Karnaluksia tyhjentämässä.

Tallinnan vanhaa kaupunkia.

Ostosmatkan saalis.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna piipahdin tyttäreni kanssa Tallinnassa. Pääkohteena meillä oli Karnaluks, tuo kuuluisa käsityöntekijöiden tavarataivas. Vielä toisen käyntikerran jälkeen oli pää ihan pyörällä moisesta tavarapaljoudesta, eivätkä hinnat huimanneet päätä. Minulla oli oikein ostoslista, mitä vähintään aiomme katsoa ja ostaa. Tärkein oli vanutikkausjalka, jonka ompelukoneosaston myyjä ystävällisesti etsi varastosta. Hän tutki todella tarkkaan, että se sopii ompelukoneeseeni. Kotiin päästyäni kokeilin sen toimivuutta ompelemalla kaksi patalappua. Hyvin toimi, vaikka tikkauskuviot olivat kovin alkeellisia. Aion opetella ompelemaan sillä kauniita kuvioita.

Vanutikkausjalka.

Kokeiluja vanutikkausjalalla.

Ostoslistasta löytyi myös ratkoja (entinen katkesi) sekä neulelangat tyttären puseroon, mutta onnistuimme myös tekemään heräteostoksia: satiininauhaa, kukkanauhaa, sukkalankoja, puusta leikattuja koristeita, muutamia korun osia, ompelulankaa, koneen neuloja, merkkaustussi, vauvalankaa, vetoketjuja, laukun kahva.

Ostoksia.

Söpöjä sukkalankoja.

Karnaluksin hyllyjä.

Satiininauhoja.

Vetoketjuja löytyy kaksi huoneellista!

 

 

 

 

 

 

 

 

Söimme ankkaa lisukkeineen.

Kahden tunnin ostostuokion jälkeen huomasimme olevamme nälissämme. Kävimme vielä kangaskaupassa hankkimassa mustaa pitsikangasta. Aterian jälkeen poikkesimme Vanhan kaupungin kujille. Kenkäkaupasta löysin itselleni edulliset Riekerin sandaalit; jospa niille olisi käyttöä ensi kesänä. Ne ovat todella mukavat jalassa. Palasimme tyytyväisinä "saaliiseemme" Linda Linen pika-aluksella takaisin Helsinkiin, missä yövyimme poikani luona, ennen kuin matkustimme asuinpaikkakunnillemme sunnuntaina.

Erilaista vanhaa kaupunkia.

Näkymä satamasta.

Kiitos kommenteista.

Alkusyksyn kukkasia.

Punertava auringonkukka.

 Kesän päätteeksi saimme nauttia kahden viikon poutajaksosta. Ihanaa. Kaikki kasvit näyttivät nauttivan auringonpaisteesta. Kyllä valohoito teki hyvää myös ihmisille. Pihavahtina meillä on risukoira, lahjaksi saatu. Joka kesä se on saanut selkäänsä erilaiset kukat, tänä vuonna oli vuorossa samettiruusu. Siemenestä kasvattamani auringonkukat ehtivät vihdoin kukintavaiheeseen. Osa niistä on punakukkaisia. Jalo ritarinkannus lopetti jo kukintansa, mutta auringossa siihen ilmestyi pieni kukkavana. Silkkikukat loistavat myös auringon paisteessa. 

Silkkikukkia.

Pihamme vahtikoira.

Jalo ritarinkannus.

Alkukesästä kaivoin esille "mökkikäsityön" eli olin joskus aloittanut  pitsijakun virkkaamisen puuvillalangasta. Tänä kesänä se "tekele" valmistui. Malli muokkautui ajan kanssa eli virkkasin, mitä kulloinkin mieleen juolahti. Kaapista löytyivät sopivat napitkin. Napinläpinä toimivat pitsin lenkit.

Mökkikäsityö.

Suuret kiitokset kommenteista!

Lamppuja, lamppuja...

Kesän marjasato oli hyvin vaihteleva. Mustikoita näytti olevan runsaasti kaikissa maastoissa, mutta runsaista sateista johtuen seassa oli pehmenneitä marjoja. Parhaat mustikat keräsin metsän reunasta etelärinteeltä. Kaikkiaan  mustikkaa kertyi n. 60 litraa, näistä 10 litraa meni mehuksi. Useimmat valittivat, etteivät ole löytäneet vadelmia näiltä korkeuksilta. Kävin katsastamassa monta vadelmapuskaa, mutta vihdoin löytyi: keräsin niitä 35 litraa. Ei ollut todellakaan läjäpäin; 5 litran keräämiseen kului 2,5 tuntia. Hyvää liikuntaahan siinä sai. Sitten oli ihan pakko leipoa vadelmaleivoksia. Nam.

