Puseroita ja makrameeta.

Herkullisia karvarouskuja.

Kuiva kesä enteili huonoa sienisatoa.  Kaikkia sienilajeja ei kyllä näkynyt metsissä, mutta löysin runsaasti karvarouskuja monella eri reissulla.  Välillä oli jopa vaikeuksia kantaa koko saalis pois metsästä. Löysin myös kanttarelleja, lampaankääpiä ja herkkutatteja, joista hauduttelin herkkuja pannun pohjalla.

Makramee-pannunalunen.

Vuosien kuluessa vanhat käsityötekniikat tulevat uudelleen muotiin.  Kaikkialla näytetään makrameesolmuilla taiteiltuja töitä.  Ne onkin päivitetty tähän aikaan sopiviksi.  Itse ostin Lankavan Pauliina-lankaa, josta solmeilin pannunalusen. Muistin vain yhden perussolmun, mutta sillä pärjäsi.  Molempiin päihin laitoin kepit, jotka olin säästänyt lannoitepussin kahvoista (kierrätystä!).  Halusin tuollaisen pitkän pannunalusen, johon mahtuu kaksi kattilaa.

   

Värjätty ja maalattu pusero.

Yksi valkoinen trikoo on odottanut vuoroaan.  Yritin tehdä siihen puurobatiikkia, jonka ohjeen luin jonkun blogista kauan sitten, mutta en löytänyt enää ohjetta.  Niinpä värjäsin sen koneessa aniliininpunaiseksi ja maalasin päälle kukkasia.  Köynnös kiertyy etukappaleelta niskaan.  Puseron kaava on SKK:sta. Röyhelö oli mallissa pystyssä; minulla se rempsottaa alas päin!

   

Pusero Anne Linnonmaan neuloksesta.

Ompelin toisenkin puseron persikanvärisestä neuloksesta, jonka olen ostanut kauan sitten Anne Linnonmaan tehtaanmyymälästä Mikkelistä.  Neulos on laadukasta puuvillaa.  

Elokuussa tilasin vuodeksi englantilaisen tilkkulehden Today's Quilter.  Ensimmäinen numero saapui liitteenä kaksi ylimääräistä ohjetta.  Kylläpä nyt olisi malleja, mitä toteuttaa. 

   

Uusia, upeita ohjeita.

Hyvää alkanutta syksyä!

Vanhoja koneita ja kaivonkansipainantaa.

Lapsuusmuistoja: kaunis haravakone.

Reilu viikko sitten meitä oli pyydetty tapahtumaan, jossa on esillä vanhoja koneita. Veimme sinne autovanhuksemme Mercuryn. Päivä sujahti lähes helteisessä säässä tuttuja jututtaen, työnäytöksiä katsellen ja hernekeittoa syöden.  Kirppispöydältä mieheni bongasi tilkkutyökirjan eurolla!

   

Pärehöylällä valmistuu kattopäreitä.

Puimakone.

Paikallinen käsityökeskus ilmoitti kaivonkansipainantapäivästä (mikä sanahirviö!), jonne minä tormasin heti aamulla.  Onneksi muistin muutamaa päivää ennen, että kaapissani oli vihreä pellavakangas odottamassa käyttöä.  Pesin ja silitin sen.  Käsityökeskuksen takapihalla oli kolme kaivonkantta, joista valitsin Niemisen valimon valmistaman kannen.  Valitettavasti en osannut käyttää riittävästi väriä, jolloin painojälki jäi himmeäksi.  Nyt kangas odottaa sopivaa mallia.

   

Kaivonkansi pellavalla.

Suuri Käsityö -lehden huhtikuun numerossa oli ohjeita, jotka oli ommeltu pliseeratusta kankaasta. Niinpä tuhosin sellaisen kankaan kaapistani.  Mekko oli oikein nopea ommella, koska reunoja ei tarvitse edes päärmätä.

   

Mekko pliseeratusta kankaasta.

Eilen nautimme mökillä mieheni syntymäpäiväkahvit. Omenasadon innoittamana leivoin ruusukakun.  Aika suuritöinen, mutta tulipahan tuokin kokelluksi. Pohjana on paistettu juustokakku.  Ruusut kieputellaan ohuista omenaviipaleista, jotka kiehautetaan sokerivedessä.  Herkullinen lopputulos.  Ohje oli Kodin kuvalehden liitteenä.

Ruusuinen omenakakku.