Pöllöjä

Piipahdimme toissa viikonvaihteessa Tampereen puolessa sukuloimassa. Samalla tutustuimme Mäntässä Serlachiusmuseoihin. Valitettavasti siellä ei voinut valokuvata, mutta saimme nähdä todellisia taideaarteita, joita paperitehtaan johtaja on tilannut kuuluisilta suomalaisilta maalareilta: Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Helene Scherfbeck jne. Upeita teoksia. Hyvä, että niitä pääsee katsomaan. Lisäksi kuulimme esityksen Mäntän historiasta, miten tehdas on vaikuttanut paikkakunnalla.

Mäntän museoiden esite.

 Myllyrannassa on käsityöpuoteja, mistä mukaan tarttui pöllökangas.

Tässä vanhassa veturitallissa on miellyttävä lounaspaikka.

Tampereella kävimme katsastamassa syksyn kalamarkkinat ja söimme oikein maukasta lohikeittoa. Nami.

Yksi lukuisista kalakojuista.

Uutukainen pöllökangas joutui heti käsittelyyn eli ompelin siitä kaksi pöytäliinaa. Suurempi palvelee keittiön pöytää ja pienempi saa paikkansa halkolaatikon kannen päältä.

Kangaskaitaleita.

Päälliset kasattuina, vieressä vuorikangas.

Suurempi liina...

...ja pienempi liina.

Runsas pihlajanmarjasato ilahduttaa silmää ja innosti tekemään marjoista kranssin ulko-oveen.

Tervetuloa.

Kasvihuoneessa valmistui tomaattisato tai oikeastaan se kypsyy tällä hetkellä sisätiloissa. Valmistin aurinkokuivattuja tomaatteja yhden satsin. Niistä tuli tosi hyviä. Kunhan saan taas lisää kypsiä tomaatteja, täytyy tehdä uusi annos.

Tomaattilajikkeita on nykyisin paljon erilaisia.

Pussukoita, syksyn satoa ja ensi lumi

Syyskuu alkaa huveta nopeasti. Hyvää, kaunista ja kuivaa säätä on riittänyt monta viikkoa. Toissa päivänä alkoi syystuuli ulvoa nurkissa ja pientä lumihiutaletta viuhui ilmassa vaakasuoraan. Aluksi lumi suli, koska maa oli lämmin, mutta vähitellen lunta alkoi kertyä mm. ruohikkoon. Tuntui hassulta kaivella perunoita kasvimaalta lumen seasta, maa ei toki ollut jäässä. Omenapuissa oli runsas sato, sitä on vieläkin jäljellä, vaikka olen kovasti säilönyt omenamehua ja -sosetta. Sain aika kivaa mehua ja sosetta, kun laitoin omenien joukkoon marja-aronian marjoja. Omenan kalpea väri sai kauniin punaisen hehkun.

Metsästä löytyi runsaasti karvarouskuja.

Puutarhan omenasatoa.

 Perunoita lumen keskellä.

Krysanteemi varmaan kummastelee lumikuorrutusta.

Suuressa käsityölehdessä (3/2014) oli ohje ranskalaisen Carvenin muotitalon suunnittelemaan pussikassiin. Ensin valmistin yhden sinisen pussukan ja sitten toisen vanhasta kukkahameesta.

Tämä pussukka löytänee paikkansa tyttäreni luota, samoin kuvassa oleva kanzashikukkanen, joita esittelen joskus lisää.

Kaksi pussukkaa.

Joogatunneilla tarvitaan joskus tyynyä. Niinpä ajattelin valmistaa sellaisen ja ihan omannäköisen. Kaapissa odotti läjä Marimekon tilkkuja, osa aika pieniäkin. Leikkasin niistä suikaleita, ei mitenkään tasalevyisiä, vaan käytin kaikki hukkapalat. Ompelin suikaleet yhteen, sitten leikkasin poikki raitojen, järjestelin uudelleen ja taas suikaleet yhteen. Laitoin tyynynpäälliseen vetoketjun pesua varten ja ompelin sisätyynyn erikseen. Tyyny oli jo illalla käytössä.

Leikatut kangassuikaleet...

...ommeltuna ja tikattuna.

Valmis tyyny.

Puutarhahommia

Sadeviikon jälkeen on taas ollut mukava tehdä ulkotöitä puutarhassa ja mökillä, koska sää on aurinkoista ja oikeastaan kesäsäätä eikä syksyn säätä. Sain vihdoin mansikkamaan istutuskuntoon. Kasasin lapiolla mullat penkeiksi, sekoitin niihin kompostia, multaa ja tuhkaa. Peittelin penkit muovilla ja käytävät ensin sanomalehdillä ja sitten vanhoilla, pois heitettävillä matoilla. Sitten kiiruhdin ostamaan taimia, mutta olin auttamattomasti myöhässä: taimitarhat olivat jo myyneet mansikantaimet. Sain 20 tainta. Sisareltani sain hyvän vinkin eli istutin myös 2 pensasmustikantainta ja 6 mesikantainta. Keväällä jatkan taimien istuttamista. Haluan sinne eri lajikkeita.

