Andalusian kierros 1.

Hotellimme Malagassa.

Viime viikolla osallistuin SUOL:n järjestämälle Andalusian kierrokselle työkaverini kanssa.  Matka on uskonnon opettajien opintomatka, minulle se oli paitsi ystävyyttä, mutta myös syvä kurkistus Espanjan historiaan.  Asiantuntijaoppanamme toimi FT Liisa Väisänen, jonka tietomäärä on aivan pohjaton.  Lisäksi hän osaa kertoa asioista elävästi.  Luentoja riitti jokaiselle linja-automatkalle, mutta kävelykierroksilla opastus toimi myös kuulokkeiden kautta.  Meidät johdateltiin kulttuurien kohtaamiseen, uskonnon ja taiteen suhteeseen, islamilaiseen taiteeseen, inkvisition syntyyn ja seurauksiin sekä kristillisen taiteen ja symboliikan perusteisiin.  Saimme myös tietoa Picasson maailmankuvasta, Itämaan tietäjien merkityksestä Espanjan kulttuuriperintöön sekä islamista ja juutalaisuudesta Euroopassa.
    

Vanha roomalainen teatteri.

Lentomatka Malagaan taittui Tukholman kautta.  Heti tuloiltana meitä odotti tervetuloillallinen hotellin lähellä olevassa ravintolassa.  Ruokaa oli tarjolla runsaasti.  Seuraavana aamuna teimme kävelykierroksen Malagan keskustassa, missä tutustuimme läheiseen katedraaliin. 
     

Kuninkaallisen kappelin koristeellisia torneja Granadassa.

Matka jatkui kohti Granadaa; matkan puolivälissä söimme lounaan.  Perillä kävimme jalkaisin Johannes Kastajan kuninkaallisessa kappelissa, minne on haudattu Espanjan kaikkein katolisin kuningaspari Ferdinand ja Isabella.  Linja-auto vei meidät Alhambraan, joka on 1300-luvulta peräisin oleva palatsien ja puutarhojen muodostama kokonaisuus. Palatsit ovat olleet Naziri-suvun sulttanien hallussa 1400-luvun loppupuolelle, jolloin viimeinen sulttani luovutti ne kristityille ilman sotaa.  Näimme erittäin koristeellista arkkitehtuuria ja rakennustaidettatuhannen ja yhden yön saleissa ja pihoissa.  Seinäpinnat ovat täynnä koristeita arabialaiseen tapaan: arabeskeilla eli geometrisilla kuvioilla täytetään pintaa, samoin stukko eli toistuva kipsikuvio oli hyvin yleinen.
   

Alhambran puutarhaa.

Koristeellista seinäpintaa.

Stukko tehdään marmorijauheesta.

Alhambran näkymiä.

Stukkokoristeita.

 

Hunajakennokoristeita.

Sulttaanin palatsi.

Tästä Herakleen pylväsvaakunasta sai dollarin merkki alkunsa.

Aamulla meille jäi hieman omaa aikaa kierrellä Granadassa eli ennätin ostaa postikortteja.  Sen jälkeen matka jatkui Cordobaan, joka on ollut keskiajalla maailman suurin kaupunki. Kävelimme todellisen kulttuurien kohtaamispaikan halki vanhaan kaupunkiin: kuljimme kristittyjen rakentaman tornin ohi roomalaisten rakentamaa siltaa pitkin arabialaisten pystyttämään kaupunkiin.  Alkuillasta osallistuimme Mezquitan Alma de Cordoba -iltanäytökseen.  Aamulla kävimme uudelleen samassa katedraalissa päivän valon aikaan, jolloin sai valokuvata. Alunperin se on ollut moskeija, johon on mahtunut kerrallaan 40 000 rukoilijaa.  1500-luvulla kristityt rakensivat moskeijaan sisään kirkon.  Kävelimme vielä vanhan kaupungin juutalaiskortteleissa.

Roomalaisten rakentama silta.

Kapeita kujia juutalaiskorttelissa.

Gordoban kirkko moskeijan sisällä.

Kirkon alttari.

 

Pyhiinvaellusreitin opaste.

Matkamuistolautasissa toistuu arabialainen kuviointi.

Matkalla kohti Sevillaa pysähdyimme ruokailemaan Palma de Riossa entiseen luostariin tehdyssä hotelliravintolassa nimeltään Monasteria. 

Matka jatkuu jonain toisena päivänä kohti Sevillaa...

Kasvisvärjäystä.

Kesän viimeisiä kukkasia.

Kylläpä on ollut kaunis syyskuu: sadepäiviä ei ole juuri ollut, kesäkukat ovat kukkineet kauniisti, salaattia on voinut hakea kasvimaalta pöytään, perunat ovat säilyneet maassa, metsissä on ollut kiva vaeltaa ja kerätä vielä syöntipuolukoita ja sieniä.  Ennen ensimmäistä pakkasyötä keräsin kaikki mahdolliset kukat maljakkoon.

Yhtenä lauantaina kokoonnuimme kansalaisopiston ryhmän kanssa värjäämään lankoja kasviväreillä ja luonnonväreillä.  Itse olen tehnyt värjäyksiä mökillä ja koulussa oppilaiden kanssa, mutta osalle ryhmämme jäsenistä touhu oli ihan uutta.  Käytimme puretukseen vain alunaa, mikä nopeutti työtä, sillä upotimme kaikki langat yhteen suureen pataan.  Samaan aikaan keitimme väriaineita kuudessa eri kattilassa: pietaryrttiä, tarhakäenkaalia, kokinellia, krappia, kelta- ja punasipulia.  Tunnin keittämisen jälkeen siivilöimme kasvien perkeet pois ja siirsimme kuumat, puretetut lankavyyhdit väriliemiin.  Taas tunnin odottelu lankoja liikutellen ja sitten huuhtelu asteittain kylmemmässä vedessä.  Lopuksi ripustimme langat pyykkinarulle valumaan.  Saimme koko joukon kauniinvärisiä lankoja.
     

Värit irrotetaan kasveista uuttamalla.

Upeita värejä.

Tilkkutyörintamalla Karhuntassu-peitto odottaa tikkausta, mutta seuraavakin peitto on jo pistetty alulle.  Poikani leikkasi kesällä 10 cm:n kaitaleita keräämistäni kukkakankaista.  Leikkelin ne 10cmx10cm neliöiksi ja sitten levittelin ne olohuoneen lattialle.  Tällä kertaa en ommellut blokkeja, vaan muodostin kuvion eri kankaista.  Esikuvana minulla oli malli Burda patchwork -lehdestä (08/2008), mutta noudatin ohjetta soveltaen.  Jouduin toki vaihtamaan monta palaa keskeltä työtä, koska ne eivät näyttäneet hyviltä.  Edessä olisi vielä reunakaitaleiden leikkaaminen ja ompeleminen.  Työn nimeksi taitaa kelvata Sydän-peitto.
    

Tilkkupeiton keskiosa.

 
Ateljeessani on ollut marinoitumassa kaksi lankakerää.  Vihdoin jaksoin neuloa mallitilkun ja myös pikkusukat.  Lanka on Schachenmayrin Regia-lankaa (45% bambua, 40%WO ja 15% PA).  Ajattelin sukkia kesäsukiksi, mutta eiköhän uusi kesä taas joskus saavu...
   

Bambulankasukat.

 
  Kiitoksia mukavista kommenteista ja hyvää syksyä! 

Syötimme norsuille porkkanoita.

Värien, veden ja musiikin iloittelua Planten un Blomenissa.

Syysmatkamme suuntautui Hampuriin, missä vanhin tytär on nyt ollut töissä helmikuun alusta.  Matkaseurana minulla olivat mieheni, siskoni tytär ja tämän 11-vuotias poika.  Nuori mies oli itse etsinyt Hampurista Lego-kaupan, joka tietysti tutkittiin tarkkaan.  Eka päiväksi meillä oli liput Miniatur Wunderlandiin, joka on nähty ties miten monesti, mutta aina sieltä löytyy katsottavaa.  Pienoismaailmassa on valtavasti pikkuruisia yksityiskohtia, päivä ja yö vaihtuvat, autot ajavat kolareita jne.  Rakennelmat on värkätty taitavasti, mutta unohtamatta huumoria.

Kolari pienoismaailmassa: trakrori ajoi talon seinään.

Valotolppa kasvaa autosta!

Tässä pelastetaan hukkunutta.

Öinen Las Vegas minimaailmassa.

Illaksi menimme Planten un Blomeniin katsomaan valo- ja vesiurkushowta.  Puolen tunnin musiikillinen show on joka kerta yhtä vaikuttava: erivärisiksi valaistut vesisuihkut tanssivat ilmassa musiikin tahtiin.  Esitykset ovat ilmaisia.  En tiedä, kyllästynkö valoshow-esitykseen koskaan.
   

Puolen tunnin musiikkinautinto.

Meillekin avautui yksi kohde ensimmäistä kertaa, nimittäin Hagenbeckin eläintarha.  Norsuille saa syöttää vihanneksia ja hedelmiä, joita myydään tuloportilla.  Ne olivat loppuneet, mutta onneksi olimme varautuneet omalla porkkanapussilla.  Olipa huikea kokemus, kun norsu nappasi jättiläiskärsällään porkkanan puolikkaan kämmeneltä.  Eivät sormet kelvanneet.  Kiertelimme varmaan nelisen tuntia, jolloin ehdimme nähdä lähes kaikki eläimet.  Hagenbeck on siitä kuuluisa, että siellä eläimet on pyritty sijoittamaan mahdollisimman luonnonmukaisiin olosuhteisiin.
   

Norsu nappasi porkkanan mieheni kädestä.

Flamingoja.

Hoitaja ruokki pelikaaneja.

Pingviinit ovat hellyttäviä.

Halusimme näyttää siskon tyttärelle koko Hampurin, mikä tapahtuu parhaiten St. Michelin kirkon tornista.  Käytimme hissiä muistellen nauraen sitä kertaa, jolloin kiipesimme portaat ylös jalkaisin.

St. Michelin kirkon upea lasimaalaus.

Sää suosi matkaamme, sillä sadetta oli vain pienen hetken. Iho nautti ilmakylvyistä.

Kyllä tarkenee.

Kävelimme myös vanhan Elbe-tunnelin läpi molempiin suuntiin.  Jalat olivat kovassa käytössä, sillä parhaana päivänä tyttäreni kännykän askelmittariin kertyi yli 27 000 askelta.  Kävimme myös pikaisesti Reeperbahnilla päiväsaikaan.

Elbe-tunneli kulkee Elben alitse.

Beatles-patsaat soittavat Reeperbahnilla.

Speicherstadtin kanavat muistuttavat Hansa-ajasta.

Hampuri on satamakaupunki.

Hampurista löytyy kivoja ostospaikkoja.  Eräs lempikauppojani on C&A-tavaratalo.  Mukaan tarttui puuvillapusero, kasmirneule ja pari neuletta miehelleni. Tutkimme toki pikaisesti Pimkien, New Yorkerin ja Orsayn sekä ostimme Karlstadista suklaaherkkuja.   Kävimme myös kangaskaupassa nimeltään Frau Tulpe, mistä ostin kolme tilkkutyökangasta: pöllö-, maatuska- ja oravakankaat.  Pidän eniten tuosta keskimmäisestä kankaasta.

 

Kangasostokset.

Rouva Tulppaanin käsityöliike.

Kesäkäsitöitä.

Omenasatoa.

 Kylläpä tänä kesänä tuli hyvä sato metsästä ja puutarhasta.  Välivuoden jälkeen omenapuut tuottivat runsaan sadon, josta on ollut kiva antaa omppuja muillekin.  Itse olen keitellyt niistä mehua ja omenasosetta sekä omena-puolukka-hilloa.  Jääkaapissa on myös ollut tarjolla tuorepuristettua omenamehua.  Parin viime viikon aikana olen kantanut metsistä monta korillista karvarouskuja, mutta myös mustatorvisieniä, tatteja, vaaleita orakkaita ja hieman kanttarelleja.
   

Delfiinejä pitkäpistotyössä.

Joskus komeron nurkkiin jää pyörimään käsityö, joka ei näytä valmistuvan koskaan.  Vaatehuoneen pimennoista kaivoin siivotessani kaksi keskeneräistä työtä, jotka sain valmiiksi kesän aikana.  Toinen näistä on pitkäpistotyö, jonka olen aloittanut n. 20 vuotta sitten.  Se jäi kesken, koska kirjontaan käytetty villalanka pölisi ja ärsytti silmäluomiani.  Nyt vein työn kesämökille ja jatkoin sitä ulkona vähän kerrallaan.  Onneksi olin merkinnyt lankojen värit numeroilla.  Työ esittää delfiinejä.  Mieheni askarteli siihen kehykset, jotka maalasin sinisiksi.
    

Villatakki talvipakkasiin.

Toinen keskeneräinen työ oli villapuseroksi suunniteltu tekele, josta oli valmiina takakappale ja n. 15 cm etukappaletta.  Eteen olin aloittanut intarsianeuleena pöllöä, mutta purin etukappaleen kokonaan ja muutin neuleen villatakiksi.  Etsin jostain vanhasta lehdestä pintaneuleen ohjeen.  Neuloin molemmat etukappaleet rinnakkain, koska löysin kahdet samankokoiset puikot; samoin hihat.  On muuten kätevää, kun ei tarvitse laskea kavennuksia ja levityksiä.  Lanka on Seitsemää veljestä ja sitä jäi jäljelle kokonaiset kaksi metriä. 
    

