa, mutta ei niitä villavaatteita saa pöllyttää!  Halusin kokeilla sukkien neulomista siten, että ne aloitetaan kärjestä.  En löytänyt valmista ohjetta ko. langalle, mutta katsoin idean Käsityölehden jostain ohjeesta.  Muuten suunnittelin mallin neuloessani.  Varren sain levitetyksi siten, että neuloin joustimeen kolme palmikkoa - yksi taakse ja yhdet molemmille sivuille - ja muutin palmikon vähitellen kahdesta silmukasta neljäksi, samoin niiden vieressä olevat nurjat kakkoset kolmosiksi.

   

Sukkien varsien levitykset piiloutuvat palmikoihin.

Kangaspinojen keskeltä löytyi pala markiisikangasta, joka muuttui kassiksi.

   

Ostoskassi.

Ystävänpäiväksi askartelin kortteja, jotka ovat matkanneet postin mukana saajilleen, mutta samalla kortteja valmistui myös varastoon.  Onneksi kaupoista löytyy tosi upeita tarvikkeita.

   

Kortteja sarjatyönä.

Villa-allergian myötä olen joutunut ompelemaan neulosjakkuja.  Entisen kaavoilla valmistin hieman pidemmän jakun.  Tällä kertaa ompelin taskujen suut vinoiksi.  Kangas on löytynyt EK:sta joskus syksyllä ja odotti ompelijaa.

   

Vihreäsävyinen jakku. Huomaa vanha Singer.

Kauniita ja aurinkoisia ulkoilupäiviä!

Pohjantähti.

Seinävaate Pohjantähti.

Nyt en ole katsomassa taivaalle, vaikka siellä on tämän vuoden aikana jo näkynyt upea kuun pimennys.  Olen tallentanut Pinterestistä käsityömalleja ja -ideoita, joita voisin toteuttaa.  Yksi niistä on kaunis tähtimalli, jota aloin toteuttaa Hollannista ostamillani kankailla.  Ensin suurensin mallin A4-kokoiselta arkilta 5-kertaiseksi. Sitten vain kankaisiin käsiksi! Ompelin ensiksi keskiosan ja jatkoin pikakolmioiden avulla reunoilla oleviin sakaroihin.  Kun minulla oli keskiosa ja reunat valmiina, ajattelin tyytyväisenä, että piankos ne nyt yhdistää toisiinsa.  Mutta voi mokomaa: keskiosa ei riittänyt pettämään aukkoa!  Pohdin, pitäisikö ommella uusi keskiosa, mutta tein toisen ratkaisun eli ompelin keskiosan ympärille uuden kaitaleen.  Huh!  Kyllä oli ratkojalla töitä, kun kulmat eivät osuneet kohdilleen ja tuli muitakin söhellyksiä.  Pitäisiköhän tällaiset työt tehdä paper piecing -menetelmällä!    Kun vihdoin olin tyytyväinen tilkkupintaan, tikkasin sen koneella vanuun ja taustakankaaseen kiinni.  Työ sai ylevän nimen, Pohjantähti - La Stella Polare ja koristaa nyt eteisen seinää. 

   

Kankaissa kiehtovat matematiikan ja kemian kaavat.

Keskiosa sai uuden kehyksen.

Työlään tilkkupinnan jälkeen kaipasin tosi yksinkertaista käsityötä ja sellaiseksi osoittautui jumppapussien ompelu.  Samassa sarjassa niitä valmistui viisi kappaletta.  Eiköhän noilla kuittailla muutamia syntymäpäiviä.

   

Valmiita jumppakasseja.

Lumikuorrutteiset puut ja pensaat ovat kauniita, mutta lumikuorman takia puhdistelin omenapuiden oksilta liikoja lumia pois. 

   

Lumitaidetta.

Talvinen grillikatos.

Kevätaurinkoa odotellen kiitän kommenteista!

Joulukalenteripalkintoja.

