Hiljaa yössä...

Teemu Roivainen ja Maria Tyyster, viimeinen konsertti kuninkaallisina.

Viime viikon alku sujui vielä mökkiä maalatessa, loppuviikosta matkasimme taas Seinäjoen tangomarkkinoille. Mietimme kovasti, miten reissu onnistuu tässä sateisessa Suomen suvessa. Pukeutuminen sään mukaan helpotti toki jalkautumista kadulle, mutta goretex-kengät eivät ole parhaat mahdolliset tanssikengät ja sadetakki sekä villatakki piti vain jättää Paviljongin nurkkaan tanssimisen ajaksi. 

Tangomarkkinoiden tuomarit, juontajat, Maria Tyyster luovutti kruunun Susanna Heikille.

Jos joku ei ole käynyt tangomarkkinoilla, niin on hyvä tietää, miten paljon oheistapahtumia niihin liittyy: tangoparaati, karaokepaikkoja, tanssileiri, Olavi Virta -näyttely, lavatangon SM-kilpailu, tanssileiriläisten esityksiä, Elävä legenda -palkinnon luovutus (Jari Sillanpäälle), tangoseniori 2015 -kisa miehille ja naisille, ilmatangon SM-kisa, Olavi Virta -juhlakonsertti, Tangohölkkä, Satumaakävely, Etelä-Pohjanmaan mieslaulajien Jussit-kuoron konsertti, tangonuori-kilpailu, iltamusiikki Lapuan tuomiokirkossa sekä lukuisia laulajien esiintymisiä pitkin Seinäjokea, osa myös ilmaisia. TV:n katsojat näkevät tästä kattauksesta vain tangokuningatar- ja tangokuningasfinaalit sekä loppuvuodesta Olavi Virta -konsertin. Ja kaikkialla voi tanssia. Musiikki tietysti painottuu tangoon, mutta siellä kuullaan myös muita vakio- ja lattarirytmejä.

Eri esiintymispaikoissa kävimme kuuntelemassa vanhoja tangokuninkaallisia, mm. Marko Maunukselaa, Jukka Hallikaista, Johanna Debreczeniä, Antti Raiskia, Hanna Talikaista, Kyösti Mäkimattilaa jne. Tangoprinssi Leif Lindemania piti käydä myös kuuntelemassa ja halaamassa; hänellä on lavakarismaa edelleen. Leifiä säestävää orkesteria johti kotikulmiltamme kotoisin oleva hanuristi Pekka Juntunen (näkyy kuvassa).

Marko Maunuksela.

Leif Lindeman.

Kyösti Mäkimattila.

                                       

Paviljongissa kaikki finalistit esittävät 45 minuutin session, jolloin on mahdollista nähdä esiintyjän ohjelmiston monipuolisuus ja kontaktin saanti yleisöön. Valitettavasti osa näistä esityksistä oli niin myöhään, että emme jaksaneet katsoa niitä kaikkia.

Virpi Piippo.

Juha Hautaluoma.

Rami Rafael.

Piritta Venho.

Markku Ketola.

Tänä vuonna kaikki finalistit esittivät kaksi kappaletta Torikeskuksessa, jonne mekin ahtauduimme syömään ja kuuntelemaan samalla. Ennakkosuosikeista Piritta Venho ja Juha Hautaluoma lauloivat tasaisen kauniisti ja puhtaasti ja pukeutuminen oli hallussa, mutta kummaltakin puuttui se jokin, joka erottaa heidät muista laulajista. Virpi Piippo, Tiina Pitkänen, Benjamin Enroth ja Nina Åkerman kaipaisivat myös jotain persoonallisuutta lisää. Rami Rafael oli varmasti parhaiten pukeutunut, kun taas Markku Ketola olisi tarvinnut stylistin - ettäs kehtaa tulla esiintymään ryppyisissä ja liian pienissä vaatteissa! Ääni kyllä parani monen päivän esitysten aikana. Nuorten suosikki Erika Vikman lauloi superfinaalissa parhaiten, mutta jossain esityksessä hänen äänensä ei soinut puhtaasti. Uusi tangokuningatar Susanna Heikki ansaitsi kruununsa sensuellilla esiintymisellään. Kun seuraavana päivänä pääsin halaamaan Susannaa tangokadulla, hän kirjaimellisesti säteili voiton tuomaa onnea. Miesten superfinaalissa kuultiin kaksi upeaa esitystä. Kalle Jussilan duetto kuningattaren kanssa soi kauniimmin kuin Aki Samulin, mutta kokonaisuus ratkaisi ja - kuten Danny sanoi - levy-yhtiöt etsivät ääntä, joka on helppo tunnistaa. Kyllä Aki Samulin maskuliininen basso säväyttää. Itse pelkäsin, että hänen itsevarmuutensa estää voiton, kuten kävi Heikki Koskelolle muutamia vuosia sitten. Silloin voiton vei yhden pisteen erolla joku Mervi - eipä ole hänestä kuulunut mitään.

