Aurinkoa kaamoksen keskellä.

Melkein kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. No, olin mieheni kanssa kaksi viikkoa Thaimaassa. Kyllä tuntui upealta olla lämmössä ja auringossa kesken pimeän marraskuun. Kohteena meillä oli Phuketin saarella Kata Beach, joka osoittautuikin meille

sopivaksi rauhalliseksi lomapaikaksi. Majapaikkamme oli vaatimaton perhehotelli South Siam Guesthouse, mikä meille kyllä kelpasi - kahviaamiainen kuului hintaan.

Se, mikä meille oli yllätys, oli hiostava sää, ei niinkään +30 asteen lämpö. Ilman suhteellinen kosteus oli n. 80%, jolloin hiki ei haihtunut iholta ja olo oli tukala. Muutamana päivänä saimme nähdä kunnon monsuunisateen: rankkasade alkaa nopeasti ja myös loppuu hetkessä. Mukana olleella tabletilla pystyimme seuraamaan paitsi säätä myös kotipaikkakunnan näköislehteä ja kotimaan uutisia.

Kata Beachin ranta on upeaa valkoista hiekkaa. Rannalla ei ole tuoleja eikä varjoja, vallassaoleva sotilasjuntta on pyrkinyt palauttamaan  rannat luonnontilaan. Itse viihdyimme monena päivänä rannalla palmujen katveessa. Ja mikäs onkaan mukavampaa kuin mennä mereen ja pomppia aaltojen mukana ylös ja alas. Osallistuimme yhteen meriretkeen, jonka aikana pääsimme kokeilemaan snorklausta, hauskaa puuhaa, vaikka sattuikin sadepäivä. Alla oli 10 metriä vettä ja vedessä uiskenteli värikkäitä kaloja.

Kata Beachin rannan tuntumassa on kiva saari.

Rantaan taittuvia aaltoja ja varoitustaulu.

Olimme aika tottumattomia aasialaisiin ruokiin, mutta minä rohkeana naisena tilasin lähes aina paikallista ruokaa. Varmistin kuitenkin ennakkoon kysymällä, onko annos "tulinen". Hapan-imeläkastike tuli tutuksi. Myös mieheni oppi pitämään paikallisista ruuista. Ruokajuomaksi oli kiva saada vastapuristettu tuoremehu hyvinkin eksoottisista hedelmistä. Joka päivä etsimme uuden ruokapaikan, niitä kyllä riitti. Pavelu oli pääsääntöisesti hyvin kohteliasta ja ystävällistä.

Tässä ruokajuomana raikas kookosmaito.

Tyypillinen annos koostuu possusta, kanasta tai kalasta hapan-imeläkastikkeessa ja riisikakusta.

Kaduilla yleisiä ovat myös katukeittiöt eli mopon tai sivuvaunullisen moottoripyörän päälle on rakennettu koko keittiö, kypsennys tapahtuu hiilillä. Ne ovat ihan turvallisia käyttää.

Tästä vaunusta ostimme kanavartaat. Nami.

Tässä tyypillinen katukeittiö.

Tämä ruokala piipahti joka aamu hotellimme vieressä.

Yleinen kulkuneuvo katukuvassa on mopo. Niitä olisi voinut vuokrata. Paikalliset linja-autot ovat puurunkoisia ja ainoa lasi niissä on tuulilasi. Autoon mennään takaa. Sivustoilla ja keskellä on pitkät penkit. Kävimme kaksi kertaa Phuketin keskustassa ja matka tällaisella avolinjurilla oli elämys. Matka kesti n. 45 minuuttia ja maksoi alle 1 euron.

Koulubussi thaimaalaisittain.

Busseja Phuketin keskustassa.

Katukuvassa silmiinpistäviä olivat pylväissä roikkuvat johdot: ilmeisesti tähteeksi jäänyt johtokieppi jätetään pylvääseen, lieneekö kyseessä puhelinpiuha. 

Johdinviidakkoa katujen varsilla.

Phuketin keskustassa onnistuimme löytämään paikallisen kangaskaupan - kangastaivaan - mistä ostin aitoa thaisilkkiä kolmeen pitkään mekkoon eli itselleni ja tyttärille. Kankaat maksoivat n. 200 euroa yhteensä.

