Kortteja ystävänpäiväksi ja varastoon.

Ystävänpäiväkortti.

 
Minulla on ollut suunnitelmissa, että pitäisin korttientekopäivän! No, kokonaisen päivän varaaminen yhteen puuhaan oli kyllä liian suuri projekti, joten askartelin korttien kanssa muutaman illan. Hyvä niin. Ensimmäisenä iltana leikkasin amerikkalaisista tilkkutyökankaista kukkakuvioita, jotka silitin liimaharson avulla korttipohjiin. Näitä askartelin kymmenkunta ja osan lähettelin ystävänpäiväkortteina menemään. Muutamia jäi toki varastoon. Korteissa näkyvät kukka- ja nuottiviivastopaperinauhat olen ostanut Saksasta Idee-nimisestä askarteluliikkeestä; Ideessä piipahdan jokaisella Saksan matkalla, eihän sellaista askartelutaivasta voi ohittaa.

Näistä korteista osa on jo lähetetty ystäville.

Lisää kangaskukkakortteja.

Koska olin päässyt hyvään vauhtiin korttien teossa, jatkoin puuhastelua, mutta materiaali vaihtui lautasliinoihin, joita olen keräillyt aina, kun on sopiva servetti sattunut kohdalle. Liimasin taas erilaisia kukka-, pöllö- ja muffinikuvia liimaharson avulla korttipohjiin. Varastoon syntyi 18 korttia.

Onnittelukortteja.

Osa korteista on yksi-, osa kaksiosaisia.

Joukkoon mahtuu myös muutama pöllökortti.

Tämä lautasliina on Jukka Rintalan suunnittelema.

Kesämökillä olen usein kaivannut irtojakkaraa. Löysin sellaisen viime kesänä rompetorilta, mutta se kaipasi hieman tuunausta. Tuoli on käsityönä tehty, lujat puuosat, päälliskangas käsinkudottua villakangasta. Nuhraantunut kangas piti saada piiloon. Päädyin ompelemaan irtopäällisen tilkkutyönä, mallina ullakon ikkunat. No, pöllöthän sieltä ikkunoista kurkkivat. Reunukseen käytin taas tilkkupeitoista tähteeksi jääneitä kaitaleita. Puuosat kaipaavat vielä hiontaa  ja lakkausta.

Tässä jakkarasta näkyvissä entinen kangaspäällyste.

Uudellen verhoiltu jakkara, päällinen on kiinnitetetty vihreillä kanttinauhoilla jalkojen ympäri.

Talvimyrskyä ja tilkkuja

Tammikuun pimeinä päivinä oli aikaa valmistaa monenlaisia käsitöitä. Luonnonvaloa olisin kyllä kaivannut. Toki aurinko näyttäytyi aina hetken aikaa, kuten allaolevassa kuvassa. 

Upeita jääkukkia parvekkeen ikkunassa.

Yritän välistä tehdä jotain vanhanaikaista käsityötä. Niinpä kaivoin esille vuodelta 1987 peräisin olevan viitelöintiohjeen ja ryhdyin viitelöimään kaulaliinoja. Loin 4 metriä pitkän loimen, jotta työn keskelle ei tule päättelykohtaa ja samalla saan kaksi kaulahuivia. Käyttämäni lanka, Sirdarin big softie (51% villaa, 49% akryyliä), oli sopivan paksu, mutta aivan liian helposti nöyhtääntyvä, ainakin, jos joutuu purkamaan työtä. Netistä löytyi myös hyviä ohjeita. Käytin 6 kerää lankaa, väreinä valkoinen, luonnonvalkoinen ja vaaleanharmaa. Loimilankoja oli 62. Lopputulokseen olin kyllä tyytyväinen. Toinen kaulaliina tuli omaan käyttöön, toinen meni lahjalaatikkoon.

Reunalankojen järjestelyä.

Lankojen poimintaa.

Tässä valmis kaulaliina. Kuvassa hame, jonka ompelin kauan sitten ostetusta palasta, toimii tanssihameena.

Tuulisilla ilmoilla tykkään suojata pään ja korvat huolella, siksi ompelin tämän fleecehatun. Mallina käytin vanhaa hattua. Karva löytyi kaapista, samoin kukkakoriste.

Ensin ajattelin, että säästän kynttiläntekokuvat joulukuulle, mutta Kodin kuvalehdessä kehotettiin tekemään kynttilöitä talvipäivien iloksi, joten tässä niitä tulee. Käytin pelkästään kynttilöiden jämiä ja valumia, niitä on kertynyt säilöön varmaan kymmenen vuoden ajalta (meillä ei heitetä mitään hukkaan!!!) Sulatin jämät vesihauteessa puuhellalla ruokaa laitellessa, aina 3-4 kynttilää kerrallaan. Muotteina käytin erilaisia pikkurasioita, purkkeja ja WC-paperirullan hylsyjä. Sydänlangan painona käytin naulanpätkiä ja tuikkujen painoja, jotka ankkuroin steariinin avulla pohjaan. WC-rullan hylsyn laitoin jogurttipurkkiin ja päälle vain vähän sulaa steariinia. Sitten purkit lumiastiaan ja päälle steariinia pienissä erissä, jolloin se ei valu pois. Jämiä riittää vielä muutamaan kynttilään.

Kynttilämuotteina rasioita, sydänlangat olen kiinnittänyt nuppineulalla rasian seinään.

Valmiita kynttilöitä, ehkä ensi jouluksi.

Suuri Käsityö -lehden tammikuun numerossa oli trikoomekkojen ohjeita. Käsityöpiirissä joku luki, että lehti sisältää hoikentavia trikoomekkoja. Tähän eräs piiriläinen tuumasi, että niitä pitää sitten laittaa monta päällekkäin. Ompelin sitten yhden mekon Eurokankaan jerseystä. Materiaali on miellyttävä pitää. 

Jerseymekko, vihreä väri ei näy kuvassa.

Koska joulun aikaan totuimme ovistoppari Miikkulaiseen enkä halunnut pitää tonttua keittiössä ympäri vuoden, ompelin tilalle uuden pöllön hahmossa. Materiaalina käytin tilkkupeitoista jääneitä bloggien jämiä. Painoksi sijoitin hernepussin pöllön alaosaan.

Uusi ovistoppari ei ole vielä saanut nimeä.

Lumipyryä ja värjäystä.

Monen päivän aikana lunta on kertynyt kinoksiksi asti. Lumikola on hyvin tarpeellinen väline, onneksi naapuri linkoaa enimmät lumet pihastamme pois. Talviset ja lumiset maisemat ovat toki kauniita. Ennen joulua toteutin pitkäaikaisen haaveeni: sain pihallemme valaistun puun. Poikani kanssa kokeilimme aluksi autotallista löytyneellä työvalaisimella, miltä valaistus näyttäisi. Jatkoroikan, puisen laatikon (teline) ja ajastimen avulla virittelimme valon, ja koska se näytti kivalta, ostimme 100 Watin lampun tilalle ledtyövalon. Nyt se toimii ulkovalona aamulla ja illalla.

Valaistu pihakuusi.

Ateljeessa monet kankaat odottavat ompelijaa. Viime kesänä alppimatkalta ostettu kangas sai paikkansa pöytäliinana, johon käytin myös toista punasävyistä kangasta. Molemmista irtosi paljon väriä kutistuspesussa, joten oli järkevää käyttää kankaat samaan tekstiiliin. Halusin yhdistää ne pitsillä toisiinsa. Välipitsi löytyi kaapista, reunapitsin ostin. Molemmat olivat valkoisia, joten värjäsin ne ensin. Palojen yhteensovittaminen olikin sitten melkoista tilkkuilua, mutta olin lopputulokseen tyytyväinen.

Tässä pöytäliina kuvattuna lumihangella, lumihiutaleet uhkasivat peittää liinan kuvaussession aikana.

Liina pääsi heti käyttöön.

Samalla, kun värjäsin pöytäliinan pitsejä, laitoin muitakin pitsejä väriliemeen. Yhdessä trikoopuserossa oli liian kapeat hihat, joten leikkasin hihat keskeltä pituussuunnassa halki ja ompelin väliin pitsin. Tuli ihan käyttökelpoinen vaate. Pitsi oli alunperin mielestäni liian punainen, joten yritin korjata väriä viininpunaisen suuntaan Emotuotteen kangasväreillä, mutta lienen kiireessä kastellut pitsin huonosti eli se ei värjäytynyt tasaisesti. Lopputulos oli sitten hauskan kirjava.

Hihansuu kirjavine pitseineen.

Joulu meni, rauhallista uutta vuotta 2015!

Joulupuuhastelut ovat takana päin, vaikka koti vielä pullistelee joulukoristeita. Niitä on kertynyt vuosien kuluessa, osa itseni, osa lasten tekemiä. Olen jouluihminen. Vaikka välistä väsyttää, valon juhla keskellä pimeää talvea piristää. Lahjojen valmistelu, leipominen, nurkkien nuohoaminen, jouluruokien valmistelu, perheen yhdessäolo, haudoilla käynti,  kyllä ne kaikki kuuluvat jouluun.

Joulun rauhaa.

Yksi rakkaimpia joulukoristeita on tämä tähtitaivaskangas, johon on ripustettu villasta tehtyjä enkeleitä.  Kuvassa näkyy vain osa enkeleistä.

 Hyvin monta vuotta sitten valmistui tyttären avustamana joukko paperinaruenkeleitä. Niitä riittää monelle yläkertaan johtavalle askelmalle.

Paperinaruenkeleitä.

Lapset valmistavat joka vuosi piparkakkutalon, jonka aihe liittyy jotenkin kuluneeseen vuoteen. Aikaisemmin on valmistunut mm. Berliini, pyramidit jne. Tällä kertaa tuote oli alppimaja. Piparkakkurakennelmassa on usein vierailevia tähtiä, kuten pojan lemmikki sinisilmäinen kameli.

Kameli, lehmä ja lapsia.

Alppimaja, alppitorvi, parveke kukkineen...

Uusin tämän talven joulukoriste syntyi tontun muodossa. Minua viehätti CM:ssä näkemäni tontut ja sellainen sitten piti ommella kankaitten jämistä. Niin syntyi ovistoppari Miikkulainen.

Halittavan pehmeä Miikkulainen.

Ennen joulua valmistin suvun pienille vaatteita, tytöille mekot ja pojalle trikooasun. Neuloin myös  useammat villasukat, mutta ne jäivät kuvaamatta.

Lahjoja pienokaisille.

 Kummipoika sai tämän tilkkutyöliinan.

Tilkkutyöliina.

Joulun jälkeen, kun lapset olivat palanneet opiskelu- ja työpaikkakunnilleen, oli taas mukava ommella itsellekin jotain. Ensin valmistui trikoomekko, jonka kaavan piirsin saksalaisesta Dianamoden-lehdestä. Saman lehden innoittamana ompelin trikoopuseron.

Trikoomekko, materiaali Eurokankaasta.

Trikoopusero, materiaali Marimekon.

Ateljeessa odottaa monta kangaspalaa ompelijaa, samoin lankakeriä on valmiina. Niitä on hauska ruveta muokkamaan ulkoilemisen ja muun liikunnan lomassa.

Saksan joulutoreilla

Marraskuun lopussa pääsin vielä matkustamaan Saksaan tyttäreni kanssa. Lensimme ensin Berliiniin, mistä jatkoimme matkaa Dresdeniin. Juuri  siellä pidettiin ensimmäiset joulumarkkinat 580 vuotta sitten. Uskomatonta. Tutustuimme samalla Dresdenin kaupunkiin. Keskusta, josta Altstadt sijaitsee Elben etelärannalla ja Neustadt pohjoisrannalla, on pinta-alaltaan pieni, joten kaupunkiin tutustuminen oli helppoa jalkaisin. Liittoutuneet pommittivat keskustan lähes maan tasalle, mutta se on rakennettu vähitellen uudelleen. Monet rakennukset näyttävät tosi vanhoilta, koska seinät ovat mustuneet, mutta se kuulemmma johtuu rakennusmateriaalina käytetystä kiviaineksesta, joka tummuu.

Joulutoreilla on pitkät perinteet.

Oopperatalo vanhassa kaupungissa.

Näkymä vanhasta kaupungista, taustalla Frauenkirche.

Myyntikojujen koristeluun on panostettu paljon.Tunnelmia ja tuoksuja ei sanavalikoimani riitä kuvaamaan. Tarjolla oli suklaalla kuorrutettuja mansikoita ja hedelmiä, rahkamunkkeja, vohveleita, glögiä, creppejä, koristeltuja pipareita, makkaroita, suklaajuomaa, paahdettuja manteleita, kuorrutettuja pähkinöitä, kastanjoita...

Myyntikojujen koristeita.

Perunasta jalostettuja ruokia.

Arvaa, mitä suklaa kätkee. No, mansikoita, nam.

Viehättäviä yksityiskohtia myyntikojujen katolla.

Ennen avajaisia.

Tunnelmaa illalla.

Tästä tarttui yksi LED-tähti mukaan.

Vierailimme myös vanhassa linnassa sekä siellä olevassa museossa, joka oli keskittynyt matematiikan ja fysiikan historiaan.

Linnan sisäpiha.

Linnan seinämiä kannattelivat lukuisat ilmeikkäät patsaat.

Museossa oli nähtävissä mm. upeita vanhoja kelloja.

Museon aarteisiin kuului tämä maailman vanhin laskin.

Tyypillinen saksalainen kuusi, tämä löytyi rautatieasemalta.

Iltatunnelmia.

Iltavalaistusta.

Palasimme Berliiniin, missä vietimme yhden päivän ja yön.

Kävelimme kylmästä tuulesta välittämättä Spreen rannalla olevan East Side Gallerien läpi. Se on yli kilometrin pituinen pätkä aitoa Berliinin muuria, jonka taiteilijat ovat koristelleet. Tässä varmaan se kuuluisin teos.

Vierailimme myös Berliinin radiotornissa, tässä maailman kello ja torni yhdessä.

Edellisellä Berliinin vierailulla Gedächtniskirche oli remontissa, tässä kirkko korjattuna. Huippu on haluttu säilyttää ennallaan pommitusten jäljiltä.

Ennätimme toki ostoksillekin joulutorien lomassa, mutta lahjoja ei voi paljastaa. Suurin osa näistä kuvista on tyttäreni kamerasta; hän on taitava kuvaaja. Kiitos tyttäreni, kun sain käyttää kuviasi.

Tässä Saksan tuliaisia: pitsisiä lumihiutaleita ja piparisydän rakkaalle.