Vadelmat siivottuina.

Tästä leikataan vadelmaleivoksia.

Punaherukkasato oli pienempi kuin koskaan, vain reilut 2 sangollista. Keräsin karviaisia pensaista, jotta sain 3 mehumaijallista sekamehua. Onneksi perhe on niin pieni, että mehua kuluu vähemmän. Lisäksi keräsin yhdessä serkkuni ja serkun miehen kanssa tätini punaherukat, jotka mehustin. 96-vuotias tätini ilahtui saadessaan noin 7,5 litraa valmista mehua.

Mehupullot matkalla kellariin.

Ostin monta vuotta sitten antiikkikaupan loppuunmyynnistä messinkisen jalkalampun, jossa sähköpuoli ei ollut enää turvallinen. Löysimme vihdoin korjaajan, joka laittoi uudet sähköjohdot. Minulla oli valmiina varastossa varjostin, jonka olen tehnyt makrameesolmuin. Nyt sillekin löytyi käyttötarkoitus. Jalkalamppu koristaa kesämökin yläkertaa isän vanhan keinutuolin vieressä. Keinutuolin maton olen ommellut kalanruotokuviolliseksi punasävyisistä tilkuista.

Makramee-varjostin ja kalanruotomatto.

Yhtenä päivänä mieheni toi isänsä asunnosta kaksi lampuvarjostinta, joiden kankaat olivat haurastuneet käyttäkelvottomiksi. "Voiko näille tehdä jotain?" Otin haasteen vastaan, vaikka en koskaan ole ommellut varjostimia. Purin entiset kankaat pois, jolloin minulle selvisi, miten ne on tehty. Niinpä pengoin kaapista vuorikankaan loppua, josta leikkasin osat käyttäen vanhaa risaista kangasta  kaavana. Reunoihin ompelin koristenauhaa, jonka oli saanut ystävältäni. Mies tuumasi, että varjostimista tuli hienot.

Uusittu varjostin.

Eräs ystävättäreni täytti muutama päivä sitten 70 vuotta. Ompelin hänelle lahjaksi tyynyn, joka koostuu 70 tilkusta. Leikkasin neliöitä, joiden koko oli  6,5 cm x 6, 5 cm. Koska 8x8=64 on lähinnä lukua 70, valmistin 6 kappaletta neliöitä, jotka muodostuvat kahdesta kolmiosta. Näin sain oikean määrän tilkkuja. Ystävättäreni on "sininen" ihminen, joten käytin kaikkia mahdollisia sinisen sävyisiä kankaita, mitä tilkkukopasta löytyi. Joukossa on muutamia tummia neliöitä muistona surullisista vuosista, mutta suurin osa tilkuista oli vaalean sävyjä kertomassa, että elämässä valo ja ilo ovat hallitsevia asioita. Onnittelukukat eli orvokit piilotin myös tilkkuihin.

Syntymäpäivälahja.

Punaisia mekkoja.

Sateisen kesän tuoksinassa olen ennättänyt tehdä käsitöitäkin. Saksassa asuva tyttäreni viipyi vajaan viikon luonamme. Sinä aikana ompelin hänelle silkkimekon. Kankaan toin marraskuussa Thaimaasta. Tytär halusi ihan vain peruskotelomekon, lyhyen, vaikka kangas olisi riittänyt pitkäänkin mekkoon. Niinpä hän sai haluamansa vaatteen, joka mielestäni onnistui hyvin.

Tyttären uusi silkkimekko.

 Alkukesän Suuri käsityölehdessä oli monta kivaa mekon mallia. Oli ihan pakko kokeilla itselle jotakin ja niin ostin Seinäjoen Eurokankaasta punaista trikoota (95% puuvillaa, 5% lycraa). Siitä syntyi kesämekko, jonka alkuperäiseen malliin lisäsin hihat. Trikoo asettui kauniisti laskoksille, mutta varmistin niiden pysymisen ompeleilla ja pienillä silkkinauharuusukkeilla. Asu on jo palvellut kerran tanssi-illassa. Musiikista vastasi yksi Suomen parhaista tanssittajista eli Finlanders.

