Rauma 2.

Merinovillainen neuletakki.

Mikäs se olisi sellainen reissu, jolta ei tarttuisi mukaan käsityötarvikkeita.  Kerroin jo, että kävimme Säkylässä Kaino-tuotteiden tehtaanmyymälässä.  Neulomon tuotteet kudotaan paikan päällä eli ne ovat kotimaista työtä.  Raaka-aineet ovat pääasiassa merinovilla ja luomupuuvilla.  Palalaarista onnistuin löytämään Sydänkäpy-kuosia kahdenväristä punaista ja ystävällinen myyjä etsi varastosta vielä lisää yhden palan.  Kiitos hänelle. Materiaali on 100-prosenttista merinovillaa. Kasasin näistä paloista itselleni villatakin, pitkän, joka näyttää olevan tämän hetken trendi. Sopivan resorin puuttuessa neuloin sopivan.  Jämäpalat käytin myssyyn ja ihan lopuksi ompelin ranteenlämmittimet.  Mitään ei jäänyt tähteeksi.

Myssyä koristaa kierreruusu.

Erivärisiä paloja - sopivat yhteen.

Toinen ihana palalaarilöytö oli tummanvihreä  Spiraali-neulospala, joka oli niin suuri,että sain siitä ommelluksi miehelleni villapaidan.  Merinovillan seassa on 2% elastaania.  Jämät päätyivät säärystimiksi, jotka unohtuivat heti jalkaan.  Kylläpä lämmittävät mukavasti näin sadepäivänä.  Jäljellä on vielä kaksi pientä neulospalaa odottamassa ompelua.  

   

Merinovillaa miehelleni.

Lämpöiset säärystimet.

Rauma 1.

Vanhaa Raumaa.

 Viime viikonloppuna vierailimme tyttäremme ja vävypoikamme luona Raumalla.  Edellisestä reissusta olikin vierähtänyt reilut kaksi vuotta.  Menomatkalla poikkesimme - vanhoihin ajoneuvoihin hurahtaneet - Kangasalan automuseoissa eli Vehoniemen automuseossa ja Mobiliassa.   Jälkimmäisessä oli esillä hieno kattaus linja-autoja eri vuosikymmeniltä.  Sellaisilla mekin kuljimme koulutiemme joka aamu ja iltapäivä.  Vanhat postiautot olivat niin nostalgisia ja silloin postilaitos hoiti sille määrättyjä tehtäviä.
    

Nostalgisia postiautoja.

Raumalla sattuivat olemaan silakkamarkkinat.  Tosin vain kahdella myyjällä oli silakoita eli kyseessä olivat siis markkinat.  Välillä saimme muutaman sadekuuron.  Kiertelimme toki katsastamassa Vanhaa Raumaa. Saimme ihailla kuvanveistäjä Kerttu Horilan veistoksia ympäri kaupunkia mm. Kolme sulotarta, jotka kainostelevat kanavasta kurkkaavaa otusta.  Kerttu Horilasta on juttu uusimmassa Kodin kuvalehdessä.
    

Markkinatunnelmia.

Kauniita koristeita.

Sammakko kanaalissa...

...pelottelee kolmea sulotarta.

Kauniita puutaloja.

Pitsinnyplääjän patsas.

Tyttäreni oli mennyt nypläyskurssille.

  Ajoimme myös Säkylään, missä kohteena oli naisten neulevaatteita valmistava yritys nimeltään Kaino.  Uusimmassa Suuri käsityö -lehdessä on juttu tuosta Kainosta, samoin kaava tunikaan. Ostin neulospaloja, joista on jo jotakin syntymässä.  Palaan niihin myöhemmin.

Alkavaa syksyä.

Puolukoita, nami, nami!

Metsissä on riittänyt poimittavaa, tosin kuivuus on verottanut marjasatoa ja kaikilta entisiltä marjapaikoilta ei ole löytynyt poimittavaa.  Vielä viime lauantaina, kun mietin saunan lämmittämistä, poikkesin matkalla etelärinteelle, mistä keräsin viisi litraa puolukoita ja 1,5 litraa mustikoita.  Saimme taas tuoretta raaka-ainetta smootieen.
   

Hyvälaatuisia mustikoita.

Sienisadosta on vaikea ennustaa, mutta kahdelta eri reissulta olen kerännyt karvarouskuja korin pohjaan sen verran, että niistä on syntynyt maukas sienisalaatti.  Sienet ovat olleet todella hyvälaatuisia, lähes ilman toukkia.
   

Siilit tulivat ihmettelemään sieniä.

Kaivoin pitkästä aikaa kankaanpainantavälineet (seula, painopasta ja värit) esille ja etsin valmiit kalvot.  Toisessa on kuusi, toisessa kettu, jonka on piirtänyt taiteellisesti superlahjakas siskoni tytär.  Hän osaa kuvata eläimiä tosi elävästi.  Painoin kuvia valmiisiin tyynyliinoihin ja vielä kankaallekin myöhempää käyttöä varten.  Ehkä niille löytyy paikkoja tilkkutöissä tai joissain lasten vaatteissa.

Muutaman kettusen käytin jo ompelemalla ostoskassin.

Tyynyliinoja ja kettukangasta.

Kettukassi.

Sitten piti päästä kokeilemaan taas vapaata tikkausta, jota en koskaan ole kokenut osaavani.  Vierailtuani Tilkkuyhdistyksen sivuilla tajusin, mikä oli tökkinyt pahasti.  Sivuilla neuvottiin, että ompelukoneen alasyöttäjä pitää laittaa pois päältä.  En ole käynyt siihen mitään kurssia, joten en siis tiennyt tuollaista pikkuseikkaa, vaan ihmettelin, miksi en saa syntymään hyvää jälkeä. Siispä kaivoin ohjekirjan esille ja etsin, miten syöttäjän saa pois päältä. Missähän se nuppi oikein on! Tutkin läheltä eli puolakotelon seudulta ja hups! Yhtäkkiä koko puolakotelon ympärys pomppasi syliini osiksi purkautuen! Enkä mitenkään onnistunut laittamaan niitä takaisin! Onneksi mieheni on minua fiksumpi ja sai osat takaisin - muutaman yrityksen jälkeen.  Siten hän myös etsi nupin, josta alasyöttäjän saa poispäältä: se löytyi koneen oikeasta alakulmasta (tätä ei kerrottu ohjekirjassa).  Lopulta sitten tikkasin kaksi patalappua ja oli kyllä huomattavasti helpompaa kuin ennen. En edes jaksanut suunnitella tikkauskuvioita, vaan annoin mennä luovasti.
   

Vapaatikattuja patalappuja.

Hyvää alkusyksyä!