Palkintoja arvauksista.

Joulukuussa minulla oli ilo osallistua Marlen joulukalenterin arvauskisaan. Voi ihmettä: onnistuin arvaamaan neljän (vai oliko niitä viisi!) lokeron tarvikkeet!  Täytyy sanoa, että kisailu oli hauskaa ja samalla ihmettelin Marlen ahkeruutta.  Kun tekee 24 postausta peräkkäisinä päivinä, se vaatii aikaa. Meidän lukijoiden on sitten helppo nauttia mukavista tarinoista. 

Kehyskukkaro on kaunis päältä ja sisältä.

 Tällä viikolla posti toi mielenkiintoisen paketin, jonka sisältö oli tosi kaunis.  Ruusukukkaron paper piecing -ruusussa värit liukuvat kauniisti toisikseen, toisen puolen kankaassa toistuvat violetti ja vihreä valkoisella pohjalla sekä vuorikankaassa samat värit kertautuvat.  Isompi pussukka on tehty niin mielenkiintoisesta kankaasta, että siinä olevia tekstejä oikein pysähtyy tutkimaan . Pienempi pussukka johdattaa minut ihmettelemään jänöpupun jälkiä metsään.  Molemmat pussukat ovat taitavasti ommeluja ja vuoritettuja.  Suunkin sain vielä makeaksi.  Taidan säästää suklaan hiihtotakin taskuun. Mieheni tuumi, että sielläkin näkyy olevan yksi väkertäjä, mikä tarkoittaa kiitosta ja kunnioitusta käsityöntekijöitä kohtaan. Lämpimät kiitokset palkinnoista!
 

Tyylikäs pussukka.

Turkiksia pakkaseen.

Tuunattu turkki.

Ystävättäreni oli perinyt edesmenneeltä tädiltään krimiturkin.  Täti oli hyvin pienikokoinen ihminen, joten turkille piti tehdä jotakin.  Ystävättäreni ehdotti nappien siirtoa ja hihojen pidentämistä.  Toki nekin tein, mutta kävin etsimässä kirpparilta lisämateriaalia.  Niinpä löysin krimikaulurin, josta sain kiilapalan takakappaleeseen.  Rohkeasti vain leikkasin hartioiden keskelle viillon ja ompelin siihen kiilan.  Niin, ei minulla ole turkiskonetta, mutta olen opetellut turkispiston käsin.  Ompelun jälkeen kostutus ja pingottaminen, sitten tukikankaan ompelu virvittäin, päälle villavatiini ja vuoriin vielä kiilapala.  Hihansuihin ompelin rannekkeet kasaaamalla kaulurin jämät. 

   

Krimiturkki takaa.

Oman turkkini ompelin 30 vuotta sitten piisamin pääkappaleista: kansalaisopiston opettajalla oli jämämateriaalia (selkäkappaleet oli jo käytetty) eli silmien välissä piisamilla on tumma kaistale ja poskissa vaaleat kaistaleet.  Niinpä turkissani on rytmityksenä kaksi vaaleaa yhtä tummaa kohti.  Silloinkin ompelin kaikki palaset käsin ja opettaja kertoi turkin valmistuneen ennätysajassa.  Syynä oli toisen tyttären lähestyvä synnytys (hän täyttää kahden viikon kuluttua 30 vuotta!).  Silloin opin nuo turkiksen ompeluun liittyvät jutut.  Myöhemmin täydensin asua ompelemalla siihen sopivan hatun.  Myös lapsille valmistin turkissomisteisia päähineitä.  Turkki on ollut minulla käytössä lähes joka talvi.

   

Lyhyt piisamiturkki.

Palojen kirjo näkyy hyvin takakappaleessa.

