Hailuoto ja Puolanka.

 

Merimaisemaa Hailuodosta.

Kun kesäilmat alkoivat parantua, mietimme missä voisimme vielä ajella matkailuautolla.  No, mieheni ehdotti Hailuotoa ja olin heti valmis lähtemään.   Sinne mennään vielä lautalla, sillä rakenteilla oleva silta valmistuu reilun vuoden kuluttua.  Lauttamatka kestää 25 minuuttia.  Ajoimme yhtä kyytiä luodon toiseen päähän, missä kävelimme aluksi satamassa ja ihastelimme Marjaniemen majakkaa ja aavaa merta.   Aivan luodon kärjessä oli leiripaikkoja, mutta jäimme ylemmäksi rannalle suojaisaan paikkaan (Luovo), vaikka luvassa ei ollutkaan myrskytuulta.  Leiripaikan hintaan kuului myös sauna.

 

Marjaniemen majakka.

Lauttamatka oli oikein mukava, sää oli kaunis, ei tuulinen.

 

Rakenteilla oleva Huikun silta on luodon päässä.(Riutun silta on mantereen päässä.)

 

Ajellessamme kohti Oulua huomasin tien varressa mainoksia: Oulussa on kolmena päivänä kansainväliset suurmessut.  Siispä ajelimme sinne lauantaipäiväksi.  Ensin tainnutimme nälän kreikkalaisella gyros-aterialla.  Rantatorilla oli todella runsaasti myytäviä tavaroita, ruokapaikkoja ja ihmisiä.  Ostimme englantilaista fudgea, saksalaisia bretzeleitä, italialaista gelatoa ja suomalaisia mausteita. Mukaan läksi myös eteläamerikkalainen huivi poistokorista.

 

Oulun torilla riitti väkeä.

Toripoliisi oli saanut kukkaseppeleen kaulaansa.

 Piipahdimme myös kauppahallissa juomassa cappucinoa ja ostin samalla uuden sadon valkosipuleita ja irtoteetä. 

 

Saksalaista herkkua: bretzeleitä.

Mausteita ja valkosipuleita.

Paluumatkan päätimme tehdä mutkan kautta:  pitää taas poiketa pessimistikylässä eli Puolangalla.  Emme kääntyneet ennen kylää pois, vaikka kyltissä luki: vielä ennätät kääntyä takaisin.  Ostimme pessimismitalosta ensi vuoden kalenterin. 

Matkalaisille tarjolla erikoista: pessimismiä.

 

 

Talon tuotteille voi vain nauraa.

Marjastusaikaa.

 

Huopanankosken maisemia.

Kylläpä aika kuluu nopeasti helteelläkin.  Meidän lämpömittariin jäi korkeimmaksi lukemaksi +33.2 C-astetta.  Kolmen viikon helleputken aikana yritin tehdä töitä varhain aamulla.  Iltamyöhäksi jäi kasvien kasteleminen, jopa perunamaa tarvitsi kasteluvettä.  Aikaisemmista hellekesistä muistin, että vadelmat pitää kerätä heti, kun ne alkavat kypsyä, sillä loput raakileet kuivuvat oksiinsa.  Niin kävi nytkin.  Jaksoin poimia 9 litraa vadelmia.

 

Vadelmasatoa.

Mustikoita löytyy edelleen.  Keräsin niitä suolta, missä ne olivat isoja ja maukkaita.   Pakastimessa on yli 20 litraa ja aion poimia lisää.  Vein niitä mukanani myös Raumalle, missä tapasimme kaikki lapsemme ja lapsenlapsemme.  Kahden vanhimman (7v ja 3v) kanssa leivoimme pellillisen mustikkapiirakkaa, koska Hampurin pojille se on herkkua.

 

Mustikkasatoa.

Tulomatkalla poikkesimme Huopanankoskella, missä Juhani Aho kalasti ja osallistui myös kalojen jalostukseen.  

 

Huopanankoski.

Minulla on elo- ja syyskuuta varten hirvikärpästakki, mutta se on kyllä huonosti suunniteltu.  Niinpä EK:sta löytyi sopivaa verkkoa ja ompelin itse hirvikärpästakin.  Leikkasin takin anorakin kaavalla ja huppuosan vetoketjuineen suunnittelin kokeilemalla.   Kangas on popliinia.  Saa nähdä, onko tuotesuunnittelu onnistunut.

 

Hirvkärpästakki.

En pidä hirvikärpäsistä.

Eipä uskoisi, että helteellä  jaksaa neuloa, mutta niinpä uutisia katsoessa (lue:kuunnellessa) syntyi kapea kaulaliina, jollaisia alkoi ilmestyä lehtiin viime talvena.  Lanka on merinovillan ja silkin sekoitusta, ja mallin löysin Novitan neulelehdestä (4/2024).  Mallin nimi on München-huivi ja se koostuu pitsistä ja palmikoista.  Lanka loppui hieman kesken, joten huivin päät ovat erilaiset.  Neule on niin kapea, että sain sen tehdyksi sukkapuikoilla.

Helleneule.

Lämmin sää jatkuu, mutta ei onneksi liian kuumana.  Jospa sade saisi myös sienet nousemaan maan pinnalle. Kasvihuoneessa parhaiten ovat kasvneet paprikat.

Herkkupaprikoita.