tiistai 16. helmikuuta 2016

Kirvesmiehen torkkupeitto.

Ystäväperheeltä tuli kutsu syntymäpäiville. Piti pikaisesti harkita, mitä vietäisiin lahjaksi. Mies tuumasi, jotta äkkiäkös nyt vaikka torkkupeitto syntyisi. Niinpä tuumasta toimeen eli ensin piti käydä läpi se kangasvasu, jossa ovat siniset ja vihreät kankaat; toisesta vasusta kaivelin ruskean sävyisiä kankaita. Kun olin silittänyt kankaat, mieheni leikkasi kankaat 6 cm leveiksi suikaleiksi (omat kyynärpääni eivät tykkää leikkurista!). Ajatukseni oli valmistaa 70 tilkkua, mutta niitä tuli kyllä enemmän. Jonkun kivan ompelijan blogista, jossa päälle oli ommeltu maatuskoja, sain virikkeen koristella peiton tilkuilla, jotka liittyvät lahjansaajan elämään. Talon kuvan piirtelin itse, lisäksi liitin joukkoon koneen osia, tanssivan parin ja Ylläksen merkin. Taustakankaaksi ompelin tummansinisen kankaan, tein siitä myös kanttaukset. Välissä käytin villavatiinia ja tikkaukset ompelin vapaasti mutkitellen. Peiton koko on n. 194 cm x 140 cm. Peitto valmistui neljässä päivässä.

Torkkupeitto suikaleista.

Peiton koristeita, lumihiutaleita peitolla.

Munankuorimosaiikkia jaksoin tehdä vielä pari työtä: kukkaruukun pinta ja pieni rasia. Näissä rakensin mosaiikin vain kuviokohtiin, koska ensimmäisessä työssä kolmiulotteisuus katosi, kun tausta sai mosaiikkipinnan. Vielä tosin löytyy rasiasta valmiiksi maalattuja munankuoria...
   
Munankuorimosaiikkia ruukun pinnassa...

...ja rasian kannessa.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Kierrätystä.


Yllätyssankko.
 Hupsista! Mitä ihmeen silppua on kertynyt kukkurasangollinen! No, näit aivan oikein, nehän ovat karkkipapereita. Jouluaattona sanoin perheenjäsenilleni, että laittaisivat karkkipaperit tyhjään sankoon. "Mitä meinasit noista tehdä?" kysyi joku. Papereita kertyi niin paljon, että ihan hävettää. Syökö minun perheeni joulun aikaan noin paljon karamelleja!  Reilu viikko sitten aloitin päiväni silittämällä osan noista papereista. Mietin hymyillen, mitä satunnainen kävijä olisi tuumannut nähdessään minun oikovan silitysraudalla kiiltäviä namipapereita. Varmaan olisi kadehtinut tätä eläkeläisen touhua. 
     
Kaksi karkkipaperipussukkaa.

Sitten vain järjestelemään paperiaarteita puuvillakankaan päälle. Asettelin päälle muovin ja alle vahvikkeeksi käytöstä poistetun gollegepuseron helmaa. Päälle tikkasin vapaalla kädellä "kiharaa"; oli liukasta materiaalia. Siitä sitten leikkasin muotoon ja kiinnitin vetoketjun. Lopputuloksena valmistui pussukka, johon vielä valmistin vuorin. Mies tuumasi: "Tuohan kelpaisi vaikka iltalaukuksi." Jaa, tiedä vaikka jonakin päivänä karkkipaperivuoresta kuoriutuisi iltalaukku. Ompelin vielä toisenkin pussukan tonttuaiheisista papereista. Toinen kylki on punainen, toinen sininen. Toiseen pussukkaan käytin vahvikkeena villavatiinin palasta ja tikkausviivat yritin ommella suoraan. Kaipa tämä pussukka kelpaa johonkin arpajaispalkinnoksi.
   
Pussukan sininen kylki seuranaan puurasia.

Kansalaisopiston piirissä innostuin tekemään munankuorimosaiikkia. Kierrätin pohjana arvalla saatua puista rasiaa, jonka edelliset koristeet rapsuttelin irti. Sen jälkeen maalasin rasian mustalla akryylivärillä. Maalasin munankuoria erisävyisillä punaisilla ja vihreillä vesiväreillä (kuorista täytyy irrotella kaikki kalvot tarkasti pois). Piirsin ruusun oksan kanteen ja liimasin kuvion mukaan kukat ja lehdet värjätyistä munankuorista. Väleihin liimasin valkoisia kuoria, jotka maalasin valmiiseen pintaan mustalla. Jahah! En nyt tiedä, tuliko tuliko siitä ruusu, mutta kukka kumminkin. Rasia pitää vielä lakata.
    
Munankuorimosaiikkia.

Viime kesänä, kun remontoimme kesämökkiä, maalasin myös jumppakeppimme (jotka muuten asustavat olohuoneen nurkassa; kuka niitä komerosta käyttäisi!). Tähän asti ne ovat olleet vasta pohjamaalissa, mutta nyt tein niihin vähän koristeita. Melkein kaikki kivimaalit olivat kuivuneet purkkeihin. Käyttökelpoisista maaleista sitten sain koristeet keppeihin. Tasaraidat maalasin maalarinteipin avulla. Pinnan käsittelin vielä lakalla.
   
Jumppakeppien uudet ilmeet.

   
Kiitokset mukavista kommenteista!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pakkaspuuhia.

Kylläpä pakkanen tuntui kestävän ikuisuuden. Huolimatta siitä, että mittari näytti -25 ja -31 Celsiusasteen välillä olevia lukemia, pukeuduin joka päivä monikerroksisiin ulkotamineisiin ja kävelin vähintään kolme kilometriä. Nautin myös siitä, että liikunta- ja muut harrastusryhmät käynnistyivät. Tosin autoni ei käynnistynyt parina pakkaspäivänä. Hetken mietittyämme huomasimme, että akku on originaali eli on palvellut minua 11 vuotta. Siispä akun vaihtaminen oli edessä ja nyt auto starttaa hienosti.
    
Trikoinen yöpuku.

Työpöydällä olevasta trikoonipusta valitsin yhden kirjavan ja yhden yksivärisen kankaan. Niistä surauttelin saumurilla yöpuvun. Resori, jolla koristelin myös taskujen reunat, löytyi kaapista. Oranssi väri ei ole minun värikartasta, mutta yleensä nukun silmät kiinni. Mitähän varten tein yöasuun taskut! Laittaisinko sinne unihiekkaa?
    
Myssy ja tuubihuivi.

Television ääressä kaivoin viime talvena aloitetun neuleen. Myssy oli jo valmiina, mutta ompelin siihen trikoovuorin, että tuuli ei mene läpi niin helposti. Tuubihuivikin valmistui. Paljettilangan (King Colen Galaxy) ostin reilu vuosi sitten Oulun käsityömessuilta. Sain hieman bling-blingiä.
   
Karvan ja langan symbioosi.
Sain myös käytetyksi vähän vanhoja lankoja villaneuleeseen. Ennen joulua piipahdin kolleegani kanssa ostoksilla ja huomasimme neuleita, joihin oli lisätty turkista. Niinpä poikkesimme käsityökauppaan, mistä mukaamme läksi kauniin harmaata keinoturkista. Leikkasin siitä takin etu- ja takakappaleet sekä kauluksen ja taskut. Neuloin loivan peplumhelman, hihat, napituskaitaleet sekä taskun ja kauluksen reunusnauhat. Lanka on jäänyt tähteeksi kirjoneuleesta 80-luvun alusta, merkki on Pirta Purppuri. Eipä siinä ollut onneksi viimeistä käyttöpäivää.

Kiitos kommenteista!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Pakkaspäiviä.

Kylläpä loppiaisviikolla lämpötila hujahti alas: kylmimmillään mittari näytti -30 astetta pakkasta. Siitä huolimatta olen käynyt päivittäin kävelemässä ulkona varustautuneena riittävän monella vaatekerroksella ja kypärämyssy naaman suojana. Katsoin tuossa menneen vuoden liikuntakalenteriani. Siinä on merkintä 322 päivälle, mikä tarkoittaa vähintään puolen tunnin liikuntasuoritusta kullekin päivälle. Eniten on merkintöjä kävelystä (lenkin pituus vaihtelee välillä 3-7 km), muita suorituksia on tullut kuntojumpasta, joogasta, tanssimisesta, ruohonleikkuusta, marjastuksesta, sienestyksestä, pyöräilystä ja puutarhan hoidosta. Kiva, että jouluähkyn jälkeen liikuntaryhmät taas pyörivät. 

Jääkukkia.
Joululahjojen valmistuksen jälkeen on kiva tehdä taas itsellenikin jotain. Lokakuun Burdassa oli kiva mekon kaava, johon löysin mukavan neuloksen. Erityisesti minua viehätti raglanhihan tyvessä oleva erivärinen kangas ja siihen saumattu vetoketju. Luen erittäin harvoin ompeluohjetta, mutta tällä kertaa yritin tehdä sen. Voi kauhistus: mekko ei olisi valmis vieläkään, jos olisin noudattanut noita ohjeita, mm. vasen sivusauma kyllä ommeltiin, mutta ei oikeaa, ja pystykaulus olisi pitänyt kiinnittää ennen kuin edes eriväriset kaitaleet oli yhdistetty miehustaan. Huh! Piti vain käyttää maalaisjärkeä ja ommella omin päin. Mallissa helma oli edestä lyhyempi kuin takaa, mutta itselleni leikkasin kappaleet yhtä pitkiksi. Lopputulokseen olin kyllä tyytyväinen.
   
Moda-lehden malli...

... ja minun ompelemani versio.
























Ompelin myös mustan hameen, jonka kaava oli samassa lehdessä. Kangas on ostettu Turon tehtaan myyjäisistä varmaan kymmenen vuotta sitten, mutta onneksi siinä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Varastossa on vielä muutamia Turon pukukankaan paloja, jotka ovat todella laadukkaita.
    
Liituraitahame.

Valmistin kynttilöiden jätteistä sytykeruusuja ja neljä kynttilää. Vasta nyt hoksasin, miten ruusut kannattaa valmistaa. Edellisenä vuonna niiden valmistus tuntui työläältä.
     
Kynttilöitä ja sytykeruusuja.

Tänään kävellessäni metsätietä silmiini osui maahan pudonnut linnunpoikanen. Mikähän lintu mahtanee olla kyseessä. Ressukka oli kuollut.

Linnunpoikanen.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Rakkaimmat joululahjat.

Tyttären koristelemia pipareita.
 Uusi vuosi 2016 on alkamassa. Toivon, että kädet suovat minulle ilon tuottaa jotain kaunista edes silloin tällöin. Vanhat [ja uudet] rasitusvammat haittaavat harrastuksiani ja niitä joutuu hoitamaan kylmä- ja kipugeelillä sekä levolla. Välistä silmäluomien pölyherkkyys pakottaa käyttämään suojalaseja tai luopumaan joistakin materiaaleista.

Kirjoittelen tätä blogia eka kertaa uudella läppärillä. Tämä on Lenovo-merkkinen. Minulle oli ihan yllätys, miten nopeasti kone voi aueta. Vanhan ja uskollisen entisen läppärin käynnistämiseen kuluvana aikana ennätti vaikka käydä tamppaamassa maton! Vielä tämän kanssa on opettelemista, en esim. osannut kirjautua kirjaston sivuille.
   
Avaruusalus.

Tähtien sota -teemalla piparkakkurakennelma.

Lapset olivat jouluna kotona, koska ovat äitinsä kanssa jouluihmisiä. Nyt kaikki ovat palanneet omille opiskelu- ja työpaikkakunnilleen. Lapset leipovat joka vuosi piparkakkutalon; tällä kertaa teeemana oli "Tähtien sota". Yhdessä puuhastelu on antoisaa, ja kukin saa käyttää luovuuttaan. Egypti-teemasta lähtien piparkakkurakennelmassa on ollut joka vuosi pojan taiteilema arjalainen kameli. Toinen perinnejuttu on Trivial pursuit -pelin pelaaminen pukkia odotellessa.
     
Rakkaimmat joululahjat.
   
Kuvasin itselleni mieluisimmat joululahjat. Mieheni yllätti minut ostaessaan Kalevalakorvakorut, jotka kuuluvat Euran sydän -sarjaan. Ostin vastaavat kaula- ja rannekorut eläkelahjakortilla pari vuotta sitten. Materiaali on harjattua pronssia. Vanhin, saksalaistunut tyttäreni toi jättivalkosipulin [ja mausteita] Münchenistä Wiktualmarktilta, joka on keskiaikainen tori ja josta aina ostan jotain käydessäni Münchenissä. Nyt tytär muuttaa uuteen työpaikkaan Hampuriin. Hän toi myös Dr. Hauschkan vartalovoiteen. Keskimmäinen lapsista oli ostanut Arabian Taika-kannun. Nuorimmainen antoi lahjaksi jättikupin Indiskasta, jotta muistaisin juoda riittävästi vettä päivittäin. Kiitokset, rakas perhe. Lahjat on valittu sydämellä.
  
Mohairneuloksesta ommeltu tunika.
Nuorempi tytär oli kulkenut Eurokankaan ohi ja mukaan oli tarttunut tummansinistä villaneulosta kauniine palmikoineen. Leikkasin siitä suoralinjaisen tunikan, joka oli nopea ommella saumurilla. Keksin koristella vaatteen pienellä taskulla.

Oikein hyvää ja onnentäyteistä vuotta 2016!

Lämpimät kiitokset kommenteista!

torstai 24. joulukuuta 2015

Joululahjoja.



Kuusenkerkkäsiirappia.

Koko syksyn ajan työn alla ovat olleet joululahjat. Jo alkukesällä keittelin ensimmäiset lahjat eli valmistin kuusenkerkkäsiirappia. Se on tehokas yskänlääke. Näitä pikkupurkkeja oli kiva antaa läheisille reseptin kera.
    
Pehmoconverseja.
Varsinaisiin käsitöihin käytin tänä vuonna materiaaleja, jotka olivat kaapin täyttönä. Kansalaisopiston opettajalta sain kivan ohjeen pehmeisiin "converseihin", joita värkkäilin kolme paria, yhdet pojalleni ja muut vävykandeille. Conversit on valmistettu osin neuloen, osin virkaten.
  
Alkusyksystä meillä oli 26 tunnin mittainen sähkökatko. Valoisa aika piti käyttää hyväksi: siispä lajittelin neulelangat. Rupesin neulomaan Passapilla n. 50 cm leveää kaitaletta, pituutta n. 190 cm. Ompelin kolme kaitaletta yhteen, jolloin niistä syntyi torkkupeitto. Ensimmäisen peiton neuloin puolipatenttia, jotta reunat eivät rullautuisi. Kerroksia tarvittiin 900. Seuraavat peitot neuloin lähes sileää eli siellä täällä on välissä nurjasilmukkaraita ja reunoissa hieman resoria. Sileissä peitoissa kerroksia on 600. Viimeistelin työt virkkaamalla reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita. Peittoja valmistui 4 kappaletta, mutta lankavarastot eivät vieläkään ole loppu...Tyttöjen peitot koristelin virkatuilla kukkasilla. Kaikkea sähkökatkos voi saada aikaan.
  
Torkkupeitto miehelleni...

...tyttärelleni...

...toiselle tyttärelleni...

...ja pojalle.

Tyttöjen peitot koristekukkineen.

Lahjaksi menivät myös ompelemani 4-vetskarin pussukat ja vanulappujen säilytyspussit.
   
Pussukoita.

Vanulappujen "koteja".

Suvun pikkuneidit saavat paketeistaan korit, jotka ompelin valokuvan perusteella. Yhdelle pikkuihmiselle ompelin myssyn.
   
Pikkuneitien koreja.

Puuvillamyssy.

Muutamia tunteja olen viettänyt keittiössä joululeivonnaisten kimpussa. Vain yhden päivän tuotokset olen kuvannut.
   
Suolaista ja makeaa.


Julkaisen tämän postauksen vasta jouluaattona, että lahjansaajat eivät näe lahjojaan etukäteen. Kaikki serkkuni saavat jouluksi tekemäni sukukirjan, toivottavasti ei löydy pahoja virheitä.

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa.  Kiitokset kommenteista. 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukortteja.


Punaisia joulukortteja.

Koska postin lakko loppui, annoin itselleni luvan värkkäillä joulukortteja. Niitä valmistui 45 kappaletta. En kuvannut kaikkia, vaikka kahta samanlaista en tehnyt. Minun tarvitsi ostaa vain korttipohjat, muita tarvikkeita löytyi kaapista. Nyt niitä voisi jo pikkuhiljaa ruveta kirjoittamaan.
 
Vihreitä joulukortteja.

Yksiosaisia kortteja.

Kaksiosaisia kortteja joululauluineen.

Itsenäisyyspäivä vierähti sukukirjan tekemisen parissa. Mieheni skannasi kuvia, jotka minä pengoin selaamalla läpi noin 25 omaa, pari äitini ja kaksi tädin valokuva-albumia läpi. Siitä huolimatta kaikkien sukulaisten kuvia ei löytynyt. Lisäksi kävin huolellisesti läpi kaikki syntymä- ja kuolinajat. Toivon, että yhtään virhettä ei jäänyt. Kirjat saimme tänään painosta kotiin.

Sukukirjan kansi puhuu puolestaan.