Viimeksi kerroin ommelleeni kokeilublokkeja.  En tykästynyt niiden valmistukseen, joten sijoitin blokit kasseihin, jotka jatkavat matkaansa lähetyspiirin arpajaispalkinnoiksi.  Melkein kaikki kassikankaat olen saanut joltakin, nyt ne joutuvat kierrätykseen.  Ehkäpä joku ilahtuu keväänvihrästä kauppakassista.

   

Kauppakasseja.

Sorruin tämän vuoden alussa käymään kangaskaupassa ja mukaan läksi vain yksi kangas: kukkakuvioinen gollegeneulos.  Piirsin neulosjakun kaavan Diana Moden -lehdestä ja ompelin jakun lisäten siihen taskut.  Varastoista pengotut vetoketjut taskunsuissa tekevät vaatteesta monikäyttöisen.

   

Gollegejakku kevään jumppiin.

Kiitos kommenteista!

Tilkkupalapeli kasassa.

Punaisista ruutupaloista oli helppo aloittaa.

Olipas mielenkiintoinen joululahja, nimittäin tuo tilkkutyöaiheinen palapeli.  Tein sitä monta tuntia päivässä ja välillä kahvin juontikin siirtyi tunnilla, kun en tajunnut ajan kulumista.  Kyllä osasi olla koukuttava palapeli.  Toisaalta: palapelissä ja tilkkutyössä on paljon samaa eli yritetään saada palat asettumaan kauniisti toistensa lomaan.  Aloitin työn punaisista paloista ja seuraavaksi etsin  (lähes) kaikki reunapalat ja piirsin aluspahviin oikean kokoisen suorakulmion.  Osa paloista oli sellaisia, että tunnistin heti kankaan, mihin alueeseen se kuuluu.  Haastavin osa oli tuo vaalealle pohjalle aplikoitu köynnös ja sen tein viimeiseksi.  Huh, nyt ehkä ennätän tehdä  ompelutöitä, kun viimeinenkin pala on paikoillaan.

Palapeli valmiina.

Haastavin kohta eli paljon vaaleaa, tylsää pintaa.

Kokeilin tilkkulehden mukana tullutta mallinetta (orange peel templates), jolla voi tehdä kaarevia saumoja.  Taitaa jäädä kokeiluasteelle, en ainakaan vielä tuntenut menetelmää omakseni.  Kangasta leikatessa malline ei tahtonut pysyä paikoillaan ja kangasta tuntui jäävän hukkaan.  Lisäksi minulla ei ollut hajuakaan, pitäisikö keskipala leikata täysvinoon vai onko sillä mitään merkitystä.  Kaipa noillekin blokeille on jotain käyttöä. Samalla sain kokeilla myös lankaleikkuri Gizmoa.
  

Kokeiluja kaarevasta mallista.

Hiihtokausi on nyt polkaistu käyntiin, kun eilen ja tänään sivakoin 8 kilometriä.  Olipa nautinnollista lykkiä kauniissa säässä ja hyvällä ladulla.

Luistavia latuja kaikille!

Joululahjoja osa 2.

Tämän vuoden piparkakkutalo oli meidän grillikatos.

Olenkohan ollut lainkaan kilttinä, kun joulupaketeista putkahteli esiin mitä mukavimpia lahjoja.  Blogiteksteistä olin lukenut juttua ompelukoneen puhdistussetistä, jota kehuttiin hyväksi.  Niinpä mieheni oli taikonut sellaisen minulle pakettiin. En ole vielä ennättänyt kokeilla lahjan toimivuutta.
    

Silkkihuiveja ja koneen puhdistussetti.

Pimeänä perjantaina vihjasin nuoremmalle tyttärelleni, että josko "pimeiltä markkinoilta" löytyisi maalattavaksi tarkoitettuja, suuria silkkihuiveja.  Askartelukaupoista niitä ei ole enää löytynyt; on kai vanhanaikaista maalata silkille.  No, tämäkin lahjatoiveeni toteutui.