Uusi mansikkamaa sai katteeksi vanhat matot.

Kuinkahan kauan jotkin korutarvikkeet lojuvat, ennen kuin niistä syntyy jotain. Vihreistä simpukankuorihelmistä ja muista sävyyn sopivista helmistä sekä ketjunpätkästä valmistui rannekoru.

Rannekoru.

 

 

 

Alppimatkalla ostin pitsikankaan palan, josta ompelin kesäpuseron. Ostopaikka taisi olla Innsbruckin kävelykatu.

Syksyn satoa on mukavaa säilöä, vaikka välistä puuhastelu väsyttääkin. Mustikoita keräsin 3 sangollista, vähän myöhässä, koska lähiseudun mustikkasatoa ei vain ollut. Puolukat sitten keräsimme etuajassa, samalla kertaa löytyi vielä syömäkelpoisia mustikoita. Mustikat laitoin pakastimeen, mutta keitin myös mehua. Puolukoista on valmistumassa tuoremehua viinihapon avulla. Löysin Pirkkalehdestä hauskan ohjeen: Pulmupuolukat. Niitähän piti kokeilla. Tuli hyviä. Omenapuissa on melko runsaasti satoa, vaikka pojan kanssa leikkasimme omenapuita ihan reippaasti kevättalvella. Keittelin omenoista mehua ja sosetta, omenapiirakasta ja uuniomenoista olemme jo nauttineet. Osa menee suoraan syöntiin ja osan laitan viipaleina pakastimeen.

Puolukkapäivän saalis.

Omenasatoa.

Puutarhassani on tänä kesänä ilahduttanut yrttilaatikko.

Stevia, salvia, minttu, suklaaminttu.

Kesämökin pihalla silmää ilahduttivat hassut kärpässienet.

Olen löytänyt syötäviäkin sieniä, mutta kovin vähän. Pannun pohjalle olen silpunnut mustatorvisieniä, kanttarelleja, keltahaperoita, orakkaita ja tatteja. Pari kertaa olen saanut rouskuja sienisalaattiin. 

Matkalla

Elokuun alkupuolella teimme pikaisesti matkan Keski-Eurooppaan. Lensin mieheni ja poikani kanssa Müncheniin, missä seuraamme liittyi siellä asuva esikoistyttäremme. Heti lentoasemalla haimme vuokra-auton, jonka navigaattori "puhui" venäjää. Onneksi näppärä tyttömme osasi palauttaa laitteeseen tutut kirjaimet.

Aluksi ajelimme kohti Bodenseetä, määränpäänä kaupunki nimeltä Lindau. Paikka on saksalaisten suosima loma- ja piknikpaikka, rantaa maasta ei löydy niin kuin meillä Suomessa. Kävelimme Bodenseen rantaa pitkin. Kaunista. Oli helle, mutta järveltä kävi tuulenvire. Taustalla näkyivät Alpit. Ilmassa liiteli zeppeliini ja Bodenseellä seilasivat monenlaiset laivat.

Katutaiteilija näytti, miten tehdään suuria saippuakuplia.

Kylän läpi kulkiessamme ihastelimme kauniita rakennuksia.

Matka jatkui Itävaltaan, missä rajalla ostimme tiemaksutarran auton tuulilasiin. Ajelimme Bodenseen rantaa pitkin etelää kohti. Tabletin avulla etsimme yöpaikan: hotelli Weisses Kreuz, joka sijaitsee Feldkirchissä. Itse hotellin johtaja kävi toivottamassa meille aamupalalla "Guten Morgen".

Aamulla suuntasimme auton kohti Liechtesteinia ja sen pääkaupunkia, nimeltään Vaduz. Veimme auton parkkitaloon, mistä jalkauduimme kävelykadulle. Ostimme kortteja ja sormustimen, maksuvälineenä kelpaavat Sveitsin frangit. Näimme hauskoja patsaita. Tunnissa ehdimme kiertää ja katsastaa keskustan. Tulipahan nähdyksi uusi valtio täälläkin reissulla.

Hassu patsas "Nainen auringossa".

Katunäkymä Vaduzista: hevospatsaita ja linna vuoren rinteellä.

 

Palasimme Feldkirchiin, mistä käännyimme kaakkoon. Matka jatkui Hochalpenstrasselle, joka on maksullinen alppitie. Huh! Upeita spiraaleja, mahtavia maisemia. Poikamme, joka ajoi, tuumasi: "Hyvä, että olin ratissa. Korkeanpaikankammoisena ei voinut muuta kuin keskittyä ajamaan."

Ajelimme Innsbruckin ohi etelään. Brennerin solan edessä ajoimme maksullisessa tunnelissa. Kyllä tie- ja tunnelimaksut ymmärtää; haluan todellakin kulkea reittejä, jotka ovat kunnostettuja ja turvallisia.

Saavuimme Italian puolelle Vipitenoon, joka on Etelä-Tirolia ja on saksankielistä aluetta. Kaupungin saksalainen nimi on Sterzing. Yöpymispaikkana oli tällä kertaa alppimaja nimeltään Pension Alpenblick. Nimensä veroinen paikka, perheyritys, jossa on 10 huonetta.

Vanhoja linnoja ja kalliita teitä.

Alppimaisemia.

Kuuluisa Innsbruckin hyppyrimäki.

Näkymä Alpenblickistä Vipitenoon yöllä...

...aamulla.

Alppimaja.

 Aamuaurinko kultasi maiseman. Kelpasi siinä nauttia aamupala. Matka jatkui suuren out let -paikan jälkeen kohti pohjoista Itävallan puolelle. Pysähdyimme Innsbruckissa syömään.

Ylhäällä kulki tie, josta joku suoritti benji-hypyn.

Innsbruckin kävelykadulla näimme kauniita rakennuksia.

Postikorttimaisemia.

Zugspitze oli pilvien peitossa.

Saksassa viimeinen pysähdyspaikkamme oli Füssen, missä halusimme nähdä kuuluisan Neuschwansteinin linnan. Sen rakennutti 1800-luvulla Baijerin prinssi Ludvig, mutta hän hukkui mystisesti ennen linnan valmistumista. Linna on ollut esikuvana mm. Walt Disneyllä, kun hän on piirtänyt Prinsessa Ruususen linnan. Siksi usein ajattelemme satulinnojen olevan Neuschwansteinin linnan näköisiä. Upea linna. Emme päässeet sisälle, koska kierrokset olivat loppuunmyytyjä. Menimme kukkulalle bussilla, jota piti odottaa. Kannatti, vaikka helteessä seisominen väsytti. Alas tulimme jalkaisin.

Neuschwansteinin linna.

Lähellä näkyy Ludvigin isän linna Schloss Hohenschwangau.

Neuschwansteinin linnan sisäpihaa.

Helteessä matkustaminen ottaa voimille, joten oli hyvä palata Müncheniin. Vuokra-auton palautimme seuraavana aamuna. Sitten kiertelimme vielä Münchenin keskustassa mm. Wiktualmarktilla, joka on vanha markkinatori. Perinteisesti ostin taas kaksi valtavaa valkosipulia ja mausteita. Harrastimme hieman soppailua: vaatteita, kameralaukku ja poika sijoitti digijärkkäriin kesätienestejään.

Münchenin keskustan kävelykadulla.

Lähtöpäivänä miehet kävivät BMW-museossa. Me naiset vierailimme Körperwelten- näyttelyssä. Mielenkiintoista, mutta siellä ei saanut kuvata.

Automuseon kulmalla.

Oli taas mukava piipahtaa Keski-Euroopassa. Matkan antina on myös hyvä ruoka. Pojalle maistui lähes joka päivä Schnitzel, itse söin niitä kahdesti, toinen possua, toinen kalkkunaa. Myös Apfelstrudelia nautiskelimme matkan varrella.   Kiva reissu.

Koruja

Huh! Hellekausi alkaa pikkuhiljaa väistyä. Vaikka toki tykkään lämpimästä, niin alkoi olla hieman liian kuuma. No, on kyllä mukavaa, kun uimavedet ovat lämpimiä eikä niihin ole tullut sinilevää.

Kesän matkakäsityö oli virkkaus: puuvillalangasta valmistin kaulaliinan, jonka annoin tyttärelleni syntymäpäivälahjaksi. Lankana käytin Schachenmayrin Cotton Bamboo Batik -lankaa ja mallin sovelsin virolaisesta käsityölehdestä.

Bambu-puuvillahuivi.

 

 

 

 

Koska helle jatkui, ompelin vanhasta pitkästä kietaisuhameesta hellemekon. Käytin hyväksi entisen vyön ja jätin helman pyöriön sivuhalkioon.

Vanhasta uutta.

Sitten iski koruntekokuume. Valmistin uusia koruja sekä korjasin vanhoja.

Kummityttöni on vihreän ystävä. Hän saa tämän setin joskus.

Vihreitä helmiä jäi tähteeksi, siis rannekoru ja korvikset itselle.

Katkennut caring hands -rannekoru kaipasi korjausta, punainen rannekoru täydentää samanlaista kaulakorua. Puna-violetti sormus ja korvikset syntyivät inspiraatiosta, valkoisen aidon helmirannekorun saa tyttäreni syntymäpäivälahjaksi.

Kaikissa korukuvissa on korujen alla uusia tilkkutyökankaita.