Trikoomekko.

 Välistä on terapeuttista tehdä pieni käsityö, joka valmistuu nopeasti. Tangomarkkinoiden  aikana värkkäsin pari koristetta langanlopuista. Ohjeet löytyivät kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa. Violetti koristekrassi on ihan napakka kukka (onkohan krassia violettina!), mutta sudenkorennon aion kovettaa ja koristella helmillä ja paljeteilla.

Sudenkorento, krassi ja ohjekirja.

Työpöydällä on pitkään pyörinyt Suuri käsityölehti, jossa on Debbie Blissin suunnittelema neulottu ruusukoru (muiden neuleiden ohessa). Yhdellä mökkireissulla tein ko. ruusun. Ehkä lankojen olisi pitänyt olla yhtä paksuja; no, jämistä saa mitä sattuu. 

Neulottu ruusu.

Meidän perheellä on tapana nauraa, että äidin pitää ommella ennen matkalle lähtöä jokin uusi pussukka kengille, suksille, käsitöille, kosmetiikalle tms. Eihän koira pääse karvoistaan ja niin ompelin ennen Visbyn matkaa kassin. Materiaali oli punainen -taas- Marimekon markiisikangaspala. Laitoin kankaan poikittain, jolloin raidat asettuvat pystyyn. Taskun ompelin vaakaraidoin. Mieheni kamerarepun innoittamana ompelin kassin päätyyn taskun sateenvarjolle. Vuorikangas on jokin edullinen puuvillapala, jossa on pieni värivirhe.

Pikkulokki-kankaasta ommeltu kassi.

Kurkistus kassin sisälle.

 Kesömökin rannassa kasvaa ihan liikaakin kurjenmiekkaa. Sunnuntaiaamuna kosteus oli pisaroitunut sen lehdille, joten oli ihan pakko etsiä kamera ja yrittää vangita noita herkkiä pisaroita.

Aamukastetta kurjenmiekan lehdellä.

 

Hälsningar från Visby.

Visbyn ruusuja.

Kohta on vierähtänyt kaksi viikkoa siitä, kun olin pikamatkalla Gotlannin saarella siskoni kanssa. Matkasimme linja-autossa Länsisatamaan, missä nousimme Baltic Queen -alukseen. Meillä oli rauhallinen kahden hengen hytti 5-kannella. Pääsimme heti nauttimaan Buffet-ateriaa. Huh, monenlaista ruokaa piti maistella, ja jälkiruokapöytäkin notkui herkkuja. Yritimme sulatella ruokaa kävelemällä laivassa ja tutkimalla ostospaikkojen tarjontaa. Piipahdimme myös tanssisalin puolella, mutta eipä meillä ollut tanssittajia. Niinpä menimme varhain nukkumaan.

Matka taittui Baltic Queen -aluksella.

 Aamulla ahdoimme taas ruokaa itsemme pullolleen ennen maihin astumista. Laivan oppaalta saimme vinkin, että Visbyssä voi kiertää linnoituksen ympäri. Keskiaikainen kehämuuri on 3,6 kilometriä pitkä ja hyvin säilynyt lukuisine torneineen. Kiersimme muurin ulkopuolelta poiketen välistä katsomaan sisäpuolelle sijoittuvaa vanhaa kaupunkia. Kyseessä on Unescon maailmanperintökohde. Visby on on ollut tärkeä Hansaliiton keskus ja toimi myös ristiretkien lähtöpaikkana. Asutusta saarella on ollut jo 4000 vuotta ja se oli pitkään tanskalaisten omistuksessa. Muurin sisäpuolella toimii myymälöitä ja ruokapaikkoja, mutta asemakaava on säilytetty ennallaan. Turismi antaa saaren asukkaille työtä, samoin lampaiden kasvatus. 

Muurissa on kivoja aukkoja.

Upeita runkoruusuja kadun varressa.

Kävelykadun parkkipaikka.

Eteläportti.

Valitettavasti emme ennättäneet osallistua maaseuturetkiin. Saarella voi ajella vuokrapyörillä. Keskiajalla Visbyssä on ollut 17 kirkkoa, mutta niistä on säilynyt vain Pyhän Marian kirkko. Ihastelimme siellä kauniita lasimaalauksia. Näimme myös Pyhän Katariinan kirkon rauniot.

