T-paitoja.

 

T-paidat Hampurin pikkumiehille, 2- ja 8-vuotiaille.

Kaikki neljä lastenlastamme ovat syntyneet loppukeväästä tai alkukesästä.  Niinpä on helppo muistaa heitä samantyylisillä lahjoilla.  Tällä kertaa ompelin heille t-paitoja.  Materiaaleja löytyi omasta varastosta. Mutta olipa 8-vuotiaan kaverisynttäreillä ollut liiaksi lämmintä: juhlapaikka oli trampoliinihalli ja lämpötila huiteli yli +40 asteen.

Lahjoja 4- ja 1-vuotiaalle.

Prinsessamme täytti 4 vuotta ja oli toivonut oikeaa yksisarvista, mutta eipä mummo sellaista pystynyt hankkimaan.  1-vuotiaalle taaperolle valmistin t-paidan ja housut.
 

Värjätty ja kukkakangas.

Kun kävimme talvella tilkkurotuaarilla Oulussa, ostin Pee-Kaa:sta muutamia kankaita.  Kukkakankaalla oli jo mietittynä käyttötarkoitus.  Valmistin siitä seinätekstiilin saksalaislehden mallin mukaan.  Toisen kankaan värjäsin siten, että sain punaisen värin liukumaan tummasta vaaleaan.

 

Tilkkupinta valmiina.

Kesän paras kukkakimppu -seinävaate.

Uusimmassa Käsityölehdessä oli runsaasti mekon malleja.  Niinpä sain tuhlatuksi yhden kankaan pois kaapista (ostettu Hampurista).  Malli oli helppo ommella ja käyttää.  Mekko napitetaan edestä helmaan asti.  Istuvuutta lisää se, että vyötärön saumanvaraan ommeltiin kuminauha, joka kokoaa liikaa väljyyttä.  Nyt odotellaan vain lämpimiä ilmoja, mutta ei suinkaan Keski-Euroopan tukalia helteitä. 

Puuvillamekossa on myös taskut.

Napitkin löytyivät omista varastoista.

Ennen juhannusta vierailin Jyväskylässä, missä tapasin opiskelukavereita. Vein heille pussukat, jotka esittelin edellisessä postauksessa.  Kaverini ottivat tuomiset iloisina vastaan.  -Kävimme katsomassa Aalto-museon näyttelyitä.  Minua puhuttelivat eniten Alvar Aallon suunnittelemat valaisimet.

Alvar Aallon valaisimia.

Vihdoinkin kesä!

Pöllö vahtii kukkia kannon päällä.

Kesä on alkanut ja päivät sujahtavat nopeasti ohi.  Tällä hetkellä luonto on vihreimmillään, koska olemme saaneet myös sadetta.  Hyvä niin. Kasvihuoneessa tomaatit, paprika ja kasvihuonekurkku työntävät latvuksiaan kohti aurinkoa.

Kesän kepeitä helmoja.

Talvella ostin kirpputorilta viskoosikankaan muistaakseni 4,25€.lla.  Siitä valmistui mekko, johon piirsin kaavan SKK-lehdestä.  Kangas oli hieman luistavaa laatua, joten leikatessa ja ommellessa piti huolehtia langansuunnan pysymisestä oikein.  Mekkoa on helppo  käyttää, koska se on sen verran väljä, että vetoketjua ei tarvita.   

 

Pussukoita viemisiksi.

Ensi viikolla minulla on tapaaminen Jyväskylässä.  Ystäväni on kutsunut meitä opiskelukavereita koolle.  Kyllähän edellisestä tapaamisesta on kulunut monta vuosikymmentä.  Ajattelin muistaa heitä pienellä lahjalla eli ompelin heille pussukat (materiaalista ei ole pulaa!).  En tietysti voi tietää, mitä värejä he käyttävät, mutta resurssipaloissani oli eniten punaista; yhden ompelin sinisistä kankaista.  Odotan jo innolla tapaamista. 

Pussukoiden toinen sivu.

 

Kesämekko.

 

Kesämekko on leikkauksiltaan yksinkertainen.

Ostin Ommel 2025 -tapahtumasta trikoisen mekkokankaan, jonka on suunnitellut ja valmistanut Nuppu Company Print.  Kankaan nimi on Mummolassa - pyöräretki.  Olin jo etukäteen etsinyt mallin eli yksinkertaisen, vailla turhia leikkauksia, jolloin kankaan kaunis kuviointi ei rikkoonnu.  Kaava on Suuri Käsityölehdestä (5/2025).  Mekossa on holkkihihat.  Lisäsin mekkoon taskut, koska silloin vaate on helppokäyttöinen.  Hassua, että huomasin samassa lehdessä ompeluohjeen miesten kesäpaitaan, joka oli ommeltu samasta trikoosta.

 

Mekko ja paita samaa kuosia.

Etelä-Suomen matkalla vein viemisiä lapsenlapsille.  Meidän 3-vuotias sai vetoketjujakun ja myssyn sekä muumikankaisen pikkukassin.  Pikkuveljelle ompelin haalarin pehmoisesta joustomateriaalista, mikä jäi omasta jakusta tähteeksi.

 

Pikkuneidin collegejakku ja -myssy.

Muumikassi.

Pikkumiehen haalari.

Tietysti palaan omaan perinteeseeni eli pitäähän pienokaisen saada oma tilkkupeitto köllöttelyalustaksi.  Ompelin samantyylisen peiton, mikä valmistui reilu vuosi sitten toisen tyttären pojalle.  Peiton pinta on täynnä koteja, joiden ikkunoista näkyy asukkaita, mutta keskelle peittoa sijoitin panelin, jossa karhunpennut telmivät keskenään.  Mummon ateljeekin on sijoitettu yhteen mökkiin.  Peiton nimi on Kotikatu.