Vanhempi tytär oli myös ollut korvat höröllä, kun kerroin, että jostain löytyy palapelejä, joissa on kuvattuna tilkkutyö.  Pilke silmäkulmassa tytär viestitti WhatsAppissa löytäneensä palapelin, kossa oli 9 palaa!  Lahjapaketista paljastui 1000 palan palapeli, jonka kansikuva on todella houkutteleva.  Siinä on kuvattu pinottuna lukuisia erilaisia tilkkutöitä.  Niistä voi saada jopa malleja tai ainakin vinkkejä.
    

Tilkkutyöpalapeli.

Tilkkuillessa olen kaivannut ainakin yhtä apulaista, nimittäin lankaleikkuri Gizmoa.  Poikani oli piilottanut sellaisen lahjapakettiin.  Olen tosi ylpeä perheestäni, että he kaikki antavat kannustavia lahjoja minulle. Parhaimmat kiitokset heille kaikille!
   

Leikkausapulainen Gizmo.

Ennen joulua askartelin tämän vuoden hittijuttua eli kävyistä valmistettuja hyasintteja.  Hain varastosta männynkäpyastian pari päivää ennen sisälle ja annoin niiden kuivua uunin pankolla, jolloin ne pörhistyivät.  Aloitin liimaamalla käpyjä kuumaliimapistoolin avulla puutikkuun. Seuraavaksi maalasin kävyt liitumaalilla ja istutin kukat kukkasienen avulla purkkeihin.  Ihanan rentouttavaa askartelua ja näillä kukilla hajuallergikotkin voivat koristella kotinsa.  Kerran olin vähällä kastellakin yhden hyasintin.
    

Käpyhyasintteja hangessa.

Joulun tienoilla tytär opetti minulle uuden tavan tehdä joulutorttuja, nimittäin lumihiutalemallin.  Kyseessä on kuulemma tämän joulun villitys.  Valmistusohjeita löytyy youtubesta.  Ero perinteisiin torttuihin on siinä, että täytettä saa laittaa reilusti, jolloin sitä on joka suupalassa.  Kyllä maistuivat.
    

Lumihiutalejoulutorttuja.

Joulu kului kuin siivillä: ensin yksi viikonvaihde vanhimman tyttären ja suloisen lapsenlapsen kanssa, sitten varsinainen joulu toisen tyttären ja pojan kanssa.  Kuvista on mukava katsella heidän kanssaan vietettyjä hetkiä.
  

Jouluateria.

Oikein mukavaa ja rauhallista uutta vuotta 2019!

Joululahjoja 2018.

Aloitin lahjojen ompelemisen jo alkuvuodesta ja silloin valmistin kattaustabletteja paitsi itselleni myös lapsilleni.  Kukin porukka saa nyt neljän tabletin setin.

Nuorempi tytär tykkää sinisestä...

... ja vanhempi punaisesta.

Poikakin sai punaiset tabletit.

Pikkuinen lapsenlapseni on tietysti ollut sydäntä lähellä ja saa mummon ompelemia vaatteita. Gollegehaalari oli toiveissa ja siihen löytyi kiva nalle-kangas lähikaupasta.  Somistin sen punaisella ja koristeeksi ompelin leppäkerttu-merkin.  Sini-valkoinen trikoo muokkautui paita-housu-setiksi. Ompelin myös fleece-hatun ja -rukkaset, joista hattu on liian suuri.

   

Gollegehaalari ja hattu.

Sini-valkoinen setti.

Hattu ja rukkaset.

Siskoni pojan pikkuneiti innosti ompelemaan pikkumekon. Isommat lapset saivat tyytyä ostorukkasiin. 

Pikkuneidin mekko.

Lahjapaketteihin piiloutuivat myös nämä kassit, joista toisessa kurkkii kissa, toisessa viilettävät painamani ketut.

   

Ostoskasseja.

Oikein rauhaisaa ja onnellista joulun aikaa!  Hyviä ompeleita uudelle vuodelle!