Tarton maisemia ihmettelemässä.

Ravilan kartanon kello näyttää nykyaikaa.

Helatorstaina aamuyöstä bussimme starttasi kohti Helsingin Katajanokkaa, missä nousimme Viking XPRS -autolautalle. Laiva oli tupaten täynnä, mutta pianhan se saapui Tallinnaan, mistä jatkoimme matkaa kohti Tarttoa. Matkalla pysähdyimme Ravilan kartanossa, missä odottelimme kahvia tovin, sillä se valmistettiin kuppi kerrallaan. Kartano kaipaisi vielä paljon restaurointia.

Ravilan kartano.

Illalla majoituimme Dorpat-hotelliin. Ennätimme huonekaverini kanssa vielä kävellä lähikortteleissa ja ihailla Ema-jokea, joka virtasi hotellimme lähellä. 

Silta yli Emajoen.

Aamupalan jälkeen meillä oli opastettu kiertoajelu kaupungilla. Tutustuimme myös puistoalueeseen kävellen. 

Suutelijat-patsas.

Puistonäkymä.

Tuomiokirkon rauniot.

Kiertoajelun jälkeen vierailimme Etnowerk-nimiseen yritykseen, missä oli esillä upeita neuleita. Niihin oli sovitettu Viron eri alueiden käsitöiden ominaisuuksia. 

Etnowerkin villatakkeja.

Etnowerkin neuleita.

  

Osa matkalaisista siirtyi keskikaupungille, itse taivalsin Kasvitieteelliseen puutarhaan, missä varhaisimmat kukkijat availivat kukkaloistoaan.

Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Mantelipuu kukkii.

Ruukkukoriste.

Liljoja.

Kävimme myös tutustumassa Tarton kansalaisopistoon. Paluumatkalla poikkesimme mm. kangaskaupassa, mistä mukaani läksi vihreä pitsikangas; ehkä siitä syntyy mekko. Kävin  myös noutamassa Kaubamajasta 4 kerää merinovilla- silkkilankaa (70%/30%), ´a 4, 90 euroa. Lanka on todella ohutta: kerässä on 700 metriä lankaa.

Lankalöytö.

Pitsi on edelleen muotia.

Lauantaiaamuna pakkasimme tavaramme autoon, minkä jälkeen kävelimme Tarton kevätmessuilla. Tapahtuma oli järjestetty läheisillä kaduilla, missä oli esillä paljon käsitöitä, keramiikkaa, ruokaa jne. Ostin sieltä pellavaisen housukankaan ja silkkihuivin sekä korvakorut.

Punaiset korvikset Tartosta, toiset Tallinnasta, alla housupellava.

Tarjolla oli käsitöitä laidasta laitaan.

Pellavainen käsipyyhe.

Iltapäivällä palasimme bussille, joka toi meidät Väike-Maarjan kautta Tallinnaan. Hotelli oli tavallaan Vanhan kaupungin takana. Löysimme reitin kaupunkiin, mutta se oli aika pitkä. Hotellin lähellä kukki luumupuu.

    

Huiviostokset.

Aamulla ajelimme satamaan, missä teimme vielä viime hetken ostoksia. Itse löysin tuubihuivin ja korvikset. Paluulaiva oli Eckerö Linen Finlandia. Niinpä äitienpäivä kului matkalla. Lapset muistivat onnitteluviestein.

         

Viehättävä kyltti.

Vappuajelulla.

Ompelemattomien kankaiden pino pieneni taas yhdellä kankaalla, kun valmistin itselleni mekon puuvillakankaasta, jonka ostin Thaimaasta reilu vuosi sitten. Suuri Käsityölehti ilahdutti minua suuresti, kun maaliskuun numero sisälsi kaavat viiteen eri mekkoon siten, että niiden ylä- ja alaosia voi vaihdella keskenään. Oli suorastaan vaikea valita, millaisen mekon ompelisin ensiksi - kai niitä pitää ommella monta! Vaikka ei millään voi tietää, tarkeneeko ensi kesänä kertaakaan mekossa. Päätin juuri, että pakko tareta. Tarkistin matkapäiväkirjasta, että kangas maksoi n. 10 euroa.

      

Puuvillamekko.

Tytärtäni päätin ilahduttaa laukulla, jonka valmistin Thaimaan silkin jämistä. Koristelin sen mustalla pitsillä ja paljettikoristeella. Laukusta puuttuu vielä hihna; tytär saa valita siihen sopivan ketjun.

     

Silkkilaukku.

Olen nähnyt monessa blogissa paper piecing -tekniikalla valmitettuja töitä. No, piti vain käydä opiskelemassa you tube:ssa tekniikka ja heti kokeilemaan. Olihan se ihan helpon näköistä katsoa, mutta omassa kokeilussa kankaat ja/tai paperi olivat usein ihan nurin päin. Sitkeästi, välillä ratkoen, sain aikaiseksi perhosen, jonka ympärille rakensin vyölaukun. Olin todella oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Laukun yläreunassa on kuja, johon voi pujottaa vyön.

     

Vyölaukun kuva valmistettu paper piecing -tekniikalla.

      

Ennen vappua urakoin "valokuvamaratonin" eli lajittelin ja liimasin 397 paperikuvaa albumiin. Kuvat ovat vuosilta 2011-2014 eli olen vielä pari vuotta jäljessä tästä päivästä. Meillä homma pyörii siten, että minä valikoin ja kopioin kuvat tietokoneelle omaan kansioon, mies käsittelee kuvat ja vasta sitten ne lähetetään valmistettavaksi. Prosessi vain näkyy venyvän. Nyt nuo kuvat ovat tekstitettyinä kiinni. Onneksi  olen kirjoittanut matkapäiväkirjaa reissuista, siitä näkee paikkojen nimiä.

   

Studebaker 1920-luvulta.

Näin hienoa vappusäätä ei ole ollut moneen vuoteen. Perinteisesti ulkoilutimme autovanhustamme vappunäyttelyssä, johon oli tullut useita kanttiautoja ja avoautoja. Kävimme näyttelyn aikana syömässä maukkaan ja täyttävän vappubrunssin. 

    

Rivi arvokkaita autovanhuksia.

Näyttelyssä ja väitöksessä.

Puuvillainen kesäpeitto.

Kesä lähestyy, vaikka sään ollessa noin kolea ei millään uskoisi. Lupasin neuloa itselleni puuvillaisen torkkupeiton kesäksi. Nyt se on sitten tehty eli neuloin taas kolme 45-50 cm leveää kaitaletta, pituus n. 1,8m, ja ompelin kaitaleet yhteen. Huolittelin reunan virkkaamalla ja virkkasin muutaman kukkasen koristeeksi. Langat ovat puuvillaa tai puuvillasekoitetta. Lankoja hupeni kaapista n. 900 grammaa. 

    

Viimeisin tikkupeittoni.

Metallilankaveistoksia.

Peitto päätyi vierailemaan kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, jossa piipahtivat monet muutkin kätteni jäljet.

    

Pitsejä, isoäidin neliöitä ja valopalloja.

Munankuorimosaiikkia, lasitöitä ja helmiä.

Virkkaamani korit olivat täyttyneet saippuoista.

Keramiikkatöissä on oltu pönttötalkoissa.

Kaimani punoi kissan koreja maitopurkeista.

Viime lauantaina ajelimme heti aamusta Jyväskylään, missä kävimme yliopistolla. Ystävättäreni tytär väitteli tohtoriksi tietotekniikan alalta. Agorassa järjestetty tilaisuus oli juhlallinen. Parituntinen väitös ei tuntunut edes pitkältä, koska tohtorikoulutettu puhui selkeää englantia; samaa ei voi sanoa opponentista. Ompelin valmistujaislahjaksi pussukan, jonka materiaalina käytin kravatteja. Näiden omistaja oli väittelijän isä, joka kuoli kymmenen vuotta sitten. Hän oli perheemme hyvä ystävä. Kun kerroin kravattien alkuperän, tuore tohtori puhkesi kyyneliin. Siinä sitten halasimme toisiamme itkien. Oikein tunnekuohu ympäröi meidät.

   

Kravateista ommeltu pussukka.

 Lahjaa paketoidessani huomasin, että korttivarasto oli huvennut jonnekin. Niinpä tein samalla kuusi onnittelukorttia. Ikkunalliseen korttiin laitoin kankaisen kuvan silitysharsolla kiinni.

Uusia kortteja.

Ateljeessani on aina monenlaista kierrätys/poistomateriaalia. Tällä viikolla oli vuoro käyttää vanhat, rikkonaisten sateenvarjojen kankaat. Mekanismit olin ratkonut pois aikaisemmin. Leikkasin kasseja siten, että sateenvarjon sulkijalenkki jäi yläosaan. Suoristin reunat ja jämistä leikkasin kahvakaitaleet, jotka ompelin 4-kertaisina, ommel molempiin reunoihin. Pohjaan jäävän aukon peitin kangasneliöllä. Jäljellä olevalla sulkijalla kassin saa pieneen tilaan, kun sen ensin taittelee nätisti. Sain ommelluksi kolme kassia, joista ainakin yhden vien ystävälleni. Samalla ompelin kaksi kangaskassia, kun hiljattain uutisoitiin ihmisten käyttävän liikaa muovikasseja. Nämä ajattelin antaa lähetyspiirin arpajaispalkinnoksi.

Sateenvarjosta kassiksi.

Kauppakasseja sateenvarjoista.

Tässä olen taitellut kaksi kassia käsilaukkukokoon.

Kauppakasseja arvottavaksi.

Lämpimät kiitokset kommenteista!

Silkkiä ja langanjämiä.

Kylläpä oli pitkäkestoinen työ, jonka sain vihdoin valmiiksi. Nuoremmalla tyttärellä oli syksyllä Killan vuosijuhla, johon lupasin ommella silkkisen juhlamekon; kankaan olin ostanut Thaimaasta pari vuotta sitten. Mekko oli jo työn alla, kunnes juhliin ilmoittautuminen epäonnistui netin takkuilun vuoksi. Niinpä mekon ompelulla ei ollut kiire, joten tein sitä silloin, kun tytär sattui käymään ja pystyin sovittamaan mekkoa. Mallina käytin hääpuvun kaavaa, joka löytyy Kotiliesi Käsityö -lehden kannesta 1/2015. Jouduin pienentämään helman liehuketta, koska silkki ei olisi muuten riittänyt. Mallissa olkapäät olivat paljaana, mutta tytär halusi, että yläosassa olisi kiinteänä pitsinen bolero. Ostimme mustan pitsin Tallinnan matkalla, ja asettelin sitä valmiin asun päälle, jotta sain pitsikuviot asettumaan kauniisti. Nyt juhlamekko on valmiina odottamassa käyttöä.
    

... ja takaa.

Silkkimekko edestä...

   

Kotimaan matkoilla on mukava nyhrätä jotain ajan kuluksi. Niinpä varasin Helsingin ja Ylläksen matkoille langanjämiä ja virkkuukoukun. Tuloksena syntyi kolme koria. Ensin valmistui musta-roosa kori, johon pujotin nauhaa koristeeksi ja solmin päät rusetille. Sinisen ja vihreän korin virkkasin paksulla koukulla käyttäen 3 tai 4 eri lankaa yhdessä, jolloin pinnasta syntyi meleerattu. Virkkasin näihin myös kahvat. Ehkäpä niillä on käyttöä vaikka käsityökoreina.
     

Korin täytteenä vielä lankoja,

Kahvallinen kori.

Sinistä koria koristaa virkattu kukkanen.

Wanhan Sataman käsityömessuilla bongasimme yhdellä myyntipöydällä kivoja kaulaliina-päähineitä. Itseasiassa ne olivat Möbiuksen renkaita. Saksalaiset matemaatikot - toinen oli nimeltään Möbius - keksivät yhdistää kaitaleen päät siten, että toista päätä kierretään 180 astetta ennen yhdistämistä. Tällöin syntyy pinta, jolla on vain yksi pinta ja yksi reuna. Ideaa piti kokeilla itse neulomalla kaitale - onneksi lankoja löytyy - jonka sitten yhdistin silmukoita jäljentäen. Siitä syntyi neule, jota voi käyttää päähineenä, kaulahuivina tai pantana.

Möbiuksen rengas.

Kiitokset kommenteista!

Ylläksen laduilla.

Ylläs Äkäslompolon jäältä katsottuna.

  Kylläpä viikko vieraissa maisemissa sujahti nopeasti. Olin mieheni kanssa Ylläksellä. Maisemat ovat toki tuttuja, ennätimme viettää siellä hiihtolomat lasten kanssa 17 kertaa. Edellisestä visiitistä oli kulunut viisi vuotta, ja tällä kertaa hiihtelimme kaksistaan. Lämpimän sääjakson vuoksi ladut olivat hieman jäisiä ja tykkylumi oli kadonnut puista. Teimme pitkiä hiihtomatkoja päivittäin, paistoimme makkaraa laavuilla ja nautimme aurinkoisesta säästä, jota riitti joka päivä. Hiihtomatkaa kertyi viiden päivän aikana 114 kilometriä, mikä on kyynärvammaiselle ihan riittävästi, ja matka taittui hiihtäen (ei siis luistellen). Yleensä pääsimme saunaan suoraan hiihtolenkin jälkeen. Mikä nautinto oikaista itsensä lauteille pitkäkseen. Sitten oli vuorossa päivällinen, mikä maistui taivaalliselta. Väkisinkin kroppa pyrki unten maille. Muutaman skip-bo-pelin jälkeen nautimme vielä iltapalan.

   

Näkymä Kotamajan pihalta, taustalla Kukastunturi.

Oli kiva nähdä entiset taukopaikat ladun varressa: Kesängin keidas, Latvamaja, Kahvikeidas, Hangaskurun laavu, Velhon kota ja Kotamaja. Yksi uusi taukopaikka oli tullut lisää, nimittäin Elämänluukku. Velhonkodan käymälöiden opasteet jaksavat naurattaa vuodesta toiseen.

   

Kummanko puuseen valitset?

Mitäpäs olisi lomamatka ilman tanssi-iltaa. Riemuliiterissä olisi ollut joka illalle viihdettä, mutta kävimme siellä vain yhtenä iltana, jolloin musiikista huolehtivat Souvarit. Lasse Hoikka esiintyi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Tanssijoita riitti tungokseen asti.

     

Gondolihissillä tunturin huipulle.

Yhtenä päivänä menimme bussilla Ylläsjärven puolelle, missä nousimme gondolihissillä tunturin huipulle. Olipa mahtavat näkymät, mutta kyllä ylhäällä kävi myös navakka tuuli. Meillä oli hiihtovarusteet mukana, joten palasimme hiihtäen Äkäslompoloon Kahvikeitaan kautta.
   

Ylläksen huipulta näkyvät Kellostapuli, Kesänkitunturi ja Lainio.

Kesänginkeitaalla kuukkelit syövät kädestä.

Piipahdimme Äkäslompolon keskustassa kaksi kertaa palatessamme hiihtolenkiltä. Kävimme katsastamassa Jounin kaupan; edellisellä kerralla laajennus oli aloitettu. Toisella kerralla piipahdimme Mailan putiikissa, mistä ostimme perinteisesti sukat koko perheelle. Tulomatkalla poikkesimme Pellossa Pörrö-Porossa, mistä saimme lämmintä Lapin rieskaa.

Kotona totesimme, että väri oli vaihtunut kasvoissa. Milloinkahan taas hiihtelemme Lapin laduilla seuraavan kerran!

Tikkausta ja tanssimista.

Tähtipeitto.

 Viikko sitten matkustin mieheni kanssa pääkaupunkiseudulle mukanamme tikkausta odottava tilkkupeitto, jonka ompelin viime talvena.  Olimme sopineet Töölön tilkkupajan Soilen kanssa, että viemme päällisen ja aluskankaan heti junamme saavuttua Helsinkiin. Niin teimmekin. Kylläpä oli monenlaista tikkaumallia, mistä piti valita. Tikkauslangan valinta oli helpompaa. Kun sitten maanantaiaamuna menimme hakemaan peittoa, se odotti meitä valmiiksi tikattuna. Kyllä tikkaus on kuin piste i:n päällä. Olin suorastaan ylpeä peitostani. Sen koko on 250 cm x 260 cm. Reunakaitaleen ompelin kaksinkertaisesta vinokantista; tosin kahdelta sivulta vielä puuttuu toinen ommel. Kiitokset Soilelle ammattitaitoisesta ja ystävällisestä palvelusta ja neuvoista.

Peitto lähes valmiina.

Taustapuolella kaunis tikkaus erottuu edukseen.

Toinen syy, miksi matkustin viime viikonloppuna Helsinkiin, olivat Wanhan Sataman käsityömessut. Tein treffit kolleegani kanssa sinne sunnuntaiksi. Kiertelimme siellä nelisen tuntia. Mukaan tarttui kortteja, helmiä ja muita korutarvikkeita sekä ohutta huopaa. Kangaskiintiö oli täynnä Tampereen reissun jäljiltä. Vaaleanpunaisista helmistä kasasin korusetin.
      

Messuhankintoja.

Kivoja kortteja ja pitsikoristeita.

Vaaleanpunainen korusetti.

Yövyimme matkallamme poikamme luona Espoossa. Kävimme yhdessä syömässä pari kertaa, ja miesväki tutustui Tekniikan museoon ja Ratikkamuseoon minun ollessani käsityömessuilla. Lauantai-illaksi järjestyi mieluisaa puuhaa, kun huomasimme menovinkeistä, että Oopperatalon pihalla on ulkoilmatanssit. Suuntasimme siis sinne. Musiikista vastasi oikea tanssiorkesteri ja solisteina olivat oopperalaulajat. Kivat tanssit, vieläpä ilmaiset. Rytmit vaihtelivat lattareista ja vakiotansseista suomalaiskansallisiin tansseihin.  Ihmisiä oli mukavasti paikalla, osa tanssi, osa katseli. Tällaisia voitaisiin järjestää muuallakin.
       

Oopperan tanssiorkesteri.

Tanssin riemua oopperan pihalla.

Reilu vuosi sitten taittelin paperista LED-valoihin pienet varjostimet, mutta harmikseni ne eivät päästäneet yhtään valoa läpi. Niinpä pistin kukanmuotoiset varjostimet talteen ja vasta nyt sain aikaiseksi tehdä niistä kranssin seinälle. Koska kukkien keskellä oli reikä, peitin sen sinisellä ja oranssilla piipunrassilla sekä "hedelehdillä". Lopuksi liimasin kukat styrox-kranssin päälle liimapistoolin avulla. Peittelin valkoisena pilkottavan pohjan meriheinällä.

Taitellut kukkaset uusiokäytössä.

Valmistujaisjuhlaa.

Tampereen teknillisen yliopiston juhlaa.

Reilu viikko sitten menimme mieheni kanssa junalla Tampereelle, tarkemmin tietysti Hervantaan. Nuorempi tyttäremme valmistui diplomi-insinööriksi materiaalitekniikan osastolta Tampereen teknillisestä yliopistosta. Perjantaina oli oppilaitoksen järjestämä juhla Teekkarikuoron laulujen, puheiden ja kakkukahvien kera. Heti juhlan jälkeen ahtauduimme (minä, mieheni, poikani ja vävykandi) autoon ja ajelimme kotiin. Onneksi olin tehnyt listan, mitä täytyy ottaa pakastimesta sulamaan aamua varten: täytekakkupohja, uunissa haudutetut broilerin fileet, lihapullat, pullapitkot ja voitaikina. Lauantaiaamuna laitoin heti leivänjuuren kuplimaan. Puuhaa oli monelle käsiparille: kakun täyttäminen ja koristelu, nokkosleivän leipominen, perunoiden kuoriminen, salaattien (porkkana-, metsäsieni- ja viher-) valmistus, juustorusettien leipominen, yrttisten uunikasvisten valmistaminen ja pöytien kattaminen. Lisäpöytiä kannettiin sisälle, liinat odottivat mankeloituina. Suunnittelin istumajärjestyksen ja tein nimikortit pöytiin etukäteen, samoin pikkuleivät ja kahvikakku odottivat kellarin hyllyllä.

DI-kakkua koristaa, kuinkas muuten, teekkarilakki.

  Kun vieraat saapuivat puolenpäivän aikaan, olin keittänyt perunat ja lämmittänyt ruuat. Poikani hoiti upeasti simamaljojen tarjoilun. Lämpimät ruuat olivat tarjolla aamulla lämmitetyn puuhellan päällä, salaatit ja juomat olivat työpöydällä. Ruoka näytti maistuvan. Kun kaikki 22 henkilöä olivat aterioineet, siirryimme yläkertaan rupattelemaan. Pienet lapset leikkivät keskenään. Pian poikani ryhtyi keittelemään kahvia. Kahvipöytä odotti yläkerrassa: suklaakakku, taatelikakku, ranskalaiset vohvelit, Aili-mummon ruiskakut, juustokierteet ja omenapitko. Sisaren tyttäreni tarjoutui auttamaan tiskaamisessa ja astioiden keräämisessä. Tuhannet kiitokset hänelle, samoin pojalleni ja vävypojalleni, jotka väsymättä siirtelivät pöytiä yms. ohjeideni mukaan.

    

Kahvipöydän herkkuja.

 Kun viimeiset vieraat lähtivät kuuden tietämissä, siivosimme loput astiat ja kävimme saunassa. Sen jälkeen oli niin väsyttävä olo, että lähes raahauduin vuoteeseen. Oli mukavaa tavata läheisiä ihmisiä.

   

Uusia tilkkutyökankaita.

Tampereen reissulla piipahdimme Ideaparkissa, missä poikkesimme myös Eurokankaan myymälään. Outlet-osastolta ei löytynyt mitään mielenkiintoista, mutta tilkkukankaiden laari oli aivan vastustamaton. Tytär on taitava löytämään parhaimmat ja tyylikkäimmät palat, niin tälläkin kertaa. Huh, miten monta kangasta tarttui matkaan, mutta eiköhän niistä ajan myötä synny jotain tarpeellista (tai tarpeetonta). Olen joskus sanonut, että tyttäreni pärjäisi ostosavustajana: ihan pikkutytöstä lähtien hän on osannut valikoida kangas- ja vaatekaupasta sopivimmat tuotteet.

Takki edestä...

... ja takaa.

          Viime viikolla ryhdyin etsimään takin kaavaa. En löytänyt sopivaa, joten kuosittelin sellaisen suoran "pötkötakin" kaavasta omannäköiseksi. Minulla oli varastossa Eurokankaasta ostettu kukkapalakangas, joka ei yksin riittänyt. Suureksi riemukseni paikallisesta kangaskaupasta löytyi mustaa, samankuosista takkikangasta. Kukkakankaasta leikkasin miehustan, mustasta hihat, napitusvarat, kauluksen ja tampin. Vuoriksi ostin punaista kuviollista vuorisilkkiä, en vain huomannut valokuvata sitä.

    

Karkkeja vai kyniä?

Varastoon ennätin ommella kynäpenaalin karkkipapereista. Se menee lahjaksi pikkumiehelle. Laitoin kristallimuovin myös penaalin sisäpuolelle, mutta sen vuoksi työ oli melko jäykkää ommella. Harmittelin, että en huomannut laittaa pojan nimeä muovin alle.

Kiitos kommenteista!