Jälleen Hampurissa.

 

Hampuri ja Elbe.

Niinpä on vierähtänyt lähes vuosi edellisestä Hampurin vierailusta. Siellä kevät on jo alkanut: nurmikoilla oli paikoitellen runsaasti krookuksia kukkimassa. Myös kirsikkapuihin oli ilmestynyt ensimmäisiä kukkasia, samoin narsisseihin ja idänsinililjoihin, joita ihastelimme Planten und Blumen -alueella.

 

Miniatur Wunderlandissa.

Muutamat päivät kuluivat nopeasti touhutessamme 6- ja lähes 1-vuotiaiden lastenlastemme kanssa.  Isomman kanssa vietimme muutamia tunteja Miniatur Wunderlandissa.  Vaikka olen käynyt siellä monta kertaa aikaisemmin, sieltä löytyy aina uutta ja mielenkiintoista katsottavaa myös aikuiselle.

 

Idänsinililja (valkoinen)?

Planten und Blumen on suuri alue, missä on paljon erilaisia leikkipaikkoja lapsille.  Myös nuorempi nautti hiekkaleikeistä ja liukumäestä.

Kirsikkapuu avasi ensimmäisiä kukkiaan.

 

 

Tämän upeasti kukkivan puun nimeä en tiedä.

 Viimeiseksi päiväksi löytyi tekemistä Lasten museosta, joka sijaitsee Hampurin ja Sleswig Holsteinin rajalla.  Paikka on tarkoitettu siihen, että lapset saavat tutkia ja kokeilla vanhoja esineitä.  Välillä ihan hirvitti, millaista pyöritystä vanha ompelukone saa.  Lopuksi oli mukava istahtaa kahvion kirjaville puutuoleille nauttimaan kahvia, mehua ja pullaa.

 Valmistauduin matkaan jo etukäteen ompelemalla lapsille viemisiä.  Isompi poika tykkää Super Mariosta.  Niinpä etsin Marionin naamakuvan ja ompelin sen suurennettuna punaiselle vahvalle kankaalle aplikoiden.  Sen jälkeen ompelin kankaasta repun.  Nuoremmalle ompelin Muumi-kankaasta pienen kassin, jossa voi vaikka säilyttää pikkuautoja.

 

Super Marionin ehkä ilkikurinen hymy.

 

 

Muumikassi.

 

Kassin toinen sivu.

 

  Tyttärelleni ompelin essun Marimekon palakankaasta.

Essu tyttären keittiöön.

                                                                               

Kiitollinen mieli seurasi kotiin saakka, koska pienokaiset ripustivat leikkejä myös sydämiimme.

Mikäs olisi matka ilman kangaskauppoja!  Karstadin kangasosasto on osoittautunut hyväksi kaupaksi, mistä tällä kertaa valitsin kaksi kangasta, toinen kesähameeksi, toinen tilkkutöihin.  Europa Passagella lempikauppani on askarteluliike Idee, josta ostin kaksi lankakerää.  Tyttäreni vauvakerhon ystävä oli neuvonut uuden kangaskaupan, tehtaanmyymälän nimeltään Albstoffe Factory Outlet, jossa myydään saksalaisia trikoita ja neuleita. Mikä kangastaivas!  Olipa vaikea valita, mitä ostan.  Mukaan lähti vihreä jakkuneulos, trikoopaloja, nauhoja ja valkoinen tikkauslanka.  Näen kankaat jo mielessäni valmiina asusteina.

Hassuja lankoja.

Hame- ja tilkkukangas.

 

 

Tehtaanmyymälän houkutukset.

Salaisuus.

 

Kevään lumo.

Koko viime vuoden ajan minulla on ollut työn alla Salaisuus-työ, jonka on laatinut Maarit Kinnunen  Finnquilt-lehteen.  Nyt kun lehdessä julkaistiin viides osa, kasasin tilkkupinnan valmiiksi.  Oli jännittävää nähdä kokonaisuus ja miettiä, olenko onnistunut ompelemaan kaikki osat oikeankokoisiksi.  Niinpä tilkkupinta valmistui, mutta huomasin jotain kummallista: olin käyttänyt kahta erilaista vaaleaa taustakangasta, vaikka laitoin aina ompelun jälkeen käyttämäni kankaat samaan paikkaan, etten tuhlaisi niitä muihin töihin!  Eipä siitä värisävyjen kannalta ollut haittaa, mutta kankaiden laatu oli erilainen, mikä aiheutti hankaluuksia tikkausvaiheessa.

  Kaunein kohta tässä työssä on mielestäni keskiosa.  Luulenpa ompelevani samanlaisen pienen työn seinälle.

 

Työn keskiosa.

Taustakankaaksi riitti vihreäkuvioinen kangas, jonka olen ostanut Tallinnasta Karnaluksista.  Väliin laitoin bambuvanun, jota oli kokona.  Tikkasin vihreät osat pätkävärjätyllä langalla käyttäen aaltotikkausta, vaaleisiin osiin käytin valkoista lankaa ja suoraa saumaa.  Reunakantti löytyi valmiina - jämä jostain työstä - jatkettuna muutamalla pätkällä yksiväristä vihreää.  Koska työssä on erivärisiä vihreitä kankaita, se sai nimekseen Kevään lumo; luonto herää upein värein henkiin keväisin ja samalla herättää minutkin muistamaan meidän upeat vuodenajat. 

Samaa kangasta molemmilla puolin.

Helmikuu loppuu.

 

Tanssilattialla riitti väkeä.

Kyllä aika rientää nopeasti.  Tällainen lyhyt kuukausi on vain hujahdus.  Lisäksi vuodenaika tuntuu erilaiselta, kun on niin lämmintä ja vähälumista.  Hiihtämään olemme päässeet vain kerran.

Lavalla Teemu Roivainen.

Puolivälissä kuukautta osallistuimme iskelmäristeilylle Helsingistä Tukholmaan.  Matkan järjestäjinä toimivat Radio Sandels ja Kiuruveden iskelmäviikot.  Meitä kuljetettiin neljällä linja-autolla laivalle.  Esiintyjäkaarti oli melkoinen - ohjelmaa olisi riittänyt yli puolen yön - mutta tietysti paras oli suosikkini Teemu Roivainen.  Kiuruvedellä valittuja iskelmämestareita oli myös esiintymässä, samoin ensi kesän kilpailijoita.

Teemu taitaa myös soitinten salat.

 

Pekka Juntusen orkesteri säesti laulajia.

Päivällä kävimme Tukholman kiertoajelulla, minkä päätteeksi jäimme vielä pariksi tunniksi kaupungille.  Kävimme syömässä ja piipahdimme kesällä löytämässämme kangaskaupassa.  Ostin kitsaasti vain yhden punaisen tilkkutyökankaan poistokorista.   

Raitakassi.

Pieniä ompelutöitä olen saanut valmiiksi, lähinnä arpajaispalkinnoiksi.  Kaivoin kaapin hyllyistä vahvempia resurssikankaita, joista ompelin kaksi kassia: toinen on ruskea, toinen punainen. 

 

Punakukkainen kassi.

Huonekalukankaiden jäännöspaloista kasasin tilkkupinnan pussukkaan. Vuoritin myös pussukan. 

Pussukka huonekalukankaista.

Polttopuita.

Puita mahtuu pulkan kyytiin.

Aivan oikein: toista viikkoa kestänyt päivittäinen askare on ollut polttopuiden siirtäminen metsästä liiterin taakse.  Nimittäin teimme kesällä metsän raivausta ja karsimme paksuimmat puut polttopuiksi.  Koska lunta on tällä hetkellä vähän, tuumasin, että puiden siirto voisi onnistua pulkalla.  Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen ja sidoimme kuorman muutamalla mustekalalla.  Pikkuhiljaa puut ovat "liukuneet" sahauspaikalle odottamaan kesää.  Jaksan yhdessä päivässä kuljettaa 3-4 kuormaa.  Onneksi siirto tapahtuu alamäkeen.  Metsässä odottaa vielä kaksi puukasaa.  Eipähän tarvitse lähteä kuntosalille!

 

Suurin osa puista on jo siirretty.

Viime vuoden lopussa ostin puntoneulosta hameeseen. Ompelin siitä ihan perushameen, vuorillisen. Samalla ompelin jakun neuloksesta.  Hamekankaasta sain kivat tereet taskunsuihin sekä kauluksen ja kaarrokkeen reunoihin. Vuoritin myös jakun (onhan minulla kokonainen pakka vuorikangasta!) Käytin molempiin töihin vanhoja kaavoja. 

Hame ja jakku neuloksesta.

Jaksoinpas ommella tereet kaarrokkeen ja kauluksen reunoihin.

Usein suutarin lapsella ei ole kenkiä eli itselläni on tosi loppuunkäytetyt patalaput.  Resurssipaloista kyhäsin sitten kaksi uutta patalappua.

Punasävyisiä patalappuja.

 

Sukkia,sukkia...

 

Erilaisia villasukkia.

Vuoden alkajaisiksi ajattelin vähentää neulelankoja kaapista.  Niinpä otin esille sukkalangat ja niiden jämät.  Aluksi neuloin itselleni merinovillaiset unisukat.  Koska sukkien neulomisessa on niin monta vaihetta, jotka pitää palauttaa mieleen ja neulekonekin oli jo esillä, jatkoin jäännöskerien parissa.  Kerin sinisävyisistä langoista aina kaksi samankokoista kerää, jotka neuloin perätysten.  Yllättävän samankokoisia raitoja syntyikin.  Työn alle pääsi myös viimeinen Karnaluksista ostettu lanka, jonka väriyhdistelmä oli minusta aika outo.

 

Roosanauhasukkia.

Varastossa odotti vielä Käsityökeskuksesta ostettu Roosanauha-lanka.  Kahdesta kerästä riitti kaksiin aikuisten sukkiin ja melkein kaksiin lasten sukkiin.

 

Nallelanka on ikuista.

Muistin vielä, että jemmassa on Nalle-lankaa.  Löysin sitä kaksi sinistä kerää, joista väänsin kahdet isot sukat.  "Vääntäminen" kuvaa sitä, että se on aika paksu konelangaksi.  Niinpä sain valmiiksi 9 paria villasukkia.  Jonkun esimerkin nojalla punnitsin kaikki sukat: lankaa oli kulunut 711 grammaa.

Gollegemekko.

Syksyllä ostin hauskan, harmaan gollegepalan Oulun käsityömessuilta.  Halusin käyttää sen mekkoon, mutta yksin se ei riittänyt.  Kaivoin kaapista gollegekankaiden loppuja.  Löytyneen vaaleanharmaan Rockserin palasen värjäsin terrakotan väriseksi.  Asettelin harmaan kankaan mekon yläosaksi, terrakotan alaosaksi.  A-linjaisen mekon leikkasin käyttäen entisiä kaavoja ja valmistin myös taskut sivusaumaan.  Somistin kaula-aukon terralla, samoin pienet tampit hihansuihin.

Kaksi kangasta.

Paikallisessa kangaskaupassa oli tarjouskori, josta ostin 10 €:lla hamekankaan.  Punainen vie minut aina mukanaan.  Tällä kertaa kuviona ovat peikonlehdet.  Pitää joskus ommella sama malli yksivärisenä, koska etukappaleen leikkaukset eivät näy kirjavassa kankaassa.

Kellottuva hame.

Joulun jälkeen.

 

Mieluinen joululahja.

Taas on uusi vuosi aluillaan.  Miten nopeasti aika kuluukaan.  

Toivoin joululahjaksi mieheltäni silityskeskusta, koska entinen höyryrauta on ikivanha ja voi lopettaa yhteistyönsä milloin tahansa.  Niinpä jouluaattona kaivoin lahjapaketista kauniin silityskeskuksen.  Olen käyttänyt sitä jo muutamia kertoja ja mielestäni silitysjälki on hyvää.  Helppoutta edistää ainakin se, että vesisäiliötä ei tarvitse täyttää kovin usein.  Laitteen merkki on Elektrolux.

Nyt kelpaa silittää.

Siskoni antamasta paketista löytyi Enni Mustosen romaani Kartanonrouva.  Kirja on toinen osa Rouvankartanon tarinoita -sarjasta.  Sisareni on ostanut minulle koko sarjan Syrjästäkatsojan tarinoita.    Molemmissa sarjoissa ovat historialliset tapahtumat todellisia, niiden ympärille kirjailija on maalaillut viehättäviä tarinoita.  Odotan joka joulu kirjojen seuraavaa osaa.

Osittain vielä lukematon lahja.

Hampurin tonttujen paketista putkahti esiin palapeli, jota hieman osasin odottaa.  Tällä kertaa pelin erikoisuutena oli se, että kuvassa oli 15 kohtaa, jotka olivat erilaisia kuin mallissa.  Kuva esittää ompelijan työhuonetta eli minua se puhuttelee lämpimästi.  Minulta kesti kuusi päivää rakennella palapeli valmiiksi (1000 palaa).  Totesin taas, että palasten asettelu on niin koukuttavaa puhaa, ihan voisin verrata tilkkujen asetteluun.  Nyt työ komeilee eteisen seinällä.

Tuhat palaa järjestyksessä.

Koska pakkaset näyttävät jatkuvan, otin kaapista esille tummanvihreän merinovillaneuloksen, jonka ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta.  Uusimmassa käsityölehdessä oli sopiva kaava, jota hieman lyhensin.  Mekko oli helppo ja nopea ommella.  Merinovilla on niin mukava iholla: lämmin, mutta ei kutita.

Merinovillamekko.

Koska meillä oli asiaa Kuopioon, poikkesin EK:ssa.  Siellä oli runsaasti alennusmyyntikankaita.  Menin sitten mylläämään laaria, jossa oli tarjous: 5€/kassillinen kankaita.  Löysin muutamia puuvillapaloja, jotka kelpaavat tilkkutöihin (yksi Finlaysonin).  Niinpä sitten täytin kassin valkoisilla (ehkä) pöytäliinapaloilla, joita arvelen käyttäväni värjäyskankaina.  Totesin kyllä, että kassi on hintansa väärti, kunhan olen käyttänyt siitä yhden kankaan.

 

 

Uutta materiaalia ompeluun.

Oikein antoisaa alkanutta vuotta käsillätekemisen parissa!

Joululahjoja, tekemisen iloa.

 

Ompelukone piti laittaa töihin, vaikka tällä kertaa aika myöhään.  Lapsenlapsille on mukava ommella, toivon heidän käyttävän tuotoksiani.  Hampuriin lähteviin paketteihin taittelin yöpuvun isommalle pojalle.

Muumiyöpuku.

 Pienemmälle ompelin bodyn ja kahdet housut.  Kankaiden lopuista riittää pieniin töihin materiaali.

Pieniä asuja.

Parivuotiaalle pikkuneidille ompelin äitinsä toivomuksesta kylpytakin vohvelikankaasta.  Resurssikankaan ompelin vielä pyyhkeeksi.  En malttanut olla ompelematta vielä pientä mekkoa.  Kaava löytyi SKK-lehdestä.

Saunatamineet pienelle.

 

Prinsessan mekko.

Sisareni lapsille tein samanlaiset paketit jokaiselle: pieni pussukka, joka pitää sisällään hammastahnatuubin.

Pussukka soveltuu vaikka kynäkoteloksi.

Isommille muistettaville ompelin patalappuja, joiden kanssa lähetin perinneruokakirjan.

Patalappuja resurssikankaista.

Siskoni on ahkera hiihtäjä, joten hänelle ompelin merinovillaneuloksesta kypärämyssyn.  Itselleni sellainen on tarpeellinen suojaamaan kasvoja.

Ahkeralle hiihtäjälle.

Toinen tyttäreni oli laittanut toiveeksi villasukat.  Onneksi olin jo aloittanut niiden neulomisen.  Lanka on ostettu Karnaluksisista.

Sukat valmiiksi raidoitetusta langasta.

Rauhaisaa joulun aikaa ja vuoden loppuviikkoa!