Sukuhistorian koukeroissa.

Huh, miten nopeasti marraskuu sujahtaa, vaikka ulkona sataa välillä lunta, vettä ja räntää. Päivät ovat tasaisen harmaita. Vihdoin sain pari vuotta suunnitelmissani olleen ajatuksen toteutuksen asteelle. Lapsuudessani rinnallani kulki vahva henkilö, ukki. Hän piti aina lasten ja heikompiosaisten puolta. Asuimme samassa taloudessa pienessä kahden huoneen mökissä. Vaikka ulkoiset puitteet olivat varmasti köyhät, meistä lapsista pidettiin hyvää huolta. Ajatukseni on ollut kunnioittaa ukin henkistä perintöä kokoamalla hänen jälkikasvunsa samoihin kansiin pieneksi sukukirjaksi. Kirjoitustyö on menossa, mutta kyllä siinä työtä riittää. Välistä olen tutkinut myös ukin ja mummon vihkiraamattua, joka on painettu vuonna 1903. Teksti on vanhaa suomen kieltä ja se on kirjoitettu vanhalla kirjasintyypillä. Viehättävännäköistä, mutta vaikea lukea.
 
 

Isovanhempieni vihkiraamattu.

Kävin viikko sitten Kuopiossa kolleegani kanssa. Kiersimme katselemassa kauppoja, mutta jotain myös ostimme. Jouluaskarteluun tarvitsin säkkikangasta, mutta löysin myös kivoja tilkkutyökankaita Eurokankaan palalaarista. Työkaverini osti aivan ihastuttavia silkki-villa-lankoja.
 
 

Kolme eri kangasta Eurokankaan palalaarista.

Syksyllä "maskeerasin" kaksi pientä kylmälaukkua. Niiden kyljissä paistoivat siiderimainokset, jotka peitin kangaspäällisillä, koska en halua kulkea juomamainoksena.
 

Meikatut kylmälaukut.

Tilkunviilaajan blogissa oli ohje matkalaukun nimilappujen valmistamiseen. Istuin tässä ompelukoneen ääreen ja tein sarjatyönä 14 nimilappua, ensin punaisia, sitten sinisiä ja vielä vihreitä nimilappuja. Niitä oli hyvin rentouttavaa ommella. Kiitokset Tilkunviilajalle. Hänellä on muitakin hyviä ohjeita blogissaan.
 
 

Matkalaukun nimilappuja.

Joulua odotellessa tein valosydämen. Taivuttelin ensin rautalangasta sydämen, jonka päällystin valkoisella paperinarulla. Puhalsin kaksi pitkulaista ilmapalloa, jotka asettelin sydänkehikon sisälle. Sitten vain kieputin ympärille paperinarua, jonka kastelin liima-vesi-seoksella. Seuraavana päivänä poksautin ilmapallot pois ja kiinnitin valosarjan.
  

Valosydän.

Muutama päivä sitten kävin kuuntelemassa hyväntekeväisyysjoulukonsertin kirkossa. Esiintymässä oli suuresti ihailemani tenori Pentti Hietanen ja hänen laulava perheensä. Osan lauluista Pentti Hietanen esitti yksin, osan perheen kanssa yhdessä. Myös tyttäret Roosa ja Iina esittivät soolonumeroita sekä myös duettoja. Myös upeasta säestyksestä huolehtinut äiti Heini Kivimäki-Hietanen esitti soolona Carola Häggkvistin tunnetuksi tekemiä lauluja (mm. När löven faller) ja ansaitsi todella esityksistään mahtavat taputukset. Ohjelmisto koostui uusista ja perinteisistä joululauluista sekä gospelmusiikista. Saimme kuulla myös a cappella-esityksenä laulun Maa on niin kaunis, jossa Pentti Hietanen sai laulaa bassoa. Upea, sydämessä säilyvä joulukonsertti.