Visiitti Hollantiin.

Hollantilaistaloja.

Vaikka näin eläkeläisenä matkustelu ei ole kiinni loma-ajoista, olin taas reissussa koulujen syyslomaviikolla, koska matkakumppanini on vielä työelämän juoksussa mukana.  Tällä kertaa matkamme suuntautui Hollantiin.  Kaupungissa nimeltään 's-Hertogenbosch (äännetään sertogeenbosch) oli tapahtuma, jossa oli miniatyyrimessut sekä nalle- ja nukkenäyttely.  Matkakumppanini kuuluu miniatyyriharrastajiin, mutta sorruin itsekin ostamaan kapeita pikkumattoja kirjanmerkeiksi.  Nalleosastolta ostin mekanismit, joilla nallen raajat kiinnitetään, sekä nallen silmät ja kuonon pään.
   

Miniatyyrejä jouluun.

  Nukkeosasto yllätti suuruudellaan: Anne Geddes -tyylisiä vauvanukkeja oli pilvin pimein, keskosia, nauravia, itkeviä, nukkuvia, tummaihoisia, Down-vauvoja ja niihin sai ostaa myös osia. Hinnat vaihtelivat parista sadasta pariin tuhanteen. Olimme hämmästyneitä, kun näimme vierailijoiden ostavan noita "vauvoja".  Toki ne ovat taitavasti tehtyjä, mutta hinnakkaita.
    

Suloisia vauvanukkeja.

Lensimme Amsterdamiin eli Schipholin lentokentälle, mistä matkasimme junalla sata kilometriä kaakkoon.  Kyllä tällaiselle mäkiseudun asujalle tasainen maa näyttää niin erikoiselta.  Maan pinta-alasta 20% on meren pinnan alapuolella ja liika vesi valuu kanaviin, joita on kaikkialla.
   

Kanavien ja siltojen runsautta.

Liikenneympyrä.

's-Hertogenbosch on ollut kaupunki jo 1100-luvulta lähtien.  Kaupunkikuvaa leimaavat tiilestä rakennetut talot, jotka on rakennettu toisiinsa kiinni. Jopa 1600-luvun talot on pidetty hyvässä kunnossa.
  

Torinäkymä, takana raatihuone.

Keskellä kaupunkia on viehättävä tori, joka ainakin lauantaina osoittautui vilkkaaksi myyntipaikaksi.  Vierailimme Pyhän Janin katedraalissa, joka on valmistunut n. 1220. Katolista kirkkoa koristavat kauniit lasimaalaukset.
    
     

Hieronymus Boschin patsas komistaa toria.

Pyhän Janin katedraali on mahtava rakennus.

Tutustuimme myös Hieromymos Boschin taidekeskukseen. 1400-luvulla elänyt Bosch maalasi omaperäisiä maalauksia pikkutarkkoine yksityiskohtineen mitä kummallisimmista otuksista.  Taidekeskuksessa oli useita oppilasryhmiä tekemässä kuvaamataidon tehtäviä.
   

Boschin triptyyki.

Aivan keskustan tuntumasta löytyy Prinssi Hendrikin puisto eläimineen ja jättimäisine puineen.  Lammen ympäri kiertävä polku tarjoaa upean lenkkimaaston ulkoilijoille ja kuntoilijoille.
   

Puiston sirot kauriit.

Lammen lenkkipolulla voi löytää luonnon rauhaa.

Keskustassa on runsaasti hyviä ruokapaikkoja ja kahviloita.  Onnistuimme löytämään paikallista ruokaa tarjoavan ravintolan, missä tilasimme annokset, joiden sisältöä emme tienneet. Voi, saimme taivaallisen hyvät annokset: tummien leipäviipaleiden välistä löytyi vuohenjuustoa bekoniin käärittynä, pähkinäkastiketta, saksanpähkinöitä ja erilaisia salaatinlehtiä.
   

Saksanpähkinää ja vuohenjuustoa.  Nam!

 Kaupungin kuuluisin kahvileipä on nimeltään Bosche boll, joita on tarjolla monenkokoisia.   Mielestäni se on tuulihattu, joka on täytetty kreemillä ja kastettu sulaan suklaaseen.  Kyllä maistui.
     

Bosche boll on kaupungin herkku.

Pidin hollantilaisten ystävällisyydestä.  Maassa on helppo liikkua turistina, sillä asukkaat ovat kielitaitoisia. Aivan sama, aloittiko puhumaan saksaa vai englantia, molemmat kielet näyttivät olevan käytössä. 

Kaunis talo.

Erään kanavanvarren talojen kirjoa.

Viljavarasto voi näyttää tältäkin.