Tässä vielä kuva kangaskaupasta. Näitä eivät oppaat osaa neuvoa.

Silkkikankaat ja niihin sopivat pussukat.

Perheen miesväen tuliaiset: räätälin mittatilaustyönä tekemät paidat miehelleni sekä puuvillapaita ja silkkibokserit pojalleni.

Ostin räätälinliikkeestä puuvillaisen mekkokankaan, vieressä norsu, hiuskoruja, kaulakoru ja viuhkat.

Kävimme Phuket townissa suuressa ostoskeskuksessa, Central Festivalissa, joka on hyvin länsimainen.

Ostosparatiiseja.

Matkan aikana saimme nauttia monenlaisia hedelmiä: pomelo, dragonfruit, longaani, roseapple, sapodilla...

Papaija ja sapodilla.

Hedelmävalikoimaa riitti.

Marraskuussa täydenkuun aikaan vietetään Loy Krathong -juhlaa sadekauden loppumisen kunniaksi. Kävimme rannalla seuraamassa paikallista tapahtumaa. Meri on kaunis myös pimeällä.

Upea öinen ranta.

Valon juhlaa, paperilyhtyjä lähetetään ilmaan.

Juhlassa esiintyivät nämä pienet thainyrkkeilijät.

Valojuhlan esiintyjiä ja toivekukkien myyjiä, kukat lasketaan mereen.

Juhlassa oli myös missikilpailu.

Budhalaisuus näkyy katukuvassa. Vierailimme myös kahdessa budhalaisessa temppelissä.

Budhan patsaat ovat kookkaita.

Mielikuva ystävällisistä thaimaalaisista piti paikkansa. Kävimme paikallisilla hierojilla, minä kolmesti, mieheni viidesti. Hoidot ovat hyviä ja edullisia, Suomessa viiden hoidon hinnalla saa yhden.  Otin myös manikyyrin.

Kangaskauppojen lisäksi oppaat eivät yleensä osaa neuvoa myöskään tanssipaikkoja. Löysimme sellaisen itse kävellessämme rantakatua pohjoiseen. Se oli Le Bambou -ravintola, jossa oli elävää musiikkia. Olimme ainoat tanssijat ja orkesteri intoutui soittamaan pitkiä lattarisettejä. Kävimme tanssimassa toisenakin iltana.

 Matka Thaimaaseen on toki pitkä, mutta kyllä tänne voisi tulla uudelleenkin...

Tilkkupeittoja

Syksyn harmautta voisi piristää väriikkäillä tilkuilla. Toki maassa on nyt edes vähän lunta, minkä ansiosta pimeällä auton ajaminen on mukavampaa, edes tien reunat piirtyvät näkyviin lumivanoina.Yritän laittaa nämä yhden hengen peitot jonkinlaiseen aikajärjestykseen. Vanhimman kummitytön ylioppilaslahja oli punasävyinen. En edes muista, osasinko tikata peiton, vanun ja taustakankaan yhteen.

En osannut vielä valmistaa pikakolmioita, vaan tein kaikki kolmiot yksitellen.

 

Kummipoikamme valmistui ammattiinsa, tässä valmistujaislahja.

Samalla pikatekniikkamallilla ompelin useita peittoja.

Tämän peiton ompelin ystävättäreni kanssa yhdessä. Se meni arpajaispalkinnoksi. Pari vuotta sitten voittajan talo tuhoutui tulipalossa, lienee peittokin tuhkana...

Oman poikani peitto on ommeltu osittain itsevärjätyistä kankaista.

 

Vanhemman tyttäreni ensimmäinen peitto on nimeltään kätketyt kaivot.

 

 

Nuorempi tyttäreni tuumasi tämän peiton saatuaan: On se nätti, vaikka ruudut onkin leikattu vinoon.

Siskoni tytölle ompelin yo-lahjaksi porraspeiton.

Nuoremman kummitytön yo-lahjaan sain idean tästä amerikkalaisesta tilkkutyölehden kuvasta...

... ja tässä vihreän ystävän peitto osittain itsevärjätyistä kankaista.

Nuoremman kummipojan yo-lahja valmistui bargellotekniikalla.

Vanhemman tyttäreni peitto numero 2 kätkee sisälleen pikakolmioita.