Pyhän Katariinan kirkon rauniot keskellä kaupunkia.

Pyhän Marian tuomiokirkko.

Muurin kaakkoisreuna on kaupungin ulkoilualuetta.

Viehättäviä taloja.

 Kiertelimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa. Vaikka ruusuja on kaikkialla kaupungissa, niin puutarhan ruusut saivat katsojan melkein hengästymään. Kyllä niitä löytyi monissa upeissa väreissä. Muu kasvillisuus on myös hyvin rehevää verrattuna Suomen olosuhteisiin. Lehtipuulajeja löytyy joka lähtöön.

Hyvin säilynyttä muuria.

Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Oransseja ruusuja.

Pinkkejä ruusuja.

Miten saman ruusun kukat ovat erivärisiä!

Puutarhan rehevyyttä.

Hauska kasvi: nenäliinapuu.

 Sää suosi matkaamme eli oli aivan sateeton päivä. Pistäydyimme kahvilassa juomassa teetä ja cappucinoa. Samalla kirjoittelimme postikortteja. Ennen satamaan paluuta nautimme myös jäätelöpuikot. Kotimaassa vaihtamani 50 euroa piti tuhlata Visbyssä, koska laivalla kelpasivat maksuvälineenä vain eurot. Niinpä ostin - korttien lisäksi - lammasaiheisen keittiöpyyhkeen, sormustimen, mausteita ja sukat miehelleni ja jälkikasvulle. Kaupoissa oli helppo asioida, koska saarella puhuttu ruotsin kieli oli selkeää (siitä puuttui laulava nuotti). Illaksi palasimme taas laivaan, missä odotti buffet-pöytä. Yritin syödä järkevästi, mutta kyllä salaateilla ja kalalla saa itsensä ähkyyn. Soppailimme hieman laivan kaupoissa: ihovoidetta, kynsilakkaa, suklaata. Kuuntelimme hetken Leif Lindemania, mutta väsymys käski meidän mennä nukkumaan. Laiva poikkesi tullen mennen Tallinnassa, missä katselimme vanhan kaupungin silhuettia. Kotimatka sujui linja-autossa välillä torkkuen. Olimme tyytyväisiä näkemäämme ja kokemaamme. 

Näkymä Tallinnan satamasta.

Hiljaa yössä...

Teemu Roivainen ja Maria Tyyster, viimeinen konsertti kuninkaallisina.

Viime viikon alku sujui vielä mökkiä maalatessa, loppuviikosta matkasimme taas Seinäjoen tangomarkkinoille. Mietimme kovasti, miten reissu onnistuu tässä sateisessa Suomen suvessa. Pukeutuminen sään mukaan helpotti toki jalkautumista kadulle, mutta goretex-kengät eivät ole parhaat mahdolliset tanssikengät ja sadetakki sekä villatakki piti vain jättää Paviljongin nurkkaan tanssimisen ajaksi. 

Tangomarkkinoiden tuomarit, juontajat, Maria Tyyster luovutti kruunun Susanna Heikille.

Jos joku ei ole käynyt tangomarkkinoilla, niin on hyvä tietää, miten paljon oheistapahtumia niihin liittyy: tangoparaati, karaokepaikkoja, tanssileiri, Olavi Virta -näyttely, lavatangon SM-kilpailu, tanssileiriläisten esityksiä, Elävä legenda -palkinnon luovutus (Jari Sillanpäälle), tangoseniori 2015 -kisa miehille ja naisille, ilmatangon SM-kisa, Olavi Virta -juhlakonsertti, Tangohölkkä, Satumaakävely, Etelä-Pohjanmaan mieslaulajien Jussit-kuoron konsertti, tangonuori-kilpailu, iltamusiikki Lapuan tuomiokirkossa sekä lukuisia laulajien esiintymisiä pitkin Seinäjokea, osa myös ilmaisia. TV:n katsojat näkevät tästä kattauksesta vain tangokuningatar- ja tangokuningasfinaalit sekä loppuvuodesta Olavi Virta -konsertin. Ja kaikkialla voi tanssia. Musiikki tietysti painottuu tangoon, mutta siellä kuullaan myös muita vakio- ja lattarirytmejä.