Kello etsii vielä paikkaansa.

Kesämökillä olemme kaivanneet yhtä seinäkelloa.  Niinpä ostin askartelukaupasta pahvipohjan ja koneiston.  Pohjustin ruskean aihion ensin valkoisella paperilla ja päällystin sitten kuviollisella paperilla (ostin paperin Münchenistä) liimalakan avulla.  Numeroiden paikoille liimasin tarroja, joita löytyi askartelulaatikostani.  Kellosta tuli sen verran hieno, että se sai jäädä kotiin.
   

Kotelo kuulokkeille.

Kuuntelen paljon musiikkia kotona ja autolla ajaessa, mutta käytän harvoin kuulokkeita.  Lento- ja junamatkoilla ne ovat kyllä tarpeelliset, mutta usein unohtuvat jonnekin.  Niinpä ompelin kuulokkeita varten pienen rasian.  Jospa muistaisin ottaa sen mukaan seuraavalle matkalle.

Kiitos kommenteista!

Loppukesää 2016.

Palkintopytty Koljonvirralta.

Vanhoihin autoihin hurahtaneina meillä on tapana osallistua edes yhteen ajotapahtumaan kesän aikana.  Elokuun puolivälissä osallistuimme Koljonvirran terva-ajoihin.  Sää oli aivan kurja, koska satoi koko ajan.  Ihan kävi sääliksi rompemyyjiä,  jotka yrittivät peitellä tavaroitaan pressujen alle.  Tehtävärastit sattuivat tällä kertaa olemaan meille mieluisia: osan tiesimme, osan päättelimme ja urheilukysymyskin arvattiin oikein.  Niinpä voitimme kisan ja vielä täysillä pisteillä.  Saimme valtavan ison pokaalin palkinnoksi.

Seuraavana päivänä osallistuimme juhlaan, jota varten silitin kansallispukumme, pitäähän niitä joskus tuulettaa. Oma pukuni on Härmän-Isonkyrön eli Etelä-Pohjanmaan puku, jonka vanhin siskoni on valmistanut, mutta jonka olen melkein kokonaan uudistanut: ompelin tykkimyssyn ja uuden, pitkän puseron, joka toimii myös alushameena.  Hameen jatkoin ottamalla helmakäänteen auki ja lisäämällä vyötärölle mustan villakangassuikaleen. Tällöin essu jäi lyhyeksi, joten ompelin kokonaan uuden essun. Miehelleni olen ommellut Johanneksen puvun yli 30 vuotta sitten.
    

Uudistettu Etelä-Pohjanmaan puku.

Johanneksen puku.

Kesällä piipahdin tuttavan luona.  Hän tarjosi edullisesti nahkavuotia. Minähän ostin kolme vuotaa, joista yhden olen jo käyttänyt.  Valmistin siitä pikkurepun, jota olen kaivannut esim. hiihtoretkillä.  Piirtelin kaavan omien mielikuvien mukaan, koska halusin siitä sopivan kokoisen ja vetoketjulla suljettavan.

Pikkureppuun mahtuu kaikki tarpeellinen.

Toissa keväänä perheeni muisti minua äitienpäivänä korituolilla, joka ripustetaan kattoon.  Se on ollut paketissa loppukesään asti, koska viime kesänä teimme mökillä ulkoremonttia ja verannan laipion maalaaminen jäi tälle kesälle.  Tuoliin kuuluu istuintyyny, joka on valkoinen.  No, istahdapa siihen hikisellä iholla.  Kaivoin kangasvarastosta begonian lehti -kankaan päällistä varten.  Yksikseen se ei riittänyt, halusin näet tyynyn selkänojaankin, joten käytin reunoihin tummanruskeaa kangasta.  Muutaman kerran olen ennättänyt istua tuolissa kirjaa lukemassa.
    

Korituoli uusine tyynynpäällisineen.

Keskimmäinen meistä sisaruksista juhli miehensä kanssa 40-vuotishääpäivää.  Kyseessä ovat rubiinihäät.  Valmistin onnittelukortin paper piecing -tekniikalla.  Hups, vasta kuvasta huomasin, millainen "ryppy" on perhosen vasemmassa siivessä.  Onnittelimme hääparia tanssimalla heille ja muille vieraille rumban Finlandersien Hiljaiset sillat -biisin siivittämänä.  Siskoni oli valmistanut erittäin maukkaita tarjottavia tyttärensä ja miniänsä kanssa: voileipäkakku, kaksi täytekakkua, avokukkoja lohesta ja pikkuleipiä.  Nama, nami.  Kiitos hääjuhlasta!
   

Onnittelukortti rubiinihääparille.