Rautalangasta väännettyjä.

Piilokuva: etsi kaksi rautalankaveistosta!

Rautalanka- ja katiskaverkkoveistokset ovat aina kiehtoneet minua, mutta niiden valmistaminen vammaisilla käsillä aina mietityttää.  No, pinterestissä olen nähnyt useita kertoja vanhan kastelukannun, johon on laitettu valumaan vettä langoista ja helmistä.  Kesämökillä minulla oli valmiina rikkonainen kannu, johon pujottelin koruvaijeria vesiputoukseksi.  Vesipisarahelmet kiinnitin pienillä kiinnityshelmillä.  Kaikki jämähelmet kelpasivat.  Nyt kannu koristaa autotallia.

    

Kastelukannu ja helmivesi.

Mielikuvissani olen nähnyt rautalangasta väännetyn jättiläismäisen sudenkorennon leijailevan ilmassa.  Kiepautin rungon pehmeästä rautalangasta ja pingotin siipiin katiskaverkkoa.  Koristelin siivet paljeteilla ja vartalon helmillä ja kimaltavalla kukkalangalla (ostettu joskus Ideestä Saksasta).  Sudenkorento pääsi myös autotallin koristeeksi orvokkiamppelin toiselle puolelle.

   

Sudenkorennon leijumista.

Ennen kuin kesä loppuu, piti vielä ommella yksi hame.  Vastalaskokset ympäriinsä, sivusaumoissa taskut.  Kangas oli hankittu Lähetyksen kirpputorilta hintaan 1,50 euroa. Kierrätystä siis.

   

Hame kierrätyskankaasta.

Kynttilän valoa pimeneviin iltoihin!

Neulatyynyn ohje.

Neulatyyny uudelleen.

 Viime postauksessa olleeseen neulatyynyyn joku kaipasi ohjetta. Tässä se tulee pienoiskaavoineen.  Taustakankaaksi leikataan säännöllinen viisikulmio (minulla sivun pituus oli 10,9 cm + saumanvarat).  Päällyskankaita tarvitaan viisi erilaista, joista leikataan kolmiot.  Nämä kolmiot ommellaan ensin yhteen ja silityksen jälkeen pohjakankaaseen (jätä kääntöaukko). Käännetään oikein päin, täytetään ja ommellaan kääntöaukko kiinni. Punaisella merkittyihin kohtiin ommellaan (esim. helmilangalla) etupistot pohja- ja päällyskankaaseen, kiristetään.  Lopuksi ommellaan päällystetyt napit molemmille puolille.

    

Neulatyynyn kaavat.

Hampurin reissulla ostin käsityölehden, jossa oli aivan ihania mekkoja. Niinpä ei auttanut muu kuin ostaa mekkokangas.  Nyt se on valmis. Leikkasin kankaan jo monta viikkoa sitten, mutta saumurini poljin oli päättänyt olla kesälomalla.  No, virtajohto oli irti polkimen sisällä.  Harkitsin jo uuden saumurin hankkimista, mutta onneksi entinen tuli kuntoon.  Kesää näyttää riittävän, joten mekolle on kyllä käyttöä.

    

Saksalaislehden versio mekosta...

   

...ja tässä minun.

Marjaisaa elokuuta! Omat viinimarjat ovat jo mehuina kellarin hyllyllä.

Laukkutehdas.

Liljoja parhaimmillaan.

Keskellä tätä hellettä en enää jaksanut lähteä raapimaan mustikoita ja vadelmia (molempia on monta sangollista) ja aikaa oli pakko viettää sisällä, koska ulkoilmaa ei voi jäähdyttää.  Monen vuoden ajan olen matkoilla etsinyt valkoista/vaaleaa kesälaukkua, mutta sopivaa ei ole osunut kohdalle.  Niinpä hain kerrarista  nahkapalapussin, sellaisen, missä oli aika isoja huonekalunahkoja.  Lajittelin niitä  värien mukaan ja sitten piirtelin kaavoja makulatuuripaperille.  Valkoinen laukku syntyi lähinnä palojen koon mukaan.  Vuorikankaaksi löytyi luonnonvalkoista vuorikankaan loppua sekä solki, D-renkaat ja vetoketjut löytyivät kaikki jemmasta.  

    

 

Napakka laukku odottaa käyttäjää.

Koska olin ottanut teollisuuskoneen käyttöön ja palauttanut mieleen sen käyttöön liittyvät niksit, päätin jatkaa nahkojen ompelua.  Piirsin kaavat vanhan lempilaukkuni mukaan ja valmistin toisen laukun vaaleanpunaisista nahkoista.  Siihenkin solki, vetskarit ja metallilenkit (tällä kertaa vanha bikinien solki) olivat jemmatavaraa.  Vuorin ompelin puuvillakankaasta.  Tästä tulikin lempilaukkuni eli se on ollut käytössä jo monta kertaa.

   

Nahkojen kiinnitys onnistuu tilkkutyöklipseillä.

Laukun koriste on tyttären hylkäämä koriste.

Vuorina pilkottaa violetti puuvillakangas.

Samaan putkeen valmistin vielä kolmannen laukun mustasta nahkasta.  Minulla on tapana ottaa joillekin matkoille mukaan pieni laukku, joka mahtuu isomman sisälle.  Tällöin esim. junan ravintolavaunuun tai huoltoasemalle ei tarvitse roudata isoa kassia.  Tällainen kassi on hyvin yksinkertainen eli tein siitä suorakulmion muotoisen.  Hihnoiksi ompelin ripsinauhaa.

    

Yksinkertainen pikkulaukku.

Minulla on myös uusi neulatyyny, mutta siinä on yksi haittapuoli: käytin täytteenä hiuksia, mutta ne työntyvät kankaan läpi. Täytemateriaalina hius on kuitenkin kaikista paras.

   

Kukanmallinen neulatyyny.

Hellekesän ansiosta kaikki sato kypsyy nopeasti.  Nyt olemme jo päässeet herkuttelemaan kasvihuoneessa kypsyvistä tomaateista.

  

Auringossa kypsyneitä tomaatteja.

Kiitos kommenteista!

Aurinkoista elokuuta!

Muuttolinnut.

Jooga-alusta.

 Kokeiluni ommella lentäviä hanhia pikatekniikalla on nyt valmis.  Päällystin sillä jooga-alustani, jonka paremman puolen käänsin nyt alapuolelle.  Sitä ennen tikattu peiton kappale toimi lasteni pötköttelyalustana (n. 30 vuotta sitten).  Monta vuotta tikkialusta odotti kaapissa, kunnes keksin käyttää sitä joogamaton päällä pehmusteena.  Kyseessä on siis kierrätystuote ihan nostalgisessa mielessä.  Vanha alusta ja uusi päällinen eivät tietenkään olleet samankokoisia, joten vanhan reunaan ompelin kapeat kaitaleet tikkivuorta, jota oli säilössä kaapin perällä.  Annoin alustalle nimeksi "Mukaansa ei mua ottaneet", vaikka laulussa puhutaankin kurkiauroista.
    

Alustan tausta toimi ennen julkisivuna.

Saariselän hiihtomatkalla aloitin pienen virkkaustyön, joka sekin valmistui auringossa.  Virkkasin kaapissa marinoituneesta puuvillalangasta pyöreän liinan, johon otin mallin italialaisesta lehdestä nimeltään Tricot casa.  Lehti on ostettu n. 15 vuotta sitten Sardiniasta, missä tyttäreni osallistuivat kansantanssifestivaaliin. Huh, Sardiniassa oli yhtä tukahduttavaa koko viikon kuin nyt on Suomessa.  Onneksi saimme eilen sadetta, mistä puutarhani kiittää.
    

Virkattu liina nimeltään Anniversario (Vuosipäivä).

Vanhalle virkkauslehdelle löytyi taas käyttöä.

Lämmintä kesää ja marjaisia retkiä metsiin.

Hampurin visiitti.

Hampurin uusin tunnusmerkki: Elbphilharmonie.

Viime viikolla lentää pyrähdimme Hampuriin katsomaan tuota pientä ihmettä, joka teki meistä isovanhempia.  Hellyyttävä poika söi ahnesti, ilmehti unissaankin ja jätti mieleemme unohtumattoman jäljen.  Miten suureksi hän ennättää kasvaakaan, kun tapaamme seuraavan kerran!  Onneksi on olemassa nämä nykyajan yhteydenpitovälineet, kuten skype, joiden avulla voimme seurata pienen ihmisen kehitystä.  -Mikä sattuma, että siskoni pojan perhe sai juuri tyttären: pikkuserkuksilla on ikäeroa vajaa kolme viikkoa.

Kolme sukupolvea käsityksin: mummo, äiti ja lapsi.

Olemme reissanneet Hampurissa lukemattomia kertoja, joten ei ollut suurempaa tarvetta lähteä tutkailemaan nähtävyyksiä.    Kävimme kuitenkin pienellä ajelulla Elbellä ja katsoimme läheltä uusimman Hampurin kuuluisan rakennuksen eli konserttitalon (Elbphilharmonie).

Konserttitalon silhuetti on erikoinen ja kohoaa 110 metrin korkeuteen.

Leijonakuningasta on esitetty tauotta monta vuotta Elben rannalla.

Hampurin satama kertoo tarinaa Hansakaupan ajoilta.

Kävin toki hiplaamassa käsityötarvikkeita.  Askartelukaupoista lempipaikkani on Idee, mutta tällä kertaa en löytänyt sieltä mitään.  Karstadin kangasosastolta mukaan lähti muutamia tilkkutyökankaita ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.  Sitten onnistuin löytämään käsityölehden, joka oli täynnä ihania mekkoja.  Siispä piti vielä ostaa mekkokangas.  Matkalaukkuun mahtui vielä pari askartelulehteä.  Mistähän mahtaa johtua, että lehdet ovat Saksassa edullisempia kuin Suomessa!

   

Materiaalia tilkkutöihin.

Trikoinen mekkokangas ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.

Virikelehtiä.

Kiitos matkaseurasta.

Uran huipulla.

Peitto pikkumiehelle.

Juhannuksen jälkipäivänä sain WhatsAppiin mukavan viestin kauniin kuvan kera: tyttäreni ja vävypoikamme olivat saaneet yöllä poikavauvan ja tehneet minusta ja miehestäni isovanhempia.  Onnenkyyneleistäni ei meinannut tulla loppua.  Parin päivän kuluttua saimme nähdä pienokaisen Skypessä, vaikka hän kyllä nukkui sikeästi äitinsä sylissä. Reilun viikon päästä matkaamme Hampuriin tutustumaan lapsenlapseemme. - Moni on jo kysynyt, mitä olen ommellut pikkumiehelle.  Keväällä valmistin tilkkupeiton, joka sopinee parhaiten köllimisalustaksi.  Peiton ohje oli niin selkeä, että siinä oli kerrottu jopa, mihin suuntaan saumanvarat silitetään.  Näin ommellen liitoskohtiin ei muodostunut paksuja kangaskerroksia.  Taustakankaaksi löysin paikallisesta kangaskaupasta mielestäni kuosiin ja väreihin sopivan kankaan.  Annoin peitolle nimeksi Kleines Eulennest (pieni pöllön pesä).
   

Peiton kulma.

Saumurilla olen ommellut muutamia vaatekappaleita pikkuiselle.  Kasassa on potkupuku, potkuhousut, puolipotkuhousut ja kolmet vaippahousut.  Siinähän ovat lisänä rikka rokassa.
    

Vaatteita noin 70- senttiselle.

Minulle on tullut Suuri käsityölehti yhtäjaksoisesti vuodesta 1983.  Kaikki vuosikerrat ovat tallessa numerojärjestyksessä.  Aloitin niiden katselun puutarhatöiden lomassa.  Alkupään numerot ovat jo hauraita ja niitä joutuu teippaamaan kasaan. Välistä niistä pomppaa esille töitä, joita olen valmistanut.  Haikeita ja niin nostalgisia juttuja.  Toisaalta kasarivaatteet näyttävät hauskoilta leveine hartioineen ja lepakkohihoineen.  Siellä on myös kangaspuissa kudottavia ohjeita, nypläysmalleja jne.  Olen selaamisessa päässyt vuoteen 1988.  Matka jatkuu.
    

Käsityölehtiä vuodelta 1983.

Hyvää alkavaa heinäkuuta!

Lentäviä hanhia.

Erikokoisia lentäviä hanhia.

Minua on poltellut jo jonkin aikaa kokeilla Lentävät hanhet -blokkia, koska löysin siihen "pikaohjeen" englantilaisesta tilkkulehdestä Today´s Quilter.  Ostin lehden Lontoosta reilu vuosi sitten.  Ohje neuvoo, miten voi valmistaa kerralla neljä blokkia.  Tuumamitat jouduin muuttamaan senttimetreiksi, koska viivaimeni ei tunne tuumia.

    

Työn aloitus.

Leikkasin violetista kankaasta ison neliön (6 1/4') ja vaaleakuvioisesta neljä neliötä (3 3/8').  Kaksi pikkuneliötä asetetaan oikeat puolet vastakkain ison neliön päälle, piirretään lävistäjä ja ommellaan sen vierestä molemmin puolin 1/4':n saumanvaralla.  Seuraavaksi leikataan lävistäjää pitkin.

Puolivalmiit blokit.

 

Silittämisen jälkeen pikkuneliöt asetetaan kulmiin, piirretään taas lävistäjät, ommellaan ja leikataan lävistäjää pitkin. Silittämisen jälkeen omistat neljä samanlaista blokkia.  Työssä voi toki käyttää erivärisiä pikkuneliöitä.

   

Leikkaus...

...ja valmiit blokit.

Ompelin myös suurempia blokkeja ja nyt on pistettävä mietintämyssyyn, miten ja mihin työhön hanhet lopulta päätyvät.

Sommittelua.