Tiina Pitkänen.

Kalle Jussila.

Susanna Heikki.

Benjamin Enroth.

Erika Vikman.

Laulajat jakoivat nimmarilla varustettuja kortteja esiintymisten välissä. Itsekin sain niitä tusinan verran. Kalle Jussilalta sain single-levyn Yhteinen matka tangon satumaahan 2015. Lisäksi mieheni osti minulle nimipäivälahjaksi Teemu Roivaisen LP:n Sydämesi tyhjä huone. Upeaa tulkintaa koko levy. Vaikka tangomarkkinoista on kulunut jo monta päivää, päässäni soivat edelleen tanssimusiikin tahdit. Onneksi tämä on kuitenkin miellyttävä korvamato, sillä biisi vaihtuu välillä!

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                Torikeskuksessa ja monissa muissa paikoissa esiintyjiä säesti ansiokkaasti harmonikkamestari Taisto Lunkka.

Tuleva kuningas Aki Samuli Torikeskuksessa.

Mieheni kuvasi tangomarkkinoilla 265 kuvaa uudella kamerallani, mutta hän käytti omaa pitkää objektiiviaan. Oli kerrassaan vaikea valita, mitä kuvia käyttäisin, kun niitä oli niin runsaasti. Kiva, jos jaksoit katsella tähän valitut kuvat.

Juontajat Pia Pasanen ja Mikko Peltola sekä miesfinalistit.

Kuninkaallisten yhteislaulu.

Aki Samuli ja Susanna Heikki.

Maalaamista mökillä

Juhannusruusuja.

Luonnossa tapahtuu kasvamista kylmästä ja sateisesta kesästä huolimatta, ei vain aina ennätä kuvata kaikkea kaunista. Juhannusruusut kukkivat parhaillaan ja unikkopenkissä ensimmäiset suuret, hehkuvanpunaiset kukat alkavat avautua. 

Pian unikonnuppu aukeaa.

Tämänkertaiset kuvat on filmattu uudella kamerallani, Nikon D3200:lla. Entinen kamera alivalotti kuvia, joten jouduin aina kikkailemaan niiden kanssa ja mieheni hoiti loput kuvankäsittelyohjelmalla. Entisellä kameralla oli jo ikääkin, ostin sen tyttäreltäni, joka oli saanut sen käytettynä. Pelkästään huoltoarvio olisi maksanut yli 10 % uuden kameran hinnasta. Ensimmäinen järjestelmäkamera hankittiin perheeseemme lähes 40 vuotta sitten. Se oli tietysti filmikamera, merkiltään Minolta.

Ikkunalistojen maalausta.

Kesämökin remontti on jatkunut kovalla tohinalla. Mies sai pestyksi ulkoseinät peinepesurin ja katuharjan kanssa. Vuorossa on siis maalaus. Ostimme maaliruiskun, jota mies käytti. Minä tyydyin erikokoisiin pensseleihin. Onneksi nuorempi tytär tuli viikonloppuna käymään ja kysyi pilke silmäkulmassa: "Saanko minäkin osallistua tähän hauskanpitoon?" Kukapa avusta kieltäytyisi. Suuret kiitokset tyttärelleni.  Vuokrasimme nosturin viikonlopun ajaksi, koska mökkimme on 2-kerroksinen eikä yläosiin oikein yllä tikkailta. Suurin homma taisi olla nosturin siirtäminen, koska se meinasi upota sateenpehmittämään savimaahan. Ei muuta kuin lautoja alle ja naisenergia käyttöön! Suurin osa maalausurakasta on ohi, pientä juttua riittää vielä jatkossa, kun olkapääni ei tykkää ylöspäin kurkottamisesta.

