Jaakobin tikapuut.

Jaakobin tikapuut -peitto valmiina.

 Niinpä vain kävi, että peitto nimeltään Jaakobin tikapuut on nyt valmis.  Reilu viikko sitten vein sen Töölön tilkkupajaan tikattavaksi.  Tytär oli toivonut tikkausmalliksi jotain graafista mallia.  Pitkän mietinnän tuloksena päädyin viuhkamaiseen malliin ( jos muistan oikein, mallin nimi on Petra.)  Tytär tuumasi minun tehneen hyvän valinnan.  Kotiin päästyäni oli edessä reunakaitaleiden leikkaaminen (vain 9,5 metriä) ja ompeleminen.  Ompelin kaksinkertaisen vinokaitaleen oikealle puolelle koneella ja kiinnitin taitereunan nurjalle käsin.  Tänään aamupäivällä ompelin viimeiset pistot ja kiinnitin nimilapun.

    

Tikkausmalli on Petra.

Taustakankaalla tikkaus erottuu hyvin.

Helsingin matkalla minulla ja miehelläni oli paljon muutakin puuhaa.  Lauantaiksi olin varannut meille, pojallemme ja hänen kumppanilleen teatteriliput Helsingin kaupunginteatteriin, missä näimme ja koimme musikaalin Myrskyluodon Maija. Vaikka liput tuntuivatkin kalliilta, esitys Lasse Mårtensonin musiikkiin pohjautuen oli elämys. Nykyisin kaikki näyttelijät ovat myös laulajina taitavia, ja ammattiteatterin näyttämöiden monimuotoisuus ihastuttaa aina.

   

Käsiohjelmakin oli taitavasti tehty.

Sunnuntaipäivälle oli vielä vierailukohde: mieheni oli hommannut meille neljälle liput Fazerilaan.  Kiersimme vajaan tunnin mittaisen kierroksen, jonka päätteeksi sai syödä karkkeja niin paljon kuin jaksoi.  Suklaata ja lakritsia valui sisuksiin huima määrä!  Huh!  En tainnut syödä niin paljon makeaa edes jouluna.

   

Kuinka monta Mignon-munaa mahtuu pupuun?

Taideteos Fazerin omistajista ja muista vaikuttajista.

Koristeltuja suklaalevyjä.

Pääkaupunkiseudun liikenteessä on meitä "maalaisia" ajatellen yksi puute: matkalipun ostaminen on tehty vaikeaksi. Viikonlopun aikana kohdallemme osui kuusi lippuautomaattia, jotka olivat rikki. Sitten piti vain lähteä etsimään R-kioskia, mikä ei ainakaan matkalaukun kanssa ole mukavaa.  Teatteristakin kävelimme rautatieasemalle.  Muuten matka oli hyvin antoisa.

Hameita.

Kuluneilla viikoilla päätin poistaa käytöstä kulahtaneita arkihameita ja ommella uusia tilalle.  Hyvän sysäyksen ompelulle antoi viime vuoden viimeisin Suuri Käsityö -lehti, jossa oli peräti kolme kivannäköistä hameen kaavaa.  Toteutin niistä kaksi.  Vuosia sitten Pajulahden vaatepalasta hankittu punaruudullinen kangas pääsi ensiksi käsittelyyn.  Olin jo aikaisemmin ommellut siitä jakun/tunikan.  Nyt se sai parikseen kellohelmaisen hameen.
    

Hillapuuron punainen hame ja jakku.

Seuraavana käsittelyyn pääsi italialainen pukukangas.  Valmistin siitä hameen, jossa on avolaskos edessä.  En vielä osaa sanoa, miten tuo malli toimii.  Siinä on ainakin mukavat taskut.
    

Lähes musta hame.

Samaan putkeen ompelin vielä vihreän hameen monta vuotta palvelleen perushamekaavan mukaan.  Kangas on Tazzian pala ja on marinoitunut kaapissa jo riittävän kauan.  
     

Vihreä perushame.

Kaikkiin hameisiin löytyivät tarvikkeet (kangas, vuorikangas, vetoketju ja nappi/hakanen) tarvikekaapista.  Jatkossa ne tietysti täyttävät vaatekaappia, mutta eikös siivoaminen ole sitä, että siirretään tavaroita paikasta toiseen! 
   
 Antoisaa ystävänpäivää ja kiitos kommenteista!