Pakkaspuuhia.

Kylläpä pakkanen tuntui kestävän ikuisuuden. Huolimatta siitä, että mittari näytti -25 ja -31 Celsiusasteen välillä olevia lukemia, pukeuduin joka päivä monikerroksisiin ulkotamineisiin ja kävelin vähintään kolme kilometriä. Nautin myös siitä, että liikunta- ja muut harrastusryhmät käynnistyivät. Tosin autoni ei käynnistynyt parina pakkaspäivänä. Hetken mietittyämme huomasimme, että akku on originaali eli on palvellut minua 11 vuotta. Siispä akun vaihtaminen oli edessä ja nyt auto starttaa hienosti.
    

Trikoinen yöpuku.

Työpöydällä olevasta trikoonipusta valitsin yhden kirjavan ja yhden yksivärisen kankaan. Niistä surauttelin saumurilla yöpuvun. Resori, jolla koristelin myös taskujen reunat, löytyi kaapista. Oranssi väri ei ole minun värikartasta, mutta yleensä nukun silmät kiinni. Mitähän varten tein yöasuun taskut! Laittaisinko sinne unihiekkaa?
    

Myssy ja tuubihuivi.

Television ääressä kaivoin viime talvena aloitetun neuleen. Myssy oli jo valmiina, mutta ompelin siihen trikoovuorin, että tuuli ei mene läpi niin helposti. Tuubihuivikin valmistui. Paljettilangan (King Colen Galaxy) ostin reilu vuosi sitten Oulun käsityömessuilta. Sain hieman bling-blingiä.
   

Karvan ja langan symbioosi.

Sain myös käytetyksi vähän vanhoja lankoja villaneuleeseen. Ennen joulua piipahdin kolleegani kanssa ostoksilla ja huomasimme neuleita, joihin oli lisätty turkista. Niinpä poikkesimme käsityökauppaan, mistä mukaamme läksi kauniin harmaata keinoturkista. Leikkasin siitä takin etu- ja takakappaleet sekä kauluksen ja taskut. Neuloin loivan peplumhelman, hihat, napituskaitaleet sekä taskun ja kauluksen reunusnauhat. Lanka on jäänyt tähteeksi kirjoneuleesta 80-luvun alusta, merkki on Pirta Purppuri. Eipä siinä ollut onneksi viimeistä käyttöpäivää.

Kiitos kommenteista!

Pakkaspäiviä.

Kylläpä loppiaisviikolla lämpötila hujahti alas: kylmimmillään mittari näytti -30 astetta pakkasta. Siitä huolimatta olen käynyt päivittäin kävelemässä ulkona varustautuneena riittävän monella vaatekerroksella ja kypärämyssy naaman suojana. Katsoin tuossa menneen vuoden liikuntakalenteriani. Siinä on merkintä 322 päivälle, mikä tarkoittaa vähintään puolen tunnin liikuntasuoritusta kullekin päivälle. Eniten on merkintöjä kävelystä (lenkin pituus vaihtelee välillä 3-7 km), muita suorituksia on tullut kuntojumpasta, joogasta, tanssimisesta, ruohonleikkuusta, marjastuksesta, sienestyksestä, pyöräilystä ja puutarhan hoidosta. Kiva, että jouluähkyn jälkeen liikuntaryhmät taas pyörivät. 

Jääkukkia.

Joululahjojen valmistuksen jälkeen on kiva tehdä taas itsellenikin jotain. Lokakuun Burdassa oli kiva mekon kaava, johon löysin mukavan neuloksen. Erityisesti minua viehätti raglanhihan tyvessä oleva erivärinen kangas ja siihen saumattu vetoketju. Luen erittäin harvoin ompeluohjetta, mutta tällä kertaa yritin tehdä sen. Voi kauhistus: mekko ei olisi valmis vieläkään, jos olisin noudattanut noita ohjeita, mm. vasen sivusauma kyllä ommeltiin, mutta ei oikeaa, ja pystykaulus olisi pitänyt kiinnittää ennen kuin edes eriväriset kaitaleet oli yhdistetty miehustaan. Huh! Piti vain käyttää maalaisjärkeä ja ommella omin päin. Mallissa helma oli edestä lyhyempi kuin takaa, mutta itselleni leikkasin kappaleet yhtä pitkiksi. Lopputulokseen olin kyllä tyytyväinen.
   

Moda-lehden malli...

... ja minun ompelemani versio.

Ompelin myös mustan hameen, jonka kaava oli samassa lehdessä. Kangas on ostettu Turon tehtaan myyjäisistä varmaan kymmenen vuotta sitten, mutta onneksi siinä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Varastossa on vielä muutamia Turon pukukankaan paloja, jotka ovat todella laadukkaita.
    

Liituraitahame.

Valmistin kynttilöiden jätteistä sytykeruusuja ja neljä kynttilää. Vasta nyt hoksasin, miten ruusut kannattaa valmistaa. Edellisenä vuonna niiden valmistus tuntui työläältä.
     

Kynttilöitä ja sytykeruusuja.

Tänään kävellessäni metsätietä silmiini osui maahan pudonnut linnunpoikanen. Mikähän lintu mahtanee olla kyseessä. Ressukka oli kuollut.

Linnunpoikanen.

Rakkaimmat joululahjat.

Tyttären koristelemia pipareita.

 Uusi vuosi 2016 on alkamassa. Toivon, että kädet suovat minulle ilon tuottaa jotain kaunista edes silloin tällöin. Vanhat [ja uudet] rasitusvammat haittaavat harrastuksiani ja niitä joutuu hoitamaan kylmä- ja kipugeelillä sekä levolla. Välistä silmäluomien pölyherkkyys pakottaa käyttämään suojalaseja tai luopumaan joistakin materiaaleista.

Kirjoittelen tätä blogia eka kertaa uudella läppärillä. Tämä on Lenovo-merkkinen. Minulle oli ihan yllätys, miten nopeasti kone voi aueta. Vanhan ja uskollisen entisen läppärin käynnistämiseen kuluvana aikana ennätti vaikka käydä tamppaamassa maton! Vielä tämän kanssa on opettelemista, en esim. osannut kirjautua kirjaston sivuille.
   

Avaruusalus.

Tähtien sota -teemalla piparkakkurakennelma.

Lapset olivat jouluna kotona, koska ovat äitinsä kanssa jouluihmisiä. Nyt kaikki ovat palanneet omille opiskelu- ja työpaikkakunnilleen. Lapset leipovat joka vuosi piparkakkutalon; tällä kertaa teeemana oli "Tähtien sota". Yhdessä puuhastelu on antoisaa, ja kukin saa käyttää luovuuttaan. Egypti-teemasta lähtien piparkakkurakennelmassa on ollut joka vuosi pojan taiteilema arjalainen kameli. Toinen perinnejuttu on Trivial pursuit -pelin pelaaminen pukkia odotellessa.
     

Rakkaimmat joululahjat.

   
Kuvasin itselleni mieluisimmat joululahjat. Mieheni yllätti minut ostaessaan Kalevalakorvakorut, jotka kuuluvat Euran sydän -sarjaan. Ostin vastaavat kaula- ja rannekorut eläkelahjakortilla pari vuotta sitten. Materiaali on harjattua pronssia. Vanhin, saksalaistunut tyttäreni toi jättivalkosipulin [ja mausteita] Münchenistä Wiktualmarktilta, joka on keskiaikainen tori ja josta aina ostan jotain käydessäni Münchenissä. Nyt tytär muuttaa uuteen työpaikkaan Hampuriin. Hän toi myös Dr. Hauschkan vartalovoiteen. Keskimmäinen lapsista oli ostanut Arabian Taika-kannun. Nuorimmainen antoi lahjaksi jättikupin Indiskasta, jotta muistaisin juoda riittävästi vettä päivittäin. Kiitokset, rakas perhe. Lahjat on valittu sydämellä.
  

Mohairneuloksesta ommeltu tunika.

Nuorempi tytär oli kulkenut Eurokankaan ohi ja mukaan oli tarttunut tummansinistä villaneulosta kauniine palmikoineen. Leikkasin siitä suoralinjaisen tunikan, joka oli nopea ommella saumurilla. Keksin koristella vaatteen pienellä taskulla.

Oikein hyvää ja onnentäyteistä vuotta 2016!

Lämpimät kiitokset kommenteista!

Joululahjoja.

Kuusenkerkkäsiirappia.

Koko syksyn ajan työn alla ovat olleet joululahjat. Jo alkukesällä keittelin ensimmäiset lahjat eli valmistin kuusenkerkkäsiirappia. Se on tehokas yskänlääke. Näitä pikkupurkkeja oli kiva antaa läheisille reseptin kera.
    

Pehmoconverseja.

Varsinaisiin käsitöihin käytin tänä vuonna materiaaleja, jotka olivat kaapin täyttönä. Kansalaisopiston opettajalta sain kivan ohjeen pehmeisiin "converseihin", joita värkkäilin kolme paria, yhdet pojalleni ja muut vävykandeille. Conversit on valmistettu osin neuloen, osin virkaten.
  

Alkusyksystä meillä oli 26 tunnin mittainen sähkökatko. Valoisa aika piti käyttää hyväksi: siispä lajittelin neulelangat. Rupesin neulomaan Passapilla n. 50 cm leveää kaitaletta, pituutta n. 190 cm. Ompelin kolme kaitaletta yhteen, jolloin niistä syntyi torkkupeitto. Ensimmäisen peiton neuloin puolipatenttia, jotta reunat eivät rullautuisi. Kerroksia tarvittiin 900. Seuraavat peitot neuloin lähes sileää eli siellä täällä on välissä nurjasilmukkaraita ja reunoissa hieman resoria. Sileissä peitoissa kerroksia on 600. Viimeistelin työt virkkaamalla reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita. Peittoja valmistui 4 kappaletta, mutta lankavarastot eivät vieläkään ole loppu...Tyttöjen peitot koristelin virkatuilla kukkasilla. Kaikkea sähkökatkos voi saada aikaan.
  

Torkkupeitto miehelleni...

...tyttärelleni...

...toiselle tyttärelleni...

...ja pojalle.

Tyttöjen peitot koristekukkineen.

Lahjaksi menivät myös ompelemani 4-vetskarin pussukat ja vanulappujen säilytyspussit.
   

Pussukoita.

Vanulappujen "koteja".

Suvun pikkuneidit saavat paketeistaan korit, jotka ompelin valokuvan perusteella. Yhdelle pikkuihmiselle ompelin myssyn.
   

Pikkuneitien koreja.

Puuvillamyssy.

Muutamia tunteja olen viettänyt keittiössä joululeivonnaisten kimpussa. Vain yhden päivän tuotokset olen kuvannut.
   

Suolaista ja makeaa.

Julkaisen tämän postauksen vasta jouluaattona, että lahjansaajat eivät näe lahjojaan etukäteen. Kaikki serkkuni saavat jouluksi tekemäni sukukirjan, toivottavasti ei löydy pahoja virheitä.

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa.  Kiitokset kommenteista. 

Joulukortteja.

Punaisia joulukortteja.

Koska postin lakko loppui, annoin itselleni luvan värkkäillä joulukortteja. Niitä valmistui 45 kappaletta. En kuvannut kaikkia, vaikka kahta samanlaista en tehnyt. Minun tarvitsi ostaa vain korttipohjat, muita tarvikkeita löytyi kaapista. Nyt niitä voisi jo pikkuhiljaa ruveta kirjoittamaan.
 

Vihreitä joulukortteja.

Yksiosaisia kortteja.

Kaksiosaisia kortteja joululauluineen.

Itsenäisyyspäivä vierähti sukukirjan tekemisen parissa. Mieheni skannasi kuvia, jotka minä pengoin selaamalla läpi noin 25 omaa, pari äitini ja kaksi tädin valokuva-albumia läpi. Siitä huolimatta kaikkien sukulaisten kuvia ei löytynyt. Lisäksi kävin huolellisesti läpi kaikki syntymä- ja kuolinajat. Toivon, että yhtään virhettä ei jäänyt. Kirjat saimme tänään painosta kotiin.

Sukukirjan kansi puhuu puolestaan.

Sukuhistorian koukeroissa.

Huh, miten nopeasti marraskuu sujahtaa, vaikka ulkona sataa välillä lunta, vettä ja räntää. Päivät ovat tasaisen harmaita. Vihdoin sain pari vuotta suunnitelmissani olleen ajatuksen toteutuksen asteelle. Lapsuudessani rinnallani kulki vahva henkilö, ukki. Hän piti aina lasten ja heikompiosaisten puolta. Asuimme samassa taloudessa pienessä kahden huoneen mökissä. Vaikka ulkoiset puitteet olivat varmasti köyhät, meistä lapsista pidettiin hyvää huolta. Ajatukseni on ollut kunnioittaa ukin henkistä perintöä kokoamalla hänen jälkikasvunsa samoihin kansiin pieneksi sukukirjaksi. Kirjoitustyö on menossa, mutta kyllä siinä työtä riittää. Välistä olen tutkinut myös ukin ja mummon vihkiraamattua, joka on painettu vuonna 1903. Teksti on vanhaa suomen kieltä ja se on kirjoitettu vanhalla kirjasintyypillä. Viehättävännäköistä, mutta vaikea lukea.
 
 

Isovanhempieni vihkiraamattu.

Kävin viikko sitten Kuopiossa kolleegani kanssa. Kiersimme katselemassa kauppoja, mutta jotain myös ostimme. Jouluaskarteluun tarvitsin säkkikangasta, mutta löysin myös kivoja tilkkutyökankaita Eurokankaan palalaarista. Työkaverini osti aivan ihastuttavia silkki-villa-lankoja.
 
 

Kolme eri kangasta Eurokankaan palalaarista.

Syksyllä "maskeerasin" kaksi pientä kylmälaukkua. Niiden kyljissä paistoivat siiderimainokset, jotka peitin kangaspäällisillä, koska en halua kulkea juomamainoksena.
 

Meikatut kylmälaukut.

Tilkunviilaajan blogissa oli ohje matkalaukun nimilappujen valmistamiseen. Istuin tässä ompelukoneen ääreen ja tein sarjatyönä 14 nimilappua, ensin punaisia, sitten sinisiä ja vielä vihreitä nimilappuja. Niitä oli hyvin rentouttavaa ommella. Kiitokset Tilkunviilajalle. Hänellä on muitakin hyviä ohjeita blogissaan.
 
 

Matkalaukun nimilappuja.

Joulua odotellessa tein valosydämen. Taivuttelin ensin rautalangasta sydämen, jonka päällystin valkoisella paperinarulla. Puhalsin kaksi pitkulaista ilmapalloa, jotka asettelin sydänkehikon sisälle. Sitten vain kieputin ympärille paperinarua, jonka kastelin liima-vesi-seoksella. Seuraavana päivänä poksautin ilmapallot pois ja kiinnitin valosarjan.
  

Valosydän.

Muutama päivä sitten kävin kuuntelemassa hyväntekeväisyysjoulukonsertin kirkossa. Esiintymässä oli suuresti ihailemani tenori Pentti Hietanen ja hänen laulava perheensä. Osan lauluista Pentti Hietanen esitti yksin, osan perheen kanssa yhdessä. Myös tyttäret Roosa ja Iina esittivät soolonumeroita sekä myös duettoja. Myös upeasta säestyksestä huolehtinut äiti Heini Kivimäki-Hietanen esitti soolona Carola Häggkvistin tunnetuksi tekemiä lauluja (mm. När löven faller) ja ansaitsi todella esityksistään mahtavat taputukset. Ohjelmisto koostui uusista ja perinteisistä joululauluista sekä gospelmusiikista. Saimme kuulla myös a cappella-esityksenä laulun Maa on niin kaunis, jossa Pentti Hietanen sai laulaa bassoa. Upea, sydämessä säilyvä joulukonsertti.

Kekriviikonloppu.

Niipä vain lokakuu mennä sujahti huomaamatta eikä tuntunut ollenkaan pitkältä. Varmaan asiaa auttoi erikoisen hyvä ja kuiva sää, kun ei tarvinnut rämpiä syksyn sateessa. Lähes kaikki puutarhatyöt ovat reilassa ja viimeinenkin ulkoruukku on tyhjennetty, pesty ja viety varastoon odottamaan uutta kesää. Toissa päivänä metsäretkellä keräsin pussillisen suppilovahveroita. 

Suppilovahverot odottavat kuivuria.

Viikkoa ennen kekriä kävin lähikäsityömessuilla. Siellä oli paljon paikallista käsillä osaamista, mutta minua kiinnostivat erityisesti näytillä olevat vanhat käsityöt. Osan niistä on valmistanut minuakin opettanut käsityönopettaja opiskeluaikanaan.

Vanhoja pitsimalleja.

Kudottua ja ommeltua.

Tämän päivän tuotteita esiteltiin myös messujen työtiloissa: punontaa erilaisista nauhoista ja makramee-solmeilu näyttää taas tulleen muotiin. Itse solmin aikoinaan riippumaton karkeasta narusta makrameesolmuilla, mutta siitäkään ei ole jäljellä edes yhtään valokuvaa.

Punontaa paperisuikaleista.

Makrameesolmuja seinävaatteena.

Joulumuorin pajassa on syntynyt monenlaista tekelettä - osa vielä kesken - mutta niitä ei saa vielä julkaista. Viime viikolla pujottelin muutamia koruja, tarvikkeita olisi vaikka kuinka paljon.

Korusetti, isot helmet ovat Oulun käsityömessuilta.

Karnaluksista tarvikkeet: simpukan sisältä löytyy helmi.