Eri esiintymispaikoissa kävimme kuuntelemassa vanhoja tangokuninkaallisia, mm. Marko Maunukselaa, Jukka Hallikaista, Johanna Debreczeniä, Antti Raiskia, Hanna Talikaista, Kyösti Mäkimattilaa jne. Tangoprinssi Leif Lindemania piti käydä myös kuuntelemassa ja halaamassa; hänellä on lavakarismaa edelleen. Leifiä säestävää orkesteria johti kotikulmiltamme kotoisin oleva hanuristi Pekka Juntunen (näkyy kuvassa).

Marko Maunuksela.

Leif Lindeman.

Kyösti Mäkimattila.

                                       

Paviljongissa kaikki finalistit esittävät 45 minuutin session, jolloin on mahdollista nähdä esiintyjän ohjelmiston monipuolisuus ja kontaktin saanti yleisöön. Valitettavasti osa näistä esityksistä oli niin myöhään, että emme jaksaneet katsoa niitä kaikkia.

Virpi Piippo.

Juha Hautaluoma.

Rami Rafael.

Piritta Venho.

Markku Ketola.

Tänä vuonna kaikki finalistit esittivät kaksi kappaletta Torikeskuksessa, jonne mekin ahtauduimme syömään ja kuuntelemaan samalla. Ennakkosuosikeista Piritta Venho ja Juha Hautaluoma lauloivat tasaisen kauniisti ja puhtaasti ja pukeutuminen oli hallussa, mutta kummaltakin puuttui se jokin, joka erottaa heidät muista laulajista. Virpi Piippo, Tiina Pitkänen, Benjamin Enroth ja Nina Åkerman kaipaisivat myös jotain persoonallisuutta lisää. Rami Rafael oli varmasti parhaiten pukeutunut, kun taas Markku Ketola olisi tarvinnut stylistin - ettäs kehtaa tulla esiintymään ryppyisissä ja liian pienissä vaatteissa! Ääni kyllä parani monen päivän esitysten aikana. Nuorten suosikki Erika Vikman lauloi superfinaalissa parhaiten, mutta jossain esityksessä hänen äänensä ei soinut puhtaasti. Uusi tangokuningatar Susanna Heikki ansaitsi kruununsa sensuellilla esiintymisellään. Kun seuraavana päivänä pääsin halaamaan Susannaa tangokadulla, hän kirjaimellisesti säteili voiton tuomaa onnea. Miesten superfinaalissa kuultiin kaksi upeaa esitystä. Kalle Jussilan duetto kuningattaren kanssa soi kauniimmin kuin Aki Samulin, mutta kokonaisuus ratkaisi ja - kuten Danny sanoi - levy-yhtiöt etsivät ääntä, joka on helppo tunnistaa. Kyllä Aki Samulin maskuliininen basso säväyttää. Itse pelkäsin, että hänen itsevarmuutensa estää voiton, kuten kävi Heikki Koskelolle muutamia vuosia sitten. Silloin voiton vei yhden pisteen erolla joku Mervi - eipä ole hänestä kuulunut mitään.

Tiina Pitkänen.

Kalle Jussila.

Susanna Heikki.

Benjamin Enroth.

Erika Vikman.

Laulajat jakoivat nimmarilla varustettuja kortteja esiintymisten välissä. Itsekin sain niitä tusinan verran. Kalle Jussilalta sain single-levyn Yhteinen matka tangon satumaahan 2015. Lisäksi mieheni osti minulle nimipäivälahjaksi Teemu Roivaisen LP:n Sydämesi tyhjä huone. Upeaa tulkintaa koko levy. Vaikka tangomarkkinoista on kulunut jo monta päivää, päässäni soivat edelleen tanssimusiikin tahdit. Onneksi tämä on kuitenkin miellyttävä korvamato, sillä biisi vaihtuu välillä!

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                Torikeskuksessa ja monissa muissa paikoissa esiintyjiä säesti ansiokkaasti harmonikkamestari Taisto Lunkka.

Tuleva kuningas Aki Samuli Torikeskuksessa.

Mieheni kuvasi tangomarkkinoilla 265 kuvaa uudella kamerallani, mutta hän käytti omaa pitkää objektiiviaan. Oli kerrassaan vaikea valita, mitä kuvia käyttäisin, kun niitä oli niin runsaasti. Kiva, jos jaksoit katsella tähän valitut kuvat.

Juontajat Pia Pasanen ja Mikko Peltola sekä miesfinalistit.

Kuninkaallisten yhteislaulu.

Aki Samuli ja Susanna Heikki.