Pöllöjä

Piipahdimme toissa viikonvaihteessa Tampereen puolessa sukuloimassa. Samalla tutustuimme Mäntässä Serlachiusmuseoihin. Valitettavasti siellä ei voinut valokuvata, mutta saimme nähdä todellisia taideaarteita, joita paperitehtaan johtaja on tilannut kuuluisilta suomalaisilta maalareilta: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Helene Scherfbeck jne. Upeita teoksia. Hyvä, että niitä pääsee katsomaan. Lisäksi kuulimme esityksen Mäntän historiasta, miten tehdas on vaikuttanut paikkakunnalla.

Mäntän museoiden esite.

 Myllyrannassa on käsityöpuoteja, mistä mukaan tarttui pöllökangas.

Tässä vanhassa veturitallissa on miellyttävä lounaspaikka.

Tampereella kävimme katsastamassa syksyn kalamarkkinat ja söimme oikein maukasta lohikeittoa. Nami.

Yksi lukuisista kalakojuista.

Uutukainen pöllökangas joutui heti käsittelyyn eli ompelin siitä kaksi pöytäliinaa. Suurempi palvelee keittiön pöytää ja pienempi saa paikkansa halkolaatikon kannen päältä.

Kangaskaitaleita.

Päälliset kasattuina, vieressä vuorikangas.

Suurempi liina...

...ja pienempi liina.

Runsas pihlajanmarjasato ilahduttaa silmää ja innosti tekemään marjoista kranssin ulko-oveen.

Tervetuloa.

Kasvihuoneessa valmistui tomaattisato tai oikeastaan se kypsyy tällä hetkellä sisätiloissa. Valmistin aurinkokuivattuja tomaatteja yhden satsin. Niistä tuli tosi hyviä. Kunhan saan taas lisää kypsiä tomaatteja, täytyy tehdä uusi annos.

Tomaattilajikkeita on nykyisin paljon erilaisia.

Pussukoita, syksyn satoa ja ensi lumi

Syyskuu alkaa huveta nopeasti. Hyvää, kaunista ja kuivaa säätä on riittänyt monta viikkoa. Toissa päivänä alkoi syystuuli ulvoa nurkissa ja pientä lumihiutaletta viuhui ilmassa vaakasuoraan. Aluksi lumi suli, koska maa oli lämmin, mutta vähitellen lunta alkoi kertyä mm. ruohikkoon. Tuntui hassulta kaivella perunoita kasvimaalta lumen seasta, maa ei toki ollut jäässä. Omenapuissa oli runsas sato, sitä on vieläkin jäljellä, vaikka olen kovasti säilönyt omenamehua ja -sosetta. Sain aika kivaa mehua ja sosetta, kun laitoin omenien joukkoon marja-aronian marjoja. Omenan kalpea väri sai kauniin punaisen hehkun.

Metsästä löytyi runsaasti karvarouskuja.

Puutarhan omenasatoa.

 Perunoita lumen keskellä.

Krysanteemi varmaan kummastelee lumikuorrutusta.

Suuressa käsityölehdessä (3/2014) oli ohje ranskalaisen Carvenin muotitalon suunnittelemaan pussikassiin. Ensin valmistin yhden sinisen pussukan ja sitten toisen vanhasta kukkahameesta.

Tämä pussukka löytänee paikkansa tyttäreni luota, samoin kuvassa oleva kanzashikukkanen, joita esittelen joskus lisää.

Kaksi pussukkaa.

Joogatunneilla tarvitaan joskus tyynyä. Niinpä ajattelin valmistaa sellaisen ja ihan omannäköisen. Kaapissa odotti läjä Marimekon tilkkuja, osa aika pieniäkin. Leikkasin niistä suikaleita, ei mitenkään tasalevyisiä, vaan käytin kaikki hukkapalat. Ompelin suikaleet yhteen, sitten leikkasin poikki raitojen, järjestelin uudelleen ja taas suikaleet yhteen. Laitoin tyynynpäälliseen vetoketjun pesua varten ja ompelin sisätyynyn erikseen. Tyyny oli jo illalla käytössä.

Leikatut kangassuikaleet...

...ommeltuna ja tikattuna.

Valmis tyyny.