Ylhäältäkin piti maalata.

Käsitöitäkin olen ehtinyt edes vähän harrastaa. Trikoiden jämistä ompelin puseron, johon käytin myös vinokaitaleen loppua. Kaapissa odotti myös punainen mekkokangas, jonka olin ostanut Turkista (pitää ostaa, jos saa halvalla). Käsityölehdessä oli monta kivaa mekon kaavaa, joista nyt toteutin yhden. Lisäsin siihen hihat. Samana päivänä, kun mekko valmistui, käytin sitä siskoni syntymäpäivillä. 

T-paita trikoiden jämistä.

Puuvillamekko.

Muutama vuosi sitten virkkasin Novita Hanko -langasta pitsimyssyn, joka oli talven aikana "kadonnut" muiden kesämyssyjen kanssa (käyköhän kellekään muulle niin, että tavaroita noin vain katoaa!!). Koska minulla oli toinen samanlainen puuvillalankakerä, virkkasin siitä uuden myssyn - ilman mallia. Kun olin saanut sen valmiiksi, kadonneet myssyt löytyivät tyttären huoneen komeron ylähyllystä! Uudesta myssystä tuli enempi baskerimallinen. Itse tykkään vanhemmasta päähineestä.

Vanha ja uusi myssy.

Ompelin myös yhden kietaisuhameen, jonka omistajaksi pääsi tyttäreni. Keltainen perhoskangas oli tosi viehättävää.

Kietaisuhame.

Laitanpa tähän loppuun kuvan yhdestä vanhasta tilkkutyöstä, jonka olen tehnyt vuonna 2000. Mallin piirsin ensin ruutupaperille kuvasta tihrustaen. Ompelu aloitettiin alhaalta ja edettiin aina rivi kerrallaan. Olen antanut työlle nimen Haikarat. Kolmestihan haikara meillä vieraili...

Tilkkutyö haikarat.

Remonttireiskoja ja vanhoja autoja

Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina pääsimme pitkästä aikaa vanhojen autojen ajoihin Lohirantaan. Taisivat olla ensimmäiset ajot museorekisterissä ollessa. Sää oli puolipilvinen eli ajokelinä mitä mainioin, mutta tehtävien ratkaisut eivät sujuneet ollenkaan. Mies tuumasi, että emme ole koskaan saaneet niin paljon nollapisteitä. No, kokemus sekin. Saimme palkinnoksi termoskannun.

Vanhoja autoja rastille pysähtyneinä.

Aloitimme kesämökillä ulkoseinien pesemisen, koska ne on tarkoitus maalata. Kesken pesuoperaation luottotimperimme ilmoitti, että hän ennättäisi nyt vaihtaa mökin katon, kun hänen seuraava projektinsa oli peruuntunut. Niinpä  mieheni alkoi nopsaan tilata kattopeltejä, rakennustelineitä ja puutavaraa, jotka sitten vietiin kuorma-autolla mökille - loppumatkan mieheni ajoi peruuttamalla, kun perillä ei voi kääntää isoa ja painavaa autoa. Kesäkuun toinen viikko sujahti katon teossa: onneksi saimme apumiehen, minä vastasin muonituksesta. Kerran jouduin myös hakamaan lisää ruuveja. Onneksi entisen katon alta ei paljastunut vesivahinkoja. Parvekkeella olevasta linnunpesästä räklän poikaset älysivät lähteä lentoon remontin kynnyksellä.

Vanha savupiipun peltikuori saa lähtökäskyn.

Huimapäisiä rakentajia.

Lentoonlähteviä poikasia.

