Hankiaiset

Kivaa: pitkän pilvisen sääjakson jälkeen sää muuttui aurinkoiseksi. Päivisin lämpötila huiteli plussan puolella ja yöksi pakasti, minkä seurauksena saimme mahtavat hankiaiset. Tein pitkiä kävelyretkiä lähimaastossa ja muutaman kerran suhautin parin kilometrin päähän järven jäälle potkurilla. Jää paukkui -johtui lämpötilan muutoksista- mutta sahailin rannan tuntumassa edestakaisin. Oli yhtä lystiä hommaa kuin lapsena. Samalla tuli katsastetuksi lapsuuden leikkipaikkoja, joissa ei nykyisin enää liiku. Sunnuntaina keitin termospulloon kahvin, minkä kävimme juomassa mieheni kanssa lapsuuden kodin rappusilla.

Varhaislapsuuden kodin pihapiiri.

Tämän kiven vieressä ukkini piti venettään rannassa.

Tätä komeaa petäjää piti käydä halaamassa lapsuuden kalareissuilla.

Hankiaisten ansiosta oli helppoa hakea maljakkoon pajunkissoja, kun ei tarvinnut uppuroida hangessa.

Keväisiä pajunkissoja.

Ompelukoneen ääressä valmistui tunika, johon käytin Eurokankaan pitsipalan sekä kaapista löytynyttä mustaa trikoota. Tunika on jo saanut kyytiä israelilaisten tanssien merkeissä.

Trikootunika.

Tilkkulaatikosta kaivetuista kankaista ompelin suojapusseja vanulapuille. Idean sai taas isosiskolta. Kiitos hänelle. Ja eihän hyvää ideaa voi lopettaa yhteen tuotteeseen, samalla niitä valmistui kolme. Onneksi ei lähtenyt enempää lapasesta...Sitten huomasin, että olin aiemmin ommellut samoista tilkuista suojapussin kasvopaperilaatikolle. Tuli kiva setti.

Suojapussit kasvopaperille ja vanulapuille.

Vanulappupusseja.

Käsityöblogeista saa myös kivoja vinkkejä. Tilkunviilaajan blogista löysin tekeillä olevan tilkkutyöohjeen, jossa tilkkujen risteyskohtaan muodostuu tähtikuvioita. Jännä malli, koska siihen voi käyttää jämätilkut, vain tähtiosan pitää olla samaa, kirkasta väriä. Käytän tähän työhön punaisia ja violetteja kankaita. Ohjeet löytyvät Capitola Quilterin Tasselstutoriaalista. Itse tein jonkin kömmähdyksen, koska mitat siellä olivat tuumina ja muutin ne SI-järjestelmän mitoiksi. Hups! Kulmat olivat vinoja! Ei sitten muuta kuin piti tehdä uudet sabluunat. Seuraava blokki sitten onnistuikin. Koska omat kädet ja olkapäät eivät kestä kovaa rasitusta, mieheni leikkasi tilkkuja suuret määrät. Kiitos ja halaus hänelle. Tilkkuja on nyt kahteentoista blokkiin.

Valmis tähtiblokki kaipaisi silitysrautaa.

Kasa leikattuja tilkkuja odottaa ompelijaa.

Palaan vielä edelliseen postaukseen, missä kerroin kinnasneulahatusta. Kinnasneulan mieheni vuoli jäätelötikusta. Niiden materiaali on jalopuuta, joten ei niitä kannattaisi heittää pois.

Kinnasneula (meillä on kaikki kotitekoista).

Kansalaisopiston käsityöpiirissä virkkasin pöllökukkaron. Sulkijan ostin Wanhan Sataman käsityömessuilta. Ommeltavat mekanismit on helppo kiinnittää.

Virkattu pöllökukkaro.

Voitin arpajaisissa tällaisen pääsiäismunan. Olen näitä itsekin värkännyt.

Pääsiäismuna.

En pidä itseäni viherpeukalona, mutta ihmeitäkin voi tapahtua. Viime talvena lahjaksi saatu orkidea innostui työntämään kaksi uutta kukkavanaa ja nyt molemmissa ensimmäiset kukat ovat avautuneet. Tavallisesti orkideat ovat vain pikkuhiljaa kuihtuneet pois.

Kevään ihme: kukkiva orkidea.

Luonnossa tapahtui viime viikolla kivoja ilmiöitä: ensin saimme ihailla upeita revontulia ja sitten tarjoutui mahdollisuus katsella auringonpimennystä. Valmistin itselleni laatikkokameran korppulaatikosta ja sitten vain laatikko päässä ulos hangelle ihmettelemään kuun varjon siirtymistä auringon editse. Tämä on turvallinen tapa katsella pimennystä.

Itsevärkätty laatikkokamera toimii.

Ennätin jo pestä muutaman matonkin, kun kevätilma kuivattaa niistä niin raikkaita. No, viimeksi pesty roikkuu vielä ulkokaiteella ja sai lumikuorrutteen sunnuntaina alkaneesta lumisateesta. Mutta kyllä se siitä kuivuu. Vanha sanonta "uusi  lumi on vanhan surma" pitää edelleen paikkansa.

Lumi on jo peittänyt...