Aavan meren tuolla puolen...

 

Saija Tuupanen ja Teemu Roivainen.

Menneellä viikolla saimme nauttia upean konsertin antimista, kun Saija Tuupanen ja Teemu Roivainen tulkitsivat Reijo Taipaleen musiikkia Iisalmen kulttuurikeskuksessa.  Molemmat lauloivat erikseen, mutta myös duettoja yhdessä.  Säestyksestä vastasi Jani Heleniuksen johdolla 7-jäseninen Roulette-orkesteri.  Myös orkesteri esitti useita kappaleita.

 

Saija Tuupanen.

Ehkä helposti voisi kuvitella, että Reijo Taipaleen musiikki koostuisi pelkästään tangoista.  Niitä toki kuulimme monia, mutta myös muita rytmejä oli tarjolla, mm. kaunis valssi Joka vuodesta ruusun saat sekä nopeatempoinen Idän ja lännen tie.  Taustalla pyörivät videot toistivat kauniisti musiikin tekstejä.

 

Konsertin alkuosan kiitos.

Teemu Roivainen kertoi, että hänen lempikappaleensa Taipaleen tuotannossa on Sininen huvimaja, jonka hän myös esitti.

 

Valovoimainen Teemu Roivainen.

Molemmat laulajat ovat aina hyvin valmistautuneet esityksiinsä ja heistä huokuu voimakas, tunteellinen eläytyminen kappaleisiin.  He antoivat tilaa myös orkesterille.  Saija Tuupanen on aina varman tyylikäs: molemmat esiintymisasut olivat elegantteja eli yleisöllä oli myös silmänruokaa.

 

Saija ja kuu taivaalla.

Lopussa saimme encore-esityksenä sen kappaleen, joka vielä puuttui: Satumaa-tango.  

Glamouria lavalla.

Kiitos hienosta konsertista!

Oulun kädentaitomessuilla.

 

Näkymä Ouluhallin yläkerrasta.

Mielestäni yhdet kädentaitomessut vuodessa pitää kokea, jotta pysyy ajan hermolla mm. uusien suuntausten suhteen.  Viikonloppuna kävimme tutustumassa tarjontaan Ouluhallissa.  Menomatkalla poikkesimme kahvilla Kempeleessä Zeppeliinissä, joka on muistaakseni ensimmäinen näkemäni ostoskeskus.  Lisäksi vierailimme myös Automuseossa; ne kuuluvat aina matkaohjelmaamme.  Oli taas mukava nähdä eri aikakausien kulkuneuvoja, mm. vanha linja-auto 1900-luvun alusta.  Minua kiehtoivat myös kauniit Vespat, koska niistä saattoi pikkumökin tyttärenä vain lukea kiinnostavia juttuja.  Olisipa ollut kiinnostavaa huristella noilla "ampiaisilla" kylän raittia pitkin.

 

Vanha linja-auto.

Museon vanhin ajoneuvo.

Rivi kauniita Vespoja.

Parkkeerasimme Marin Ouluhallin parkkipaikalle, mutta se oli kyllä vikatikki: mentyämme nukkumaan alkoi paikallisen nuorison ralli, mikä jatkui yli puolen yön.  Mikä pauke, torvien soitto ja kumien vingutus!  -Aamulla olimme jo ennen kymmentä odottamassa sisällepääsyä.  Näytteilleasettajia oli runsaasti.  Eniten näytti olevan lankojen ja korujen myyjiä.  Myös useita kankaiden myyjiä oli paikalla mm. Kuosiverstas, Kimmi, Luppaset, Paapii, Iloinen kettuliini ja Mereen. Kierrätys kuuluu myös tähän päivään: laukkuja kierrätyskankaista ja nahkasta, upeita koruja muovipulloista jne.  Taitavia tekijöitä ja monenlaista osaamista Ouluhalli pullollaan.

 

Kävijöitä riitti.

 

Yritin olla maltillinen ostosten suhteen.  Tekstiilipuolelta ostin metsänvihreää merinovillaa, Mereenin poistokorista palatrikoita, muutamia tilkkutyöpaloja, kaksi turkistupsua, puretusaineita kasvivärjäykseen sekä koneen puhdistukseen harjan.  Hyvinvointipuolen osastoilta mukaan lähti mm. jalkojen lämpövoide, aloekylmägeeli, kenkärasva ja inkivääripalat.

 

Ostoksia.

Lisää ostoksia.

Suklaan valmistusta livenä.

 

Aloitin kesällä sukkien neulomisen langasta (Schachenmayrin Regia Pairfect), jonka olin ostanut Karnaluksista. Lanka on sellainen, missä väri vaihtuu, kun aloitetaan uusi osa sukkaa.  Minulle systeemi ei ollut sovelias, koska olen tottunut neulomaan molempia sukkia rinnakkain, jolloin ei tarvitse laskea kerroksia ja silmukoita.  En edes muista, teinkö puolipatentin nurjalla vai oikealla ja millaisen kantakavennuksen tein.  Siispä toista sukkaa neuloessani jouduin purkamaan työtä, kun ei tullutkaan samanlaista.  Mielestäni lanka oli myös karkeaa eli se juoksi huonosti, jolloin neule on epätasainen.

Sukkapari.

Syksy alkaa olla käsillä.  Mieleni on hyvillään paitsi runsaasta marjasadosta, myös siitä, että saimme tehdyksi risusavotan talomme takana.  Nyt sitä kelpaa sanoa metsäksi, kun se hengittää.  

Raivattua metsää.

Hyvää syksyä käsillä tekemisten parissa!

Tilkku- ja taidenäyttelyissä.

Villitikin näyttelyssä.

Syyskuussa huomasin, että Siilinjärven kirjastossa on tilkkutyönäyttely, jonka järjestäjänä toimii paikallinen tilkkukilta Villitikki.  Niinpä järjestimme päiväkäynnin Kuopiossa, jolloin poikkesimme katsomassa Villitikin näyttelyn.  Kirjastossa on oikein oma tila näyttelyjä varten.  Villitikin jäsenet olivatkin saaneet aikaan paljon katsottavaa ja ihailtavaa.  Mielestäni kaikki työt olivat käsin tikattuja.  Peitot ja muut suuret työt kiersivät pitkin seiniä, tyynyjä oli ripustettu naruille.  Jäsenet olivat myös ommelleet pienimuotoiset omat kuvat. Taitavia tekijöitä kaikki.

 

Mielenkiintoista asettelua.

Koska meillä on vielä voimassaolevat museokortit, piipahdimme Kuopiossa myös VB-valokuvakeskuksessa, missä ihastelimme Maria Laxin taitavia valokuvateoksia.  Hän on pyytänyt ihmisiä kertomaan tapahtumista, mitkä ovat heille tärkeitä ja luonut kuvia niiden pohjalta.  Raikkaita näkemyksiä tälläkin tavalla.

 

Maria Laxin valokuva.

Maria Laxin herkkää kuvaa.

Teimme samalla matkalla vielä katsauksen Lapinlahdella Taidemuseo Emilissä, missä - muiden taideteosten ohella - oli esillä Halosten taiteilijasuvun teoksia.  Emilin alakerrassa pysähdyimme katsomaan filmiä, jossa kerrottiin vaiheittain pronssipatsaiden valaminen. Arttu Halonen opiskeli alaa ulkomailla ja oli ensimmäinen suomalainen, joka toi nämä salaisuudet Suomeen.  Arttu Halosen pajassa on valettu mm. Kolmen sepän patsas  ja Minna Cantin patsas (Kuopiossa).  Yritin taas kerrata sukulaisuussuhteita näistä lahjakkaista taiteentekijöistä: Emil ja Arttu olivat veljeksiä.

Nuorimmaisen eli Kalle Halosen maalaus.

Arttu Halosen Olli.

Kesällä ompelin tyttäreni mekkokankaan jämistä pienen mekon, jonka vein hänen tyttärelleen 2-vuotislahjaksi.  Malli on sama, jolla ompelin omille tyttärilleni mekot 90-luvulla.  Toinen noista alkuperäisistä mekoista on vielä tallella.

Tämän kesän mekko...

Uusi ja vanha mekko.

Maaritin salaisuustyöstä ilmestyi nyt kolmas osa.  Ompelin sen välittömästi ja totesin, että tällaista tähtikuviota en ole vielä ommellutkaan.  Nyt vielä odotellaan viimeistä osaa.

Osa salaisuustyötä.

Elokuussa matkalla 2.

 

Tukholman näkymiä.

Olen jo pitempään halunnut käydä Tukholmassa, koska se on ollut yleensä vain läpikulkupaikka. Jätimme Marin tyttären perheen pihaan ja astuimme laivaan.  Menomatkan teimme päivällä, olimme perillä kaksi yötä ja tulimme yölaivalla pois.  

 

Carl Larssonia parhaimmillaan.

Kun kävin muutama vuosi sitten Karin ja Carl Larssonin kotimuseossa, ihastuin Carlin maalauksiin.  Kun tv-dokumentissa kerrottiin hänen jättisuurista seinämaalauksistaan, halusin nähdä ne oikeasti.  Maalaukset ovat Kansallismuseossa heti sisääntultaessa portaiden yläpuolella.  Niitä ei todellakaan voi olla näkemättä.  Muitakin teoksia löytyi museosta.  Sorruin vielä ostamaan maalauksesta tehdyn palapelin, joka odottaa nyt talven pakkasia (kyllä pakkaset tulevat!).  

 

Kuninkaan kruunajaiset.

Tukholman kansallismuseossa.

Emme valitettavasti päässeet kuninkaanlinnan kierrokselle, koska ne olisi pitänyt varata monta päivää etukäteen.  Kävelimme kyllä jalkaisin linnan ympäri.  Kiertelimme myös jalkaisin Gamla Stanissa, missä näimme kaupungin kapeimman kadun.  Vanha kaupunki on muutenkin viehättävä paikka.

Kapea katu Gamla stanissa.

Kapealla kujalla.

 

Löysimme myös kangaskaupan, vaikka se teettikin töitä.  Suunnistimme gps:llä, mutta se ei huomioinut sitä, että katuja risteili kahdessa tasossa. No, tunnelbana-aseman kautta pääsimme oikeaan kerrokseen.  Ostin pari tilkkutyökangasta, popliinia, koristenauhaa ja ommeltavia perhosia.

Ostoksia.

 

Kuninkaanlinnan edessä.

Linnan komea vartija.

Teknillinen museo oli meille pettymys, sillä olemme nähneet niin huippuhyviä teknisiä juttuja mm. Münchenissä ja Chicagossa.  No, pääsimme siellä toki syömään.

Ainoa kuva teknillisestä museosta.

Koska olimme Ruotsissa, halusin hemmotella itseäni Prinsessa-tortulla.  Nam!

Prinsessa-torttua peittää vihreä marsipaani.

Mies halusi käydä Fotografiska-museossa.  Huomasimme, että se sijaitsi lähellä Viking Linen terminaalia, joten menimme ensin tunnelbaanalla Vanhaan kaupunkiin, mistä kävelimme Fotografiskaan.  Siellä oli monen kuvaajan töitä esillä (en muista nimiä).  

Valokuvataiteilijan näkemyksiä.

Valokuva oli liitetty oikeisiin verhoihin.

Fotografiskasta olikin lyhyt matka satamaan.

Kaunista Tukholmaa.

Viehättävä Vanha kaupunki.

Elokuussa matkalla 1.

 

Kyllä vanhoissa autoissa on tyyliä.

Kolmas reissumme tälle kesälle suuntautui Lounais-Suomeen.  Suuntasimme Marin nokan kohti Jyväskylää, missä poikkesimme ystäväni luona kahvilla ja päivittämässä kuulumiset.  Matka jatkui kohti automuseota eli Mobiliaa Kangasalla.  Kyllä linja-autot toivat oman nuoruuden mieleen.  Entäpä ne presidenttiemme upeat edustusautot.  Vahanuket niiden vierellä olivat niin aidon näköisiä.

Kuka onkaan menossa auton takapenkille!

Seuraava kohde oli Visavuori, missä tutustuimme kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijahuvilaan.  Hieno rakennuskompleksi ja upealla paikalla.  Kukapa ei muistaisi vaikkapa Helsingin rautatieaseman lyhtyjä.  Yksi alkuperäinen lyhty oli näytillä.

Wikströmin huvila, upea.

Ateljee.

Samalla katselimme toisessa rakennuksessa Emil Wikströmin pojanpojan Kari Suomalaisen piirroksia.  Niistä tulee aina niin hyvälle tuulelle: miten joku on aina osannut sanoa muutamalla kynän vedolla politiikasta ja muusta maailman menosta niin osuvasti!

Kari Suomalaisen tuttua käsialaa.

Parolassa vierailimme Panssarimuseossa, missä sattui samana iltana olemaan yhteislaulutilaisuus.  Ihmettelimme panssariajoneuvojen määrää, osa omia, osa sotasaaliiksi saatuja. Pasiin pääsi myös sisälle.  Toivottavasti Suomen ei tarvitse käyttää noita milloinkaan.

Panssariajoneuvoja oli esillä kymmenittäin.

Sitten poikkesimme Nummella kauppaan, jonka nimi on Kasvihuoneilmiö.  Kyseessä on sisustusliike, josta löytyy todella monenlaista tuotetta.  Joulutarvikkeitakin on esillä.

Tavarataivas.

Kaupan viehättävä kahvio.

Matka jatkui Fiskarsin ruukin alueelle.  Olimme hieman pettyneitä, koska emme löytäneet alueen opastaulua.

Museoitu ruukin kauppa.

Mari kuljetti meidät Raumalle, missä koimme herkkiä hetkiä saadessamme touhuta 2-vuotiaan lapsenlapsemme kanssa.  Hänellä riitti puhetta kovasti ja hän tuli kanssamme myös saunaan.  Omenat ja puolukat maistuivat tyttöselle hyvin.

Kassi ja hattu.

 

Taloja kassin kyljessä.

Marjojen poimimisen ja mehustamisen lomassa olen istahtanut muutaman kerran ompelukoneen ääreen.  Mieleeni jäi jostakin kassi, jota kehysti talojen rivi.  Sellaista siis piti ryhtyä värkkäilemään.  Pienimmät osat syntyivät resurssikopan tilkuista, mutta isompiakin kankaita piti hieman silputa.  Näin syntyi melko värikkäitä taloja 8 kappaletta.  Ompelin seinämiin ja pohjaan ohuen vanun.  Reunoihin käytin denimiä.  Kahvoiksi leikkasin pätkät tukevasta nauhasta.  Vuorikangas ei näy kuvassa, mutta se on ommeltu vanhasta pöytäliinasta.

 Samalla kerralla syntyi myös yksi pussukka.

 

Kassi ja pussukka.

Resurssilaatikon kankaista syntyi myös kesähattu.  Ryhdyin vain ompelemaan kangassuikaleita kaarevaksi pinnaksi.  Lopullisen muodon leikkasin vanhan hatun avulla.  Vuoriksi päätyi vanha puuvillahame, joten kierrätystä olen harrastanut.

 

Marjastus- ja sienestyshattu.

Lauantaina olin osallisena kansainvälisyystapahtumassa, johon minulta pyydettiin tilkkutöitä näyttelyyn.  Siinäpä olikin tehtävä valintaa.  Lopulta päädyin ottamaan mukaan neljä tilkkupeittoa sekä nuo edellä kuvatut uudet työt.  Osa kävijöistä kyseli tarkkaan töistäni.  Pukeuduimme mieheni kanssa kansallispukuihin juhlan kunniaksi, joten sekin vaate on nyt tuuletettu tältä kesältä.  

Kansallispuvun tuuletusta itämaisen tanssin merkeissä. Taustalla tikkupeittojani.