Lavatanssikausi on päässyt jo hyvään alkuun. Vuoden 2013 tangokuningas Kyösti Mäki-Mattila on edelleen iskussa, mutta Souvareiden suosio alkaa olla hiipumassa. Souvareiden omien hittien uudet sovitukset eivät olleet onnistuneita. Kyllä hidas rumba on mukava tanssia hitaasti.  Ehkä yleisöä oli vähänpuoleisesti. Ja soittamisvolyymiä voisi säätää pienemmälle. Nuoruudessani siihen sortuivat bändit, joiden soittotaito oli vielä harjoittelun takana.

Käsitöiden tekeminen on jäänyt vähemmälle. Kaapissa olevista materiaaleista olen ehtinyt ommella yhden puseron. Kangas maksoi joskus Eurokankaan poistoissa 50 senttiä/metri. Kaavan piirsin Suuri Käsityö -lehdestä, mutta lisäsin siihen hihat. Aitalla roikkui äidin vanha mekko, josta muokkasin itselleni hameen. Käytin hyväksi valmiin napituskaitaleen ja helmakäänteenkin.

Valkoisella puserolla on aina käyttöä.

Kierrätyshame.(mies epäili tätä piilokuvaksi)

Kesäkukista ehkä kaunein on tällä hetkellä olkikukka ruukussa.

Olkikukka, jonka telineenä toimii tädiltä saatu maitotonkka.

Kapioverhot keittiöön

Valkovuokkoja.

 

Kesken kevätsuursiivousten (joita olen tehnyt monta viikkoa) alkoi tuntua, että olisi mukava ommella keittiöön uudet verhot. Keittiö on ainoa huone, jonka verhoja vaihdan monta kertaa vuodessa. Yhdet kukkaverhot olivat hiirulaiset sotkeneet aitalla niin pahasti, että eivät puhdistuneet pesukoneessakaan. Onneksi en ennättänyt ostaa kangasta, kun mieleeni muistuivat äitini kapiolakanat. Äitini on ommellut ne 1930-luvun lopulla, niissä on vielä tyttöaikaiset monogrammit. Olot ovat olleet hyvin köyhät ja puutteelliset, mutta jostakin on kuitenkin löytynyt pätkä pitsiä. Lakanoita oli kolme, mutta yksi oli kovin hitunainen. Kaikki lakanat olivat erilaisia. Käytin keittiön kappaverhoihin kahta ehjintä lakanaa. Pitsejä jouduin kyllä parsimaan kasaan. Lisäsin liitoskohtaan ja reunaan uutta pitsiä. Lopputulokseen olin todella tyytyväinen, vaikka toisessa verhossa on reunapitsi ja toisessa välipitsi.

Kappaverho reunapitsein somistettuna...

...ja välipitsein somistettuna.

Luonnossa liikkuminen antaa aina uutta voimaa arkipuuhasteluun. Mikäpä olisi mukavampaa kuin seurata valkovuokkojen kukintaa tai puiden lehtien kasvua hennonvihreistä silmuista syvänvihreisiin lehtiin. Marjapensaiden juurelta löytyi taas yllätys: sinne oli putkahtanut runsaasti kartiohuhtasieniä. En ole kyseistä lajia edes nähnyt aikaisemmin, mutta tunnistin sen kyllä. Nettisivuilta luin, että moni muu oli myös löytänyt elämänsä ensimmäiset huhtasienet. Sienet päätyivät paistinpannulle sipuleiden kera muhimaan.

Hentoja pihlajan lehtiä.

Keväistä kuusimetsää.

Upeita koivuja.

 

Kartiohuhtasieni.

 Tein toukokuun viimeisellä viikolla myös kotimaan matkan yhdessä siskoni kanssa. Matkustimme vanhimman siskomme luokse Orivedelle tämän viettäessään syntymäpäiviään. Oli mukava viettää aikaa sisarusten kesken. Kukin kertoi lapsuusmuistojaan.

Samalla reissulla kävimme myös Tampereella. Katselimme Koskikeskusta, Laukontoria, yleensä kaupunkia.Ajelimme hissillä uuden Torni-hotellin kattoterassille, mistä koko kaupunki levittäytyy katsojan silmien eteen. Finlaysonin tehtaanmyymälästä ostin vihreäkuvioisen Kubis-essun ja Kaulaketju-kangasta. Verkarannassa kävimme katsomassa mm. lasten käsityökoulun tuotteita. Siellä oli monta pitkää riviä hauskoja kotatelttoja.

Lasten taiteilemia kotatelttoja.

Keramiikkaa Verkarannassa.

Kubis-essu Finlaysonilta.

Kaulaketjukangasta.

Kesämökin parvekkeen linnunpesässä on nyt kuusi linnunpojan rääpälettä nokat ilmaa kohti. Kaipa ne ovat räkättirastaan jälkeläisiä. Emo puolusti reviiriään tarkasti ruikkaamalla ulosteet mieheni takin rinnuksille.

Kuusi untuvikkoa.

 

Kylmää kevättä

Äitienpäiväruusut ilahduttavat edelleen.

 Äitienpäivän vietimme kahdestaan mieheni kanssa, koska lapset asuvat kaukana. Kaikki kyllä muistivat kortein ja viesteineen WhatsAppissa. Kävimme päivällä syömässä runsaan aterian noutopöydästä: lähijärven kalaa, naudanpaistia, monenlaisia salaatteja, hedelmäsalaattia ja kakkukahvit. Aurinkoisessa säässä teimme pienen polkupyöräajelun. Päivän päätteeksi kävimme pyörähtelemässä tanssiparketilla. Tanssien järjestäjillä oli talvikauden lopettajaiset. Olipa taas kiva nostaa sykettä - edellisestä kerrasta taisi olla viikko! - tangon, valssin, cha-cha-chan, rumban, jenkan ja jiven tahtiin. Kyllä soittajien musiikkivalinnoilla on paljon merkitystä tanssi-illan onnistumiselle.

Kevätsiivoukset ovat vieneet aikaa käsitöiltä. Pientä uutta sentään on syntynyt Berninan kanssa. Jostakin blokista jäi mieleen ranskalainen pussukka. Ompelin siitä oman versioni,  ohjeen kehittelin itse.

Käytin pussukkaan kolmea eri puuvillakangasta, sisäpuoli on vuorikangasta.

Pussukan pohja on ympyrä.

Ompelemastani tähtipeiton reunakaitaleesta jäi tähteeksi pieniä kolmioita. Hyödynsin niitä ompelemalla itselleni kännykkäpussin. Kyllä kolmoita jäi tähteeksikin...Kännykkäpussin sulkijana toimii kaksi rullamitan pätkää. Vanha ja rikkonainen mitta pääsi uusiokäyttöön ja siitä riittää vielä moneen sulkijaan.

Oikeasti tilkuista tehty kännykkäpussi.

Yhtenä lepohetkenä kaivoin kaapin kätköistä kankaita ja ompelin itselleni hameen. Kaava löytyi saksalaisesta Diana Moden -lehdestä.

Puuvillahame.

Joskus siivotessa tavaroita vain häviää. Niin näytti käyneen pussille, jossa oli kesämyssyjä ja tuubihuiveja. Onneksi varastossa on trikoopaloja: niistä voi saumurilla hurauttaa uusia päähineitä. Ompelin myssyn myös sukulaispojalle 10-vuotislahjaksi.

Pojan pipon mallia voi muokata kulmien nepparilla.

Oma pipo.

Viime viikolla osallistuin Senioriopettajien retkelle. Vierailimme Väärnin pappilassa, joka on kirjailija Juhani Ahon syntymäkoti. J. Aho on viettänyt siellä kolme ensimmäistä elinvuottaan. Pappila on kunnostettu vanhaa kunnioittaen.

Venny Soldan-Brofeldin maalauksessa körttipukuiset naiset ovat hyvin puhuttelevia.

Näkymä pappilan salista. Ikkunaverhot on suunnitellut ja kutonut käsityöalan opiskelija.

Kävimme eilen siivoamassa kesämökin talven jälkeen. Parvekkeen nurkkaan oli ilmestynyt linnunpesä. Mikähän lintu lienee kyseessä!

Kuusi pientä munaa pesässä.