Kylmää kevättä

Äitienpäiväruusut ilahduttavat edelleen.

 Äitienpäivän vietimme kahdestaan mieheni kanssa, koska lapset asuvat kaukana. Kaikki kyllä muistivat kortein ja viesteineen WhatsAppissa. Kävimme päivällä syömässä runsaan aterian noutopöydästä: lähijärven kalaa, naudanpaistia, monenlaisia salaatteja, hedelmäsalaattia ja kakkukahvit. Aurinkoisessa säässä teimme pienen polkupyöräajelun. Päivän päätteeksi kävimme pyörähtelemässä tanssiparketilla. Tanssien järjestäjillä oli talvikauden lopettajaiset. Olipa taas kiva nostaa sykettä - edellisestä kerrasta taisi olla viikko! - tangon, valssin, cha-cha-chan, rumban, jenkan ja jiven tahtiin. Kyllä soittajien musiikkivalinnoilla on paljon merkitystä tanssi-illan onnistumiselle.

Kevätsiivoukset ovat vieneet aikaa käsitöiltä. Pientä uutta sentään on syntynyt Berninan kanssa. Jostakin blokista jäi mieleen ranskalainen pussukka. Ompelin siitä oman versioni,  ohjeen kehittelin itse.

Käytin pussukkaan kolmea eri puuvillakangasta, sisäpuoli on vuorikangasta.

Pussukan pohja on ympyrä.

Ompelemastani tähtipeiton reunakaitaleesta jäi tähteeksi pieniä kolmioita. Hyödynsin niitä ompelemalla itselleni kännykkäpussin. Kyllä kolmoita jäi tähteeksikin...Kännykkäpussin sulkijana toimii kaksi rullamitan pätkää. Vanha ja rikkonainen mitta pääsi uusiokäyttöön ja siitä riittää vielä moneen sulkijaan.

Oikeasti tilkuista tehty kännykkäpussi.

Yhtenä lepohetkenä kaivoin kaapin kätköistä kankaita ja ompelin itselleni hameen. Kaava löytyi saksalaisesta Diana Moden -lehdestä.

Puuvillahame.

Joskus siivotessa tavaroita vain häviää. Niin näytti käyneen pussille, jossa oli kesämyssyjä ja tuubihuiveja. Onneksi varastossa on trikoopaloja: niistä voi saumurilla hurauttaa uusia päähineitä. Ompelin myssyn myös sukulaispojalle 10-vuotislahjaksi.

Pojan pipon mallia voi muokata kulmien nepparilla.

Oma pipo.

Viime viikolla osallistuin Senioriopettajien retkelle. Vierailimme Väärnin pappilassa, joka on kirjailija Juhani Ahon syntymäkoti. J. Aho on viettänyt siellä kolme ensimmäistä elinvuottaan. Pappila on kunnostettu vanhaa kunnioittaen.

Venny Soldan-Brofeldin maalauksessa körttipukuiset naiset ovat hyvin puhuttelevia.

Näkymä pappilan salista. Ikkunaverhot on suunnitellut ja kutonut käsityöalan opiskelija.

Kävimme eilen siivoamassa kesämökin talven jälkeen. Parvekkeen nurkkaan oli ilmestynyt linnunpesä. Mikähän lintu lienee kyseessä!

Kuusi pientä munaa pesässä.

Tilkkupeitto ja vappuajelua autovanhuksella

Reilu viikko sitten vaivasin pullataikinan ja pyysin vierailulla olevaa tytärtäni leipomaan siitä neljän kerroksen bostonkakkuja. Väliin laitoimme omatekoista omena-tyrni-hilloa. Taitava tyttäreni jaksoi värkätä pulliin kauniit kierteet. Kyllä leivonnaiset myös maistuivat.

 

Hillobostonkakkuja.

 

Kävin myös katsomassa kansalaisopiston näyttelyn, missä itseltäni olivat esillä kinnasneulahattu, viitelöity kaulaliina ja virkattu pöllökukkaro. Uutuutena näytillä olivat huovasta valmistetut seinävaatteet ja tyynyt sekä afrikkalaisen kukkamallin pohjalta virkatut eläimet. Sain myös ihastella koruja, nahka-asuja, rautalankaveistoksia, kudonnaisia, sulatuslasitöitä, kirjontaa, koristeveistotöitä sekä myös maalauksia.

Afrikkalaisia kukkia ja isoäidin neliöitä.

Rautalankaveistoksia.

Vappu meni perinteiseen tapaan vanhojen ajoneuvojen näyttelyssä, mihin ajoimme omalla vuoden 1947-mallisella Mercuryllä. Avoimessa tapahtumassa oli paljon kävijöitä, ja sää oli mukava, vain hieman tuulinen. Kyllä vappuun kannattaa pukeutua lämpimästi. Kävimme samalla syömässä maittavan vappubrunssin.

T-Ford vuodelta 1918.

Mercury vuodelta 1947.

Kevätsää on ollut hyvin vaihtelevainen. Talven lumet ovat lähes sulaneet, mutta väliin on ropsinut uutta lunta. Vapun aattona mittasin autotallin edestä uutta lunta 26 cm. Metsävaelluksilla on upeaa seurata luonnon heräämistä kesään. Muurahaisia oli ison keon huipulla mustanaan; olikohan niillä kokoontumisajot! Totesin myös, kuinka puhtaassa ympäristössä minulla on onni asua: puissa on runsaasti naavaa. Viimeisimmän lumisateen alta ennätin pelastaa kaksi korvasientä, jotka olivat tunkeutuneet takapihalla omenapuun juurelle.

Skilloja raekuuron jälkeen.

Muurahaisia mustanaan.

Naavaisia puita.

Tämä kurttunaamainen kaunotar kurkisteli kuivuneen ruohon seasta.

Lehtien haravoinnin lomassa olen istunut myös ompelukoneen ääressä. Tähtiblokkipeittoon ompelin leveän reunuksen, johon upposi tilkkuvasun puna-violetti-ruskeita kangasjämiä. Siihen kelpasivat tyttöjen feresikankaiden loput, värjäyskokeilut ja muiden tilkkutöiden jäänteet. Reunuskaitaleesta jäi kyllä leikatessa pieniä kolmioita, jotka houkuttavat tekemään uusia pieniä töitä...Tilkkupeton päällinen on nyt kasassa, mutta tikkaaminen jää odottamaan syksyä.

Enpä ole ennen ommellut näin kirjavaa peittoa.

Tilkkuja reunakaitaleeseen.

Valmista reunakaitaletta.

Peiton reunus laskeutuu aika kivasti.

Kanzashikukkia

Minä en sinua unohda,

kaiken lämpöni tahtoisin antaa, 

ja silloin kun luoksesi yllä en,

saakoon enkelit sinua kantaa.

Näillä Anna-Maija Kaskisen säkeillä saattelin ystäväni viimeiselle matkalle. Siunaustilaisuus oli liikuttavan koskettava ortodoksisin menoin. Sairaus oli kutistanut ystäväni vielä viime tapaamisesta hauraaksi ja hennoksi. Hyvää matkaa ja kiitos ystävyydestä.

Hiuskukka.

Sain reilu vuosi sitten vanhemmalta tyttäreltäni joululahjaksi kirjan, missä neuvotaan kanzashikukkien tekemistä. Japanissa niitä käytetään kimonon koristeina sekä asuissa että hiuksissa. Niiden ompelu on melkein päässyt unohtumaan, mutta kirjan tekijä Diane Gilleland on elvyttänyt tätä vanhaa perinnettä. Kirjassa on ohjeet kolmeen erilaiseen taiteltuun kukan terälehteen. Näistä sitten voi koota kukkasia, voi vaihdella kokoa, lukumäärää, kankaan laatua jne. Kaikissa on lähtökohtana kangasneliö, koko esim. 7cmx7cm. Aluksi on helpointa käyttää ohutta puuvillaa. Taitteet painellaan sormin.

Japanilaisten kukkien taitteluun voi tutustua tämän kirjan avulla.

Taitteluohjeita.

Tässä taitteluohje yhteen terälehteen. Ylärivin taittelut näkyvät kuvasta. Alarivin 1. kuvassa työ on käännetty nurin päin ja 3. kuvassa takaisin oikein päin. Taite kiinnnitetään väliaikaisesti nuppineulalla. Ylimääräinen kangas leikataan pois (ratkojan kärjen kohdalta). Valmiiden terälehtien läpi ommellaan luja lanka suunnilleen nuppineulojen kohdalta, tasoitellaan lehdet ja kiinnitetään toisiinsa kukan nurjalta puolelta. Kiinnityksen voi varmistaa kuumaliimalla tai lisäämällä kankaasta leikatun ympyrän nurjalle puolelle.  Oikealle puolelle keskelle ommellaan nappi tai helmi. Kukan taakse voi laittaa hiusklipsin tai koruneulan.

Kukan terälehtien läpi ommellaan lanka...

... ja kiristetään ympyräksi.

Napilla voi peittää liitoksen.

Osa kukista on taiteltu kahdesta eri kankaasta.

Ompelin muiden blogien innoittamana tilkkupussukan, jonka koristelin näillä kukkasilla. Muut kukat olen ommellut aikaisemmin. Samalla periaatteella voi ommella muutakin, esim. perhosen. Kahdesta terälehdestä muodostuu sydän.

Kukkasin koristeltu tilkkupussukka.

Barbiet esittelevät kanzashikukkia: vasemmalla kukasta riippuu putous, oikeanpuoleinen on taiteltu keinosilkistä.

Käyttäen erikokoisia tilkkuja muodostuu perhonen, jonka vartalon olen muokannut rautalangasta ja puuhelmistä.

Pääsiäismaanantain mietteitä

Perheessämme säilytetään lähes kaikki lasten tekemät koristeet. Pääsiäiskoristeitakin löytyy runsaasti, mutta siitä huolimatta on hauska valmistaa uusia juttuja. Jostakin blogista poimin uudenlaisen kodin tipuille: liimasin ilmapallon päälle valkoista lankaa kaaospunonnalla ja kovetin sen Powertex-nimisellä aineella. Lanka oli jokseenkin liukasta, joten homma ei ollut niin helppo kuin olin ajatellut. Siksi lankakerroksia tuli vähän ja pesästä tuli hieman heppoinen. No, vahvistin sitä rautalangalla. Sisustukseen käytin puusta tippuneita koivun oksia (mies tuumasi, että meillä kierrätetään kaikki!) ja asukkaaksi pääsi tyttäreni huovuttama tipu.

Tipun pesä.

Askartelukaupasta tarttui mukaan ennen pääsiäistä styrox-pupu, joita päällystetään yleensä huovuttamalla. Villan pöly tekee silmilleni kiusaa, joten kaivoin esiin laatikon, jossa on teddyjämiä. Valitsin keltaista ja vaaleanharmaata, leikkasin palasia, asettelin ne nuppineuloilla pupun pintaan ja sitten liimasin ne kiinni. (Näistä teddyistä olen ommellut kenguruasun penkkareihin.) Silmät piirsin tussilla, nenänpään maalasin vesivärellä ja viiksikarvoiksi liimasin hiuksia. Ihan hellyttävä pupujussi siitä syntyi.

Pääsiäispupu.

Raeruohon asemasta vihreän nurmikon voi kasvattaa myös ohran siemenistä.

Ohranurmi ja jättimuna.

Pääsiäiskorttitarvikkeet muhivat pitkään pöydän kulmalla, mutta onnistuin valmistamaan ja postittamaan ne ennen palmusunnuntaita.

Pääsiäiskortteja.

Tämän vuoden pääsiäisen alusaika on ollut myös suruaikaa, sillä menetin hyvän ystävän vaikean sairauden seurauksena. Minulle oli melkoinen opintomatka käydä hänen luonaan saattohoidossa ja nähdä hänen muuttuneen lähes aineettomaksi eli enkeliksi. Hyvä sydän oli tallella. Onneksi sain vielä jutella hänen kanssaan ja pitää häntä käsistä kiinni. 

Ystäväni antoi tämän suojelusenkelin minulle lahjaksi vuosia sitten.

Tähtitilkkutyö on edennyt siihen vaiheeseen, että 12 blokkia on ommeltu valmiiksi ja myös yhdistelty. Nyt siihen pitäisi ruveta suunnittelemaan reunakaitaleita. Saa nähdä, tuleeko siitä torkkupeitto vai jotain suurempaa. Aika näyttää. Käytin blokkeihin tilkkuvaraston puna- ja violettisävyisiä jämiä, joita ei riitä isoihin pintoihin. Eikä tilkkukasa näytä pienenevän yhtään...

Värikäs tilkkutyö.

Tänään alkoi mökkikausi eli kahlasimme mökille ja joimme verannalla päiväkahvit termospullosta. Kyytipoikana oli käsekuchenia, kääretorttua ja Hanna-tädin kakkuja. Kyllä maistui hyvältä.

Kesän ensimmäiset mökkikahvit.

Hankiaiset

Kivaa: pitkän pilvisen sääjakson jälkeen sää muuttui aurinkoiseksi. Päivisin lämpötila huiteli plussan puolella ja yöksi pakasti, minkä seurauksena saimme mahtavat hankiaiset. Tein pitkiä kävelyretkiä lähimaastossa ja muutaman kerran suhautin parin kilometrin päähän järven jäälle potkurilla. Jää paukkui -johtui lämpötilan muutoksista- mutta sahailin rannan tuntumassa edestakaisin. Oli yhtä lystiä hommaa kuin lapsena. Samalla tuli katsastetuksi lapsuuden leikkipaikkoja, joissa ei nykyisin enää liiku. Sunnuntaina keitin termospulloon kahvin, minkä kävimme juomassa mieheni kanssa lapsuuden kodin rappusilla.

Varhaislapsuuden kodin pihapiiri.

Tämän kiven vieressä ukkini piti venettään rannassa.

Tätä komeaa petäjää piti käydä halaamassa lapsuuden kalareissuilla.

Hankiaisten ansiosta oli helppoa hakea maljakkoon pajunkissoja, kun ei tarvinnut uppuroida hangessa.

Keväisiä pajunkissoja.

Ompelukoneen ääressä valmistui tunika, johon käytin Eurokankaan pitsipalan sekä kaapista löytynyttä mustaa trikoota. Tunika on jo saanut kyytiä israelilaisten tanssien merkeissä.

Trikootunika.

Tilkkulaatikosta kaivetuista kankaista ompelin suojapusseja vanulapuille. Idean sai taas isosiskolta. Kiitos hänelle. Ja eihän hyvää ideaa voi lopettaa yhteen tuotteeseen, samalla niitä valmistui kolme. Onneksi ei lähtenyt enempää lapasesta...Sitten huomasin, että olin aiemmin ommellut samoista tilkuista suojapussin kasvopaperilaatikolle. Tuli kiva setti.

Suojapussit kasvopaperille ja vanulapuille.

Vanulappupusseja.

Käsityöblogeista saa myös kivoja vinkkejä. Tilkunviilaajan blogista löysin tekeillä olevan tilkkutyöohjeen, jossa tilkkujen risteyskohtaan muodostuu tähtikuvioita. Jännä malli, koska siihen voi käyttää jämätilkut, vain tähtiosan pitää olla samaa, kirkasta väriä. Käytän tähän työhön punaisia ja violetteja kankaita. Ohjeet löytyvät Capitola Quilterin Tasselstutoriaalista. Itse tein jonkin kömmähdyksen, koska mitat siellä olivat tuumina ja muutin ne SI-järjestelmän mitoiksi. Hups! Kulmat olivat vinoja! Ei sitten muuta kuin piti tehdä uudet sabluunat. Seuraava blokki sitten onnistuikin. Koska omat kädet ja olkapäät eivät kestä kovaa rasitusta, mieheni leikkasi tilkkuja suuret määrät. Kiitos ja halaus hänelle. Tilkkuja on nyt kahteentoista blokkiin.

Valmis tähtiblokki kaipaisi silitysrautaa.

Kasa leikattuja tilkkuja odottaa ompelijaa.

Palaan vielä edelliseen postaukseen, missä kerroin kinnasneulahatusta. Kinnasneulan mieheni vuoli jäätelötikusta. Niiden materiaali on jalopuuta, joten ei niitä kannattaisi heittää pois.

Kinnasneula (meillä on kaikki kotitekoista).

Kansalaisopiston käsityöpiirissä virkkasin pöllökukkaron. Sulkijan ostin Wanhan Sataman käsityömessuilta. Ommeltavat mekanismit on helppo kiinnittää.

Virkattu pöllökukkaro.

Voitin arpajaisissa tällaisen pääsiäismunan. Olen näitä itsekin värkännyt.

Pääsiäismuna.

En pidä itseäni viherpeukalona, mutta ihmeitäkin voi tapahtua. Viime talvena lahjaksi saatu orkidea innostui työntämään kaksi uutta kukkavanaa ja nyt molemmissa ensimmäiset kukat ovat avautuneet. Tavallisesti orkideat ovat vain pikkuhiljaa kuihtuneet pois.

Kevään ihme: kukkiva orkidea.

Luonnossa tapahtui viime viikolla kivoja ilmiöitä: ensin saimme ihailla upeita revontulia ja sitten tarjoutui mahdollisuus katsella auringonpimennystä. Valmistin itselleni laatikkokameran korppulaatikosta ja sitten vain laatikko päässä ulos hangelle ihmettelemään kuun varjon siirtymistä auringon editse. Tämä on turvallinen tapa katsella pimennystä.

Itsevärkätty laatikkokamera toimii.

Ennätin jo pestä muutaman matonkin, kun kevätilma kuivattaa niistä niin raikkaita. No, viimeksi pesty roikkuu vielä ulkokaiteella ja sai lumikuorrutteen sunnuntaina alkaneesta lumisateesta. Mutta kyllä se siitä kuivuu. Vanha sanonta "uusi  lumi on vanhan surma" pitää edelleen paikkansa.

Lumi on jo peittänyt...