Neliönmuotoinen peitto.

Taustakangas oli varastossa.

Kissaperheen koti.

Kadulta löytyy navettakin.

Muumien koti.

Muurinpohjalettuja masu pullollaan toivotan hyvää juhannusta hieman jälkikäteen.

Sukkia,sukkia...

 

Erilaisia villasukkia.

Vuoden alkajaisiksi ajattelin vähentää neulelankoja kaapista.  Niinpä otin esille sukkalangat ja niiden jämät.  Aluksi neuloin itselleni merinovillaiset unisukat.  Koska sukkien neulomisessa on niin monta vaihetta, jotka pitää palauttaa mieleen ja neulekonekin oli jo esillä, jatkoin jäännöskerien parissa.  Kerin sinisävyisistä langoista aina kaksi samankokoista kerää, jotka neuloin perätysten.  Yllättävän samankokoisia raitoja syntyikin.  Työn alle pääsi myös viimeinen Karnaluksista ostettu lanka, jonka väriyhdistelmä oli minusta aika outo.

 

Roosanauhasukkia.

Varastossa odotti vielä Käsityökeskuksesta ostettu Roosanauha-lanka.  Kahdesta kerästä riitti kaksiin aikuisten sukkiin ja melkein kaksiin lasten sukkiin.

 

Nallelanka on ikuista.

Muistin vielä, että jemmassa on Nalle-lankaa.  Löysin sitä kaksi sinistä kerää, joista väänsin kahdet isot sukat.  "Vääntäminen" kuvaa sitä, että se on aika paksu konelangaksi.  Niinpä sain valmiiksi 9 paria villasukkia.  Jonkun esimerkin nojalla punnitsin kaikki sukat: lankaa oli kulunut 711 grammaa.

Gollegemekko.

Syksyllä ostin hauskan, harmaan gollegepalan Oulun käsityömessuilta.  Halusin käyttää sen mekkoon, mutta yksin se ei riittänyt.  Kaivoin kaapista gollegekankaiden loppuja.  Löytyneen vaaleanharmaan Rockserin palasen värjäsin terrakotan väriseksi.  Asettelin harmaan kankaan mekon yläosaksi, terrakotan alaosaksi.  A-linjaisen mekon leikkasin käyttäen entisiä kaavoja ja valmistin myös taskut sivusaumaan.  Somistin kaula-aukon terralla, samoin pienet tampit hihansuihin.

Kaksi kangasta.

Paikallisessa kangaskaupassa oli tarjouskori, josta ostin 10 €:lla hamekankaan.  Punainen vie minut aina mukanaan.  Tällä kertaa kuviona ovat peikonlehdet.  Pitää joskus ommella sama malli yksivärisenä, koska etukappaleen leikkaukset eivät näy kirjavassa kankaassa.

Kellottuva hame.

Kesävaatteita.

 

Karusellimekko.

Toukokuussa minulla kävi hyvä tuuri, sillä voitin arvalla lahjakortin kangaskauppaan.  Päätin tuhlata sen ihan itseeni.  Uusimmassa Suuri Käsityölehdessä oli sopivasti Jujunan malli ja kaava mekolle nimeltään Karuselli.  Siispä ostin mekkokankaan, jonka leikkasin ko. kaavalla.  Mekon helma on lievästi A-linjainen.  Ompelin mekkoon aluksi nyörikujan, mutta olin kai mitannut huolimattomasti sen paikan, koska se ei osunut omalle uumalleni.  Niinpä lisäsin mekkoon vyölenkit.  Helpompaa mekon mallia on kyllä turha etsiä.

 

Lehden malli.

Toinen kangas arparahoilla ostettuna oli valkoinen puuvillabatisti.  Huomasin näet valokuvista, että minulla oli jakun alla sama pusero pikkuserkkuni 50-, 60- ja 70-vuotisjuhlissa.  Oli jo aika uudistaa kuosia.  Piirsin kaavan taas Suuri Käsityölehdestä, mutta lyhensin mallia, koska en halunnut "taiteilijan takkia".  Malli on ihan peruspaitapusero kaulurikauluksineen.  Nappeja on onneksi omassa jemmassa.

 

Batistipaitapusero.

Huomasin kotimaisessa FQ-lehdessä salaisuus-työn.  Itseasiassa menossa oli jo 2.osa.  Otin esille edellisen lehden, valitsin kankaat (vihreänsävyisiä tällä kertaa) ja ompelin 1.osan lentävät hanhet.  Heti perään ompelin myös seuraavan osan neliöt.  Nyt vain odotellaan 3.osaa.

Lentävät hanhet.

Neliöt.

 Ostin vuosi sitten vanua, jota voi käyttää kylmälaukkuihin (Ullaka myy tuotetta).  Ompelin kylmälaukun päällisen Pentikin vahakangaspalasta.  Onneksi vuoria ei tarvinnut muovittaa, vaan vanulevyn alumiinipinta jäi sisäpinnaksi.

Ulkopinta on vahakangasta.

Sisäpinta on alumiinia.

Puutarhassa kasvaa kaikki hyvää vauhtia, koska sää on lämmintä ja olemme saaneet myös sadetta.  Kesäkurpitsat työntävät pötköjä ja peruna on kukalla, samoin herne.  Salaattia olemme syöneet jo monta viikkoa, samoin mausteyrttejä.  Ampiaiset olivat rakentaneet pesää kasvihuoneeseen ja nyt "taistelemme" