Hailuoto ja Puolanka.

 

Merimaisemaa Hailuodosta.

Kun kesäilmat alkoivat parantua, mietimme missä voisimme vielä ajella matkailuautolla.  No, mieheni ehdotti Hailuotoa ja olin heti valmis lähtemään.   Sinne mennään vielä lautalla, sillä rakenteilla oleva silta valmistuu reilun vuoden kuluttua.  Lauttamatka kestää 25 minuuttia.  Ajoimme yhtä kyytiä luodon toiseen päähän, missä kävelimme aluksi satamassa ja ihastelimme Marjaniemen majakkaa ja aavaa merta.   Aivan luodon kärjessä oli leiripaikkoja, mutta jäimme ylemmäksi rannalle suojaisaan paikkaan (Luovo), vaikka luvassa ei ollutkaan myrskytuulta.  Leiripaikan hintaan kuului myös sauna.

 

Marjaniemen majakka.

Lauttamatka oli oikein mukava, sää oli kaunis, ei tuulinen.

 

Rakenteilla oleva Huikun silta on luodon päässä.(Riutun silta on mantereen päässä.)

 

Ajellessamme kohti Oulua huomasin tien varressa mainoksia: Oulussa on kolmena päivänä kansainväliset suurmessut.  Siispä ajelimme sinne lauantaipäiväksi.  Ensin tainnutimme nälän kreikkalaisella gyros-aterialla.  Rantatorilla oli todella runsaasti myytäviä tavaroita, ruokapaikkoja ja ihmisiä.  Ostimme englantilaista fudgea, saksalaisia bretzeleitä, italialaista gelatoa ja suomalaisia mausteita. Mukaan läksi myös eteläamerikkalainen huivi poistokorista.

 

Oulun torilla riitti väkeä.

Toripoliisi oli saanut kukkaseppeleen kaulaansa.

 Piipahdimme myös kauppahallissa juomassa cappucinoa ja ostin samalla uuden sadon valkosipuleita ja irtoteetä. 

 

Saksalaista herkkua: bretzeleitä.

Mausteita ja valkosipuleita.

Paluumatkan päätimme tehdä mutkan kautta:  pitää taas poiketa pessimistikylässä eli Puolangalla.  Emme kääntyneet ennen kylää pois, vaikka kyltissä luki: vielä ennätät kääntyä takaisin.  Ostimme pessimismitalosta ensi vuoden kalenterin. 

Matkalaisille tarjolla erikoista: pessimismiä.

 

 

Talon tuotteille voi vain nauraa.

Marjastusaikaa.

 

Huopanankosken maisemia.

Kylläpä aika kuluu nopeasti helteelläkin.  Meidän lämpömittariin jäi korkeimmaksi lukemaksi +33.2 C-astetta.  Kolmen viikon helleputken aikana yritin tehdä töitä varhain aamulla.  Iltamyöhäksi jäi kasvien kasteleminen, jopa perunamaa tarvitsi kasteluvettä.  Aikaisemmista hellekesistä muistin, että vadelmat pitää kerätä heti, kun ne alkavat kypsyä, sillä loput raakileet kuivuvat oksiinsa.  Niin kävi nytkin.  Jaksoin poimia 9 litraa vadelmia.

 

Vadelmasatoa.

Mustikoita löytyy edelleen.  Keräsin niitä suolta, missä ne olivat isoja ja maukkaita.   Pakastimessa on yli 20 litraa ja aion poimia lisää.  Vein niitä mukanani myös Raumalle, missä tapasimme kaikki lapsemme ja lapsenlapsemme.  Kahden vanhimman (7v ja 3v) kanssa leivoimme pellillisen mustikkapiirakkaa, koska Hampurin pojille se on herkkua.

 

Mustikkasatoa.

Tulomatkalla poikkesimme Huopanankoskella, missä Juhani Aho kalasti ja osallistui myös kalojen jalostukseen.  

 

Huopanankoski.

Minulla on elo- ja syyskuuta varten hirvikärpästakki, mutta se on kyllä huonosti suunniteltu.  Niinpä EK:sta löytyi sopivaa verkkoa ja ompelin itse hirvikärpästakin.  Leikkasin takin anorakin kaavalla ja huppuosan vetoketjuineen suunnittelin kokeilemalla.   Kangas on popliinia.  Saa nähdä, onko tuotesuunnittelu onnistunut.

 

Hirvkärpästakki.

En pidä hirvikärpäsistä.

Eipä uskoisi, että helteellä  jaksaa neuloa, mutta niinpä uutisia katsoessa (lue:kuunnellessa) syntyi kapea kaulaliina, jollaisia alkoi ilmestyä lehtiin viime talvena.  Lanka on merinovillan ja silkin sekoitusta, ja mallin löysin Novitan neulelehdestä (4/2024).  Mallin nimi on München-huivi ja se koostuu pitsistä ja palmikoista.  Lanka loppui hieman kesken, joten huivin päät ovat erilaiset.  Neule on niin kapea, että sain sen tehdyksi sukkapuikoilla.

Helleneule.

Lämmin sää jatkuu, mutta ei onneksi liian kuumana.  Jospa sade saisi myös sienet nousemaan maan pinnalle. Kasvihuoneessa parhaiten ovat kasvneet paprikat.

Herkkupaprikoita.

 

Vihdoin tikattu.

 

Saako ommella tähtipeiton keskikesällä?

Helmikuussa 2024 sain valmiiksi tilkkupinnan parisängynpeittoon, mutta ison peiton kotitikkaus ei houkutellut ja tässä välissä olen kyllä käynyt isolla kirkolla, mutta en siten, että olisin voinut viedä  peiton Töölön tilkkupajaan.  Vihdoin sillä reissulla, jolla matkailuautomme särkyi, sain toimitetuksi peiton Soile Kiviselle.  Valitsimme hienon tikkausmallin (Alex) ja samalla ostin bambuvanun ja taustakankaan (Niittykukkia).  Poikani haki peiton Tilkkupajasta ja toi sen Jyväskylään tavatessamme siellä.

 

Taustakangas ja tikkaus näkyvissä.

Leikkasin reunakanteiksi yhden punakuvioisen kankaan kokonaan.  Reunakanttia tarvitsin lähes 10 metriä, mutta sitä jäi toki johonkin muuhun työhön. Olen mielessäni ajatellut, että kyseessä on joulupeitto.  Pohdin sen nimeä siltä pohjalta, jolloin "Näiden tähtien alla" ei sopinut.  Lopulta kirjoitin nimilappuun Anna-Mari Kaskisen joulurunon: 

 Taivaalla kirkkain tähti julistaa sanomaa: Väsyneet, pelokkaat, kaikki seimelle saapukaa. 

Siispä nyt on joulupeitto odottamassa joulujuhlaa, ainakin hyvissä ajoin.  

Tilkkupeiton ompelukuvia löytyy postauksestani, jonka olen kirjoittanut 11.2.2024.

Tähti muodostuu neljästä blokista.

  

Neulefestarit.

Runsaasti neulovia ihmisiä.

 
Viime viikonvaihteessa ajelimme Jyväskylään perhejuhliin, mutta huomasin edellisenä päivänä, että kaupungissa oli alkamassa Neulefestarit Toivolan vanhassa pihassa.  Tottahan siellä piti käydä.  Olipa todella hauskaa nähdä, miten varmaan sata naista istuivat pöytien ympärillä ja neuloivat, kuka mitäkin!  Paikalla oli 28 lankaputiikkia, joissa myös myyjät neuloivat.  Kaikilla näytti olevan hauskaa, en ainakaan nähnyt yhtään myrtsiä ilmettä.  

 

Upeita käsinvärjättyjä lankoja.

Kiersin ensin kaikki myyntipisteet ja tein samalla hintavertailua.  Ennakkoon ajattelin, että ostan vain yhden superhienon lankavyyhdin sukkiin, mutta sorruin ostamaan vielä villatakkilangat.  

Iloisia neulojia.

 Kotimatkalla poikkesimme Tikkakoskella Ilmailumuseoon, mikä oli ennestääkin tuttu paikka, mutta kaikkeahan ei voi millään muistaa.

 

Mieheni on ollut tällaisen kyydissä armeijan aikana.

Ommel 2025 -tapahtumasta ostamani viskoosipellava on nyt valmis hame, ihan perushame.  Sivusaumoihin upotin taskut. Hameessa on myös vuori.  Ainakin edellinen pellavahame on ollut oma suosikkini.   

Pellavahame.

 

Kesämekko.

 

Kesämekko on leikkauksiltaan yksinkertainen.

Ostin Ommel 2025 -tapahtumasta trikoisen mekkokankaan, jonka on suunnitellut ja valmistanut Nuppu Company Print.  Kankaan nimi on Mummolassa - pyöräretki.  Olin jo etukäteen etsinyt mallin eli yksinkertaisen, vailla turhia leikkauksia, jolloin kankaan kaunis kuviointi ei rikkoonnu.  Kaava on Suuri Käsityölehdestä (5/2025).  Mekossa on holkkihihat.  Lisäsin mekkoon taskut, koska silloin vaate on helppokäyttöinen.  Hassua, että huomasin samassa lehdessä ompeluohjeen miesten kesäpaitaan, joka oli ommeltu samasta trikoosta.

 

Mekko ja paita samaa kuosia.

Etelä-Suomen matkalla vein viemisiä lapsenlapsille.  Meidän 3-vuotias sai vetoketjujakun ja myssyn sekä muumikankaisen pikkukassin.  Pikkuveljelle ompelin haalarin pehmoisesta joustomateriaalista, mikä jäi omasta jakusta tähteeksi.

 

Pikkuneidin collegejakku ja -myssy.

Muumikassi.

Pikkumiehen haalari.

Tietysti palaan omaan perinteeseeni eli pitäähän pienokaisen saada oma tilkkupeitto köllöttelyalustaksi.  Ompelin samantyylisen peiton, mikä valmistui reilu vuosi sitten toisen tyttären pojalle.  Peiton pinta on täynnä koteja, joiden ikkunoista näkyy asukkaita, mutta keskelle peittoa sijoitin panelin, jossa karhunpennut telmivät keskenään.  Mummon ateljeekin on sijoitettu yhteen mökkiin.  Peiton nimi on Kotikatu.

Neliönmuotoinen peitto.

Taustakangas oli varastossa.

Kissaperheen koti.

Kadulta löytyy navettakin.

Muumien koti.

Muurinpohjalettuja masu pullollaan toivotan hyvää juhannusta hieman jälkikäteen.

Marin matkassa.

 

Järvisydän.

Taas on koittanut kesä ja matkailukausi alkanut.  Saatuamme alkukesän puutarhatyöt melkein valmiiksi suuntasimme matkailuautomme Marin kohti Rantasalmea.  Meillä oli vielä käyttämättä lapsilta 70-vuotislahjaksi saatu lahjakortti, onneksi se oli vielä voimassa.  Ajelimme rauhallisesti ja saavuimme Järvisydämeen iltapäivällä.  Meille oli varattu maisemasviitti, joka löytyi mäenrinteeltä.  

Maisemasviittejä.

Kylläpä Järvisydän on iso lomapaikka keskellä luontoa, järven rannalla.  Asumismuotoja on monenlaisia: hotelli, sääskenpesät, houseboatit, maisemasviitit, rinnehuvilat, kelohuvilat, rantahuvilat, panoramasviitit, metsäsviitit jne... Menimme aluksi testaamaan kylpylää.  Ihan mukava, joskin sokkeloinen paikka ja ilman silmälaseja suunnistaminen vie aikaa.  Sviitissä oli isot ikkunat ja kattoikkunat sekä valtava parisänky; kaipailin kyllä jonkinlaista tuolia.  

Rantalaituri, taustalla kylpylä.

Aamupala tarjottiin päärakennuksen yläkerrassa, sekin oli sokkeloinen paikka, mutta ruuan noutopisteitä oli useita.  Hieno juttu, että aamupuurona tarjottiin ohrapuuroa.  Aamupalan jälkeen läksimme laivalla kohti Linnasaaren kansallispuistoa.  Perillä olimme noin tunnin, jolloin ennätimme kipitellä polkua pitkin ylös katselemaan maisemia.  Kaunis paikka.

Järvikylä laivasta katsottuna.

Lounaalla huomasimme joukon pitkiä, kauniita, nuoria naisia, jotka askelsivat tyylikkäästi 12 cm:n koroilla kivisellä lattialla! Siellä oli menossa Miss Suomi -ehdokkaiden koulutus.

 

Linnasaaren kansallispuiston näkymiä.

Linnasaaressa.

Kahden yön jälkeen matkamme jatkui Hyvinkäälle, missä oli Ommel 2025-tapahtuma.  Kun saavuimme perille ja mieheni ryhtyi parkkeeraamaan Maria, siitä katosi ohjaus! No, minä siirryin näyttelytiloihin ja mieheni sai paikalle - kiitos Autoliiton jäsenyyden - hinurin, joka vei Marin korjaamolle.  Siitä oli irronnut hammastanko, jonka korjaaja laittoi paikoilleen.

Borokirjottu jakku.

Tutkailin messujen tarjontaa, mikä oli tosi runsasta.  Kauniita kankaita ja trikoita oli tarjolla yllin kyllin.  Ostin maltillisesti yhden mekkokankaan, pari trikoopalaa ja tilkkutyöpalaa sekä pellavaisen hamekankaan.  Ompelutarvikemyyjiltä ostin laukun kehyksiä, erilaisia vanupaloja ja litteäpäisiä nuppineuloja. Näytteillä oli myös kansallispukuja ja opistossa valmistuneita vaatteita, mm. borokirjottuja jakkuja ja mekko.  Kuuntelimme myös vaatturimestarin esityksen, miten valmistetaan kaava omilla mitoilla.  Mielenkiintoinen luento.

Borokirjottu mekko.

Illaksi ajaa hissuttelimme Helsinkiin, missä parkkeerasimme Marin Mustikkamaalle.  Aamulla menimme metrolla keskustaan ja veimme yhden parisängyn tilkkupeiton tikattavaksi Töölön tilkkupajaan.  Piipahdimme Ateneumissa, mistä jatkoimme matkaa pojan luokse Kallioon.  Iltapäivällä kävelimme pojan, miniän ja koiran kanssa autolle ja jatkoimme  matkaa kohti Raumaa.  Huh! Olipa pitkä matka, kun pelkäsimme Marin särkyvän.

Ommel 2025.

Maanantai-aamuna saimme auton Raumalla korjaamolle, mistä tilattiin uusi hammastanko.  Seuraavana päivänä pääsimme kotimatkalle, mutta auto ei vieläkään ollut entisensä.  Ähtärissä kävimme taas korjaamolla, missä todettiin hammastangon kumien hajonneen!  Onneksi se ei vaikuttanut ajoturvallisuuteen.

Matkalla poikkesimme katsomassa Wanhoja Wehkeitä Karstulassa.

Raumalla saimme touhuta lähes 3-vuotiaan pikkuneidin kanssa ja myös tutustua nuorimpaan lapsenlapseemme eli kuukauden vanhaan pikkuprinssiin.  Suloisia molemmat.   

Pieni kukkataulu.

 

Halusin ommella välistä jotain pientä.  Etsin vanhasta saksalaisesta tilkkulehdestä kukka-aiheisen seinävaatteen (Lena's Patchwork 80/2020).  Pienensin vielä mallia.  Minua viehätti se, että mallissa on heksagoneja ja malli ommellaan kokonaan koneella, koska kuluneet sormet eivät kestä heksagonien ompelua käsin.  Leikkasin tarvittavat kuusikulmiot ohjeen mukaan (tuli epähuomiossa liikaakin!)  ja vielä pikkukolmiot  valkoisesta ja mustasta kankaasta.  Luulin, että minulla ei ole sopivaa mustaa puuvillaa, joten värjäsin sellaista.  No, myöhemmin löysin kopan pohjalta myös mustaa puuvillakangasta, mutta käytin itsevärjättyä.

Tikkujen asettelua, mustat kolmiot vielä puuttuvat.

 

Asettelin leikkaamani tilkut styrox-levyn päälle ja sitten vain aloin ommella pystyrivin kerrallaan.  Aika kivasti se sujui, kun oivalsin työjärjestyksen.  Sitten vielä lisäsin reunakanteiksi mustan ja vihreän kaitaleen.  Tikkasin mustien kolmioiden reunoja pitkin.

Muutama tilkku hakee vielä paikkaansa.

 Mallityössä oli korostettu kukkien keltaisia keskustoja helmikoristein.  Niin tein minäkin eli piirsin keltaisen heksgonin keskelle ympyrän ja kiinnitin siihen pieniä helmiä käsin, jolloin nekin kohdat tulivat tikatuiksi.  Reunakantti löytyi jemmasta.  Ripustuskujaksi riitti taustakangasta.  Työn nimeksi annoin Helmikukkasia.  Työn koko on 46cm x 55cm.

Pieni kukkataulu Helmikukkasia.