Jälleen reissussa.

 

Muisti.

Teimme taas pienen matkan kotimaassa, nimittäin mieheni veli täytti 70 vuotta.  Menomatkalla poikkesimme  Mikkelissä Sodan ja rauhan keskuksessa eli Muistissa.  Esitteessä kerrotaan Muistin tavoitteet:  paikka, joka muistaa, miten sodat syttyvät

                                                     miltä sota tuntuu ihmisestä

                                                     miten sodat lopetetaan

                                                     miten ylläpidetään rauhaa

                                johon muistot tallennetaan. 

Miten ajankohtaisia asioita tämän päivän ihmiselle.  Voit astua virtuaalimaailmaan jonkun henkilön tarinaan, käydä sotatantereella ja tutustua naisten toimintaan sata-aikana.  Koskettavaa.

 

Kulkeeko tieto kallion läpi?

Päämajamuseo.

Perillä Loviisassa olimme läsnä lankoni taidenäyttelyn avajaisissa, johon hän oli valmistanut keraamisen kuppikakun.  Siitä sai valita mieleisensä kupin, josta nautittiin kahvi ja kupin sai viedä kotiin (kunhan ei vienyt ulos puhdasta kuppia!).  Kävijöitä kertyi n. 150.

Taiteilijan näkemys kuppikakusta.

Toisena päivänä kokoonnuimme suvun kesken juhlimaan päivänsankaria.  Lahjaksi veimme ompelemani tilkkupeiton Pikkutontun päikkärit.

Torkkupeitto 70-vuotiaalle.

Kotimatkalla poikkesimme kahville ja tankkauspaikalla sattui olemaan Marimekon myymälä.  Pengoin tietysti palalaarin, jossa oli pellavaisia paloja.  Ostin niitä kaksi, maksoivat n. 10€ yhteeensä.  Ompelin molemmista kassin.  Musta-valkoinen on yksinkertainen kauppakassi, punainen Unikko-kassi pääsee jumppakassiksi.  Ompelin siihen kovikekankaan ja vuorin (kaksi taskua).

 

Kauppakassi ja resurssista pussukka.

Koska punaista pellavaa oli vielä jäljellä, muokkasin siitä kampauspöydän tuoliin päällisen.  Laitoin väliin paksuhkoa vanua ja tikkasin toisen unikon kukan.  Päällinen solmitaan kiinni tuolin jalkoihin.  

           

Sisältä pilkottaa vuori.

Suuri unikko.

Tuolin päällisessä on kaksi unikkoa.

                      

Matkalla Riiassa.

 

Modernia arkkitehtuuria.

Kun syyshommat kotipihalla alkoivat vähetä, päätimme tehdä vielä pienen matkan.  Muutaman päivän irtiotto tekisi hyvää.  Kohteeksi valikoitui Riika.  Mies istui tietokoneen ääreen ja pitkään tutkittuaan sai valikoiduksi yhteensopivat juna- ja lentomatkat sekä hotellin.  Olipa ylellistä, kun lentomatka kesti vain vajaan tunnin.

 

Tarkka-ampujien muistomerkki.

Riian lentokentältä on noin puolen tunnin matka keskustaan.  Hotellimme etsiminen kesti jonkin aikaa, koska kadun nimi muuttui kesken kaiken.  Majoituimme Vanhassa kaupungissa Rixxwell-hotelliin.  Huone oli pieni, mutta siisti.  Haittapuoleksi pitää mainita kylmyys, koska lämmitys kuulemma kytketään vasta lokakuun alusta.  Niinpä kävin ostamassa itselleni ruusukuvioiset villasukat - matkamuisto samalla - ja yläkaapista löytyi ylimääräinen peitto.

 

Lämpimät ruususukat.

Vaaatimattoman aamupalan jälkeen aloimme patikoida mukulakivikatuja.  Jonkin torin mukulakivet lienevät suomalaista alkuperää.  

 

Väinä-joen rantaa Marraskuun 11. päivän kadulta.

Mustapäiden talo on koristeellinen Raatitorin nähtävyys.  Mustapäät olivat naimattomia  ulkomaisia kauppiaita.  Talo rakennettiin v. 1334, mutta se tuhoutui 2. maailmansodassa.  Talo rakennettiin uudelleen ja se edustaa hollantilaista renesanssia.  

 

Mustapäiden talo.

Jugend-tyyli on hyvin edustettuna koko Riiassa.  Talojen ulkoseinät ovat koristeelliset ja niitä pitää pysähtyä katselemaan vähän väliä.  

 

Patsain koristeltuja taloja.

Daugava- eli Väinä-joki lipuu Riian halki.  Kaupungissa voi liikkua ratikalla, bussilla tai johdinautolla.   Vilkkaissa risteyksissä katuja ei ylitetä, vaan pitää mennä tunnelia pitkin maan alla.  Muuten toimiva systeemi, mutta tunneleissa oli niukalti opasteita.  

 

Vapauden patsas.

Latvian historia kertoo, miten maa on ollut valloittajien pelinappulana: Saksa, Venäjä, Puola, Ruotsi ja Neuvostoliitto ovat vuorotellen olleet vallan kahvassa, kunnes Latvia itsenäistyi v. 1991.

Ruotsin portti (ainoa säilynyt kaupungin muurissa).

 Riiasta löytyy 37 kirkkoa.  Kävimme sisällä Pyhän Pietarin kirkossa.

 

Kirkko muistuttaa omasta aikakaudestaan.

Pyhän Pietarin kirkko.

Kävimme katsomassa rakennusryhmän Kolme veljestä, jonka talo 17 on vanhin Riiassa säilynyt rakennus: 1400-luvun lopulla.

 

Kolme veljestä.

Mukavia ostospaikkoja ovat torit, mutta myös Vanhat makasiinit, jotka rakennettiin zeppeliinihalleiksi, mutta ne eivät olleet koskaan siinä käytössä.  Makasiinirakennuksia on viisi, yhdessä on tarjolla kalaa, yhdessä lihaa, muissa vaatteita, laukkuja, juustoja, teetä, kahvia, käsitöitä ja tietysti meripihkatuotteita.  Itsekin sorruin ostamaan meripihkapöllön ikkunaan.  Riiasta löytyy myös paljon ostoskeskuksia länsimaisine kauppoineen.

Makasiinit.

 

 

 

Runsaasti ruoka-aineita tarjolla.

Meripihkapöllö.

Ruokapaikkoja on myös joka makuun.  Osuimme heti ensimmäisenä päivänä ravintolaan, missä tilasin Master Chef -tasoisen annoksen.  Pohjalla perunapyreetä, kanankoipi päällä, ristikolle asetetut pikkumaissin tähkät, yrttiöljy, krumple ja herneen versot koristeena.  Ikimuistoinen makuelämys. 

Nam!

Tietysti etsimme myös kangaskaupan.  Ostin kolme palaa tilkkutyöpuuvillaa ja edullisen vihreän trikoopakan lopun (1,2m).

Kangasostokset.

Riika on perustettu v.1201.  Syksyinen sää oli hieman kolea, mutta luulen kaupungin olevan parhaimmillaan kesäisin.