Hyvää joulua 2017!

Tämän joulun erilaiset piparkakut.

Kuvasin muutamia valmistamiani joululahjoja.  Osan ennätin jo pakata hyvissä ajoin eli ne jäivät kuvaamatta.  Esittelin jo leikkaamiani osasia jossain tekstissä ja moni varmaan tunnisti, että niistä on tulossa keppihevosia.  Ne menevät siskoni lapsenlapsille, toivottavasti näemme hauskoja kepparikisoja.

   

Kirjavia keppareita.

Ompelin myös erilaisia kosteudenpoistajia autoon.  Osa oli ihan tylsiä nelikulmioita, mutta tyttären pyynnöstä tein pari pöllön näköistäkin.

     

Kosteudenpoistopöllöjä.

 Kerrankin pojallanikin oli joululahjatoivomus eli virkkasin kaksi gekkoluolaa.  Toisessa lanka on kaksinkertaista samettilankaa, toisessa sametti- ja nauhalankaa yhdessä.  Kuvassa ei siis ole kahta jämälankatossua!  En ole ollenkaan varma, ymmärsinkö toiveen oikein.

   

Poikani toivomus: kaksi luolaa gekoille.

Vielä pikkureppu, joka menee pojan tyttökaverille.

Kalanmallisia kynäkoteloita ompelin useita.

Hyvää Joulu- ja Tapanin päivää! Luvassa on tietysti Tapanin päivän tanssit!

Joulutoreilla Hampurissa ja Lyybekissä.

Piparikoju herkkuineen.

Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsin taas vaeltelemaan Saksan joulutoreille, niitähän siellä on varmaan lukematon määrä.  Lensimme itsenäisyyspäivän jälkeen Hampuriin yhdessä tyttäremme kanssa, joka halusi olla Suomessa katsomassa maamme 100-vuotisjuhlintaa.  Hampurissa oli kylmää, tuulista ja sateista, mutta emme antaneet sään häiritä toreilla kiertelyä.  Kyllä siellä oli paljon muitakin, välistä ihan ruuhkiksi asti. En varmaan koskaan kyllästy aistimaan torien elämyksiä: kauniita käsitöitä, erilaisia paahdettuja manteleita, suklaakuorrutettuja mansikoita ja hedelmiä, koristeltuja pipareita, kreppejä, kuumia juomia, mausteita, upeasti koristeltuja myyntikojuja jne.

   

Hampurin päärautatieasema on upea.

Kauniita kynttilöitä Hampurissa.

Talojen seinätkin saavat jouluasun.

Suklaakuorrutteisia herkkuja.

Yhtenä päivänä hyppäsimme junaan ja matkustimme Lyybekiin.  Sinne on vajaan tunnin matka.  Kaupungin keskusta on rakennettu saarelle, joten se on hyvin kompaktin kokoinen, kaunis paikka.  Kävimme ensin syömässä dönerit, jotta jaksoimme kierrellä ja katsella kaupunkia.

Joulupukki ja reki osasivat lentää!

Joulutunnelmaa.

Talon seinä Lyybekissä.

Lyybekin keskustaa.

Torien turvallisuutta on paranneltu asettamalla sisääntulopaikoille esteitä.  Enää eivät riitä betoniporsaat, vaan stoppareiksi on aseteltu suursäkkejä, jotka on täytetty hiekalla.  Ja asiakkaat tietysti maksavat kulut kohonneina hintoina.  Miten jokin pieni "idioottiryhmä" voikin aiheuttaa niin paljon ylimääräistä työtä ja mielipahaa.  Kaikkialla oli onneksi aivan rauhallista.

 

Ajoesteitä.

Kotisuomeen pääsimme palaamaan ennen myrskyn saapumista - manteleita ja pretzeleitä mutustellen.

Tontun ovi.

Tervetuloa, pikkutontut!

Tampereen käsityömessuilla törmäsin ilmiöön nimeltään "tontun ovi".  Mietin, mikä se mahtaa olla, kunnes muutaman päivän kuluttua luin Pirkka-lehdestä, että tontut tarvitsevat oman oven, josta ne voivat tulla kotiimme.  Jee, kyllähän minäkin tarvitsen kotiini sellaisen.  Pikkutontut, hyvien töitten vaalijat, ovat asustaneet meillä iät ja ajat ja heille kuuluu olla oma ovi.  Kehyksenä käytin vanhaa valokuvan kehystä, jonka sisäpuolelle rakentelin oven koristeineen.  Tervetuloa, pikkutontut!
    

Onnittelukortteja.

Joulukortteja.

Jouluvalmisteluni alkavat olla loppusuoralla.  Päätin jo alkusyksystä, että suursiivoukset pitää tehdä marraskuussa.  Hieman lipsuin, sillä eilen vielä puhdistin kaakelit höyrypesurilla.  Joulukortitkin olen askarrellut ja kirjoittanut.  Samalla tein muutaman onnittelukortin valmiista arkeista, joista saa kolmiulotteisia kuvia. Olipa helppoa.
    

Lisää kortteja.

Yksi joulukonserttikin on takana, nimittäin Suvi Teräsniskan kirkkokonsertti.  Se piti sisällään klassikoita (Varpunen jouluaamuna, Taivas sylissäni jne.), mutta myös uudempia kappaleita.  Vaikka Suvi on taitava laulaja, emme päässeet mieheni kanssa oikeaan joulutunnelmaan konsertin aikana.  Liekö tunnelmaa latistanut se, että kielloista huolimatta yleisö kuvasi kännyköillä esiintyjää ja molemmin puolin meitä istui henkilöitä, jotka näpläsivät kännykkää koko konsertin ajan.  Kyllä kännykän valo häiritsee muita, tuumii tällainen fossiili. 

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Tampereella messuilla.

Messuostoksia.

Edellisestä käynnistäni Tampereella kädentaitomessuilla oli vierähtänyt lähes 10 vuotta.  Tuotevalikoima oli kokenut osittain muodonmuutoksen.  Edellisestä kerrasta oli jäänyt mieleeni runsas lasikoristeiden valikoima, mikä ei näköjään ole tämän hetken trendi.  Erilaisia käsityölankoja oli tarjolla joka makuun, mutta nyt monessa kojussa oli esillä mitä kauneimpia ja hauskimpia trikoita.  Mukaan tarttui kolme trikookääryä ja niiden seuraksi tilkkutyökankaita sekä yksi japanilainen kangaspala.   Ostin myös kiitävää nauhaa korujen tekoon sekä heijastinnauhaa.  Huomasin valmiin tuotteen eli heijastinnauhasta oli ommeltu tarranauhalla kiinnitettävä "putki".  Surautin jo yhden ja laitoin sen laukun kahvaan, josta riippuvat heijastimet tippuvat niin helposti.

Ullakan osastolta muistin ostaa imukupeilla kiinnitettävän kahvan tilkkuviivaimeen.
    

Nauhaa ja heijastinnauhaa.

Heijastin kassin kahvaan.

Vanhasta varastosta löytyy korutarvikkeita.  Niistä kehittelin kaulakorun ja korvakorut.  Nuo kukan malliset helmet ovat kiehtoneet minua kauan.
    

Korusetti.

Allergiarintamalla on menossa siedätyshoito.  En olisi uskonut, että sellaista voi tehdä silmälaseilla, mutta ihotautilääkäri antoi ohjeet ja lääkkeet.  Näillä kuureilla mennään loppuvuosi.  Jospa sitten saisin voimakkuuksilta oikeat lasit käyttöön.
    

Silmälasit odottavat käyttäjää.

 Kiitos kommenteista!

Isänpäivä.

Salaattikakku.

Nuorempi tytär saapui isänpäivän viettoon, mikä oli hyvä syy leipoa jotain kivaa.  Olen katsonut ohjelmaa Koko Suomi leipoo.  Yhdessä jaksossa kilpailijat saivat näyttää taitotehtävässä, miten valmistetaan salaattikakku.  En ollut kuullutkaan moisesta, joten ehdotin tyttärelleni, josko tekisimme sellaisen.  Eipä tarvinnut kauan houkutella.  Valmistin kaverina erilaisia täytteitä ja lopputulos oli mitä maukkain.  Eikä ulkonäössäkään ollut moittimista.  Sokerihiirinä halusimme myös jotain makeaa, jollaiseksi valmistimme juustokakun.  Sen pohjaksi teimme ruisjauhoista paistettavan kakun, mausteena juustomassassa mustikoita ja valkosuklaata.  Koristeeksi vuolin valkosuklaalastuja.

    

Mustikkainen juustokakku.

Vaikka meillä on kaapissa ihan liikaa mukeja, muistin miestäni Suomi 100 v -mukilla, onhan tämä 100-vuotisjuhla tosi harvinainen.  Kyseessä on She-Fo muki vuosimallia 1926.  Ompelin lisäksi kangaspussin, jonka täytin kristallikissanhiekalla.  Luin jonkun blokista, että ko. pussi imee auton sisällä kosteutta, jolloin ikkunat pysyvät kuivina.

    

Isänpäivälahjat.

Ennätin piipahtaa tyttären kanssa kangaskaupassa - se on sitä laatuaikaa, koska viihdymme molemmat siellä hyvin.  Rikastuimme molemmat uusilla mekkokankailla.  Omani ompelin heti, koska kuosi on tämän ajan henkinen.  Kangas on itse asiassa ryhdikästä trikoota.  Kaavan piirtelin taas italialaisesta La Mia Moda -lehdestä.  Lehden ostaminen Maltalta oli hintansa väärti.

    

Mekossa on kivoja taskuja.

Hihoissakin on vetoketjut.

  

Pimenevien iltojen kynttilätunnelmaa kaikille! 

Silkkihuiveja ja tilkkumaalausta.

Kesä kului kesää odotellessa ja nyt on takana jo lyhyt aika, jota voisi sanoa talveksi. Se päättyi lumien sulamisen ja liukkaan kelin kautta muutamaan lämpöasteeseen.  Samalla olen joutunut kuuntelemaan omaa kehoani.  Loppukesällä ilmaantui allerginen ihottuma ja kutina silmäluomiin.  Mietittyäni kauan syytä ymmärsin sen johtuvan uusista silmälaseistani (punaiset muovikehykset).  No, linssit istutettiin hypoallergisiin metallikehyksiin.  Pidettyäni niitä muutaman tunnin nenäkappaleet alkoivat kutittaa!  Sittenpä vaihdettiin silikoniset nenäkappaleet pois.  Toimenpide auttoi hieman, mutta taas oli palattava vanhoihin laseihin.  Vaihdoimme vielä kotona nenäkappaleet ikivanhoista laseista. Ja kortisonia tarvittiin.  Keho herkistyi monelle aineelle: villan pöly, kineesioteipin liima jne...Pitäisi kai tehdä lista, että muistaisin kertoa kaikki aineet, kun menen seuraavan kerran ihotautilääkärille.  Ja ihan mukava olisi saada 600 euron silmälasit käyttöön; vanhojen vahvuudet ovat pielessä.  En vain jaksa lähteä valittamaan ja olemaan ihmiskokeen uhri ("Kokeillaan nyt, kävisikö tämä!") Kroppa ei kestä enää kortisonia.
    

Värjättyjä silkkihuiveja.

Ulkoilun ja jumpan ja joogan välissä värjäsin silkkihuiveja.  Silkkiväreistä osa oli jämähtänyt purkkeihin, mutta yritin käyttää niitä, jotka olivat vielä nestemäisiä. En tehnyt mitään rajauksia, vaan leikittelin väreillä.
    

Tilkkumaalaus.

Työn alla on ollut jo muutaman viikon taulu, johon "maalaan" kuvan itsevärjätyillä kankailla.  Mallina käytin Lapin matkalla otettua valokuvaa ruskamaisemasta, taustalla Kellostapuli.  Välillä annoin työn levätä, koska en saanut selville, sisältääkö käyttämäni Gesso silikonia vai ei.  Toisaalta epäilin myös väriaineita allergisen reaktion aihettajaksi.  Yritin käyttää myös suojakäsineitä, mutta eihän niiden kanssa työskentely onnistunut.  Ja toisaalta käsineissäkin voi olla jotain sopimatonta ainetta.  Nyt pitää miettiä, vienkö taulun kehystettäväksi.  Monta vuotta sitten tein yhden tilkkumaalaustyön, joka on mielestäni paljon parempi.  Niin sitä taito ruostuu.

  

Vanhempi tilkkumaalaustyö.

Yksityiskohta työstä. Tässä näkyy tekniikka.

Joulupukin työpajakin on käynnissä. Niistä töistä ei vain voi vielä paljoa hiiskua.
   

Mitähän joulumuori saa aikaan tästä kasasta?

Lumen tuomaa valoisuutta odotellessa.

Jaakobin tikapuut.

Molla Mills kertoi töistään.

Perjantaina kävin - hmm... olin 1,5 tuntia paikallisilla käsityömessuilla.  Tarjolla oli valmiita tuotteita sekä käsityötarvikkeita.  Mukaan tarttui mm. kukanmallisia helmiä ja kassin kahvat.  Tapahtuman päätähti oli tietysti Molla Mills, joka kertoi omasta urastaan, töistään ja Virkkuri-kirjojen synnystä.  Tarjolla olisi ollut myös ensi vuoden kalenteri ja muistikirja, mutta hinnat olivat aika suolaiset.  En siis ostanut.
    

Jaakobin tikapuita pitkin ylös...

Tilkkupeitto Jaakobin tikapuut on nyt siinä vaiheessa, että päällinen on kasattu.  Malli viehätti minua paitsi Raamatun kertomuksen pohjalta, mutta myös siksi, että kaikki fyysikot tuntevat samannimisen demonstraation, missä "valokaariportaiden" askelmat nousevat kahden metallitangon välissä kohti taivasta.  Mielenkiintoinen sähköopin työ, joka varmasti jäi myös oppilaiden mieleen vaikuttavuudessaan.  Päädyin kokoamaan neliömallisen peiton, mistä kyllä löytyvät nuo kuuluisat askelmat.  Reunuksen ompeluun kului myös aikaa, koska halusin sakkiruudukon jatkuvan kulmissa.
    

Peiton kulma.

Pihan haravoinnin lomassa roudasimme mökiltä vanhan saunapadan kotiin.  Levätessä pistin pataan lankoja värjäytymään.  Kokemuksesta tiesin, että syksyllä kasvit ovat valmistautuneet talveen siirtämällä osan pigmenteistään juuriin ja värjäystulos voi olla mitä tahansa. Niinpä aluksi käyttämäni punalehtinen kukka antoi ihan likaisen sävyn.  Sitten lisäsin sipulinkuorta, jolloin sain edes keltaista, murrettua sävyä.  Lanka on Nalle-lankaa ja puretukseen käytin alunaa ja ruokasuolaa.
    

Värjättyä Nalle-lankaa.

Yhtenä kauniina päivänä lähdin harrastamaan Mika Myllylän lempilajia eli suokävelyä.  Minun tarkoitukseni oli kuitenkin kerätä karpaloita.  Kävelin umpeenkasvaneen lammen päästä päähän, mutta vain pohjoispäästä löytyi karpaloita eikä kovin läjäpäin.  Keräsin niitä 2 litraa.

  

C-vitamiinia karpaloista.

Olipas tällä kertaa monimutkaista tuo töiden kuvaaminen. Ripustin peiton parvekkeen reunaan, mistä se putosi maahan!  Onneksi oli muutama aste pakkasta, joten peitto pysyi puhtaana.  Uusi yritys, ja kuinka ollakaan, kameran akku oli lopussa. No, koska peitto oli ripustettu, yritimme jatkaa mieheni kameralla.  Ohoh, siinäkin akku oli lopussa!  Pikaisen latauksen jälkeen kuvaussessio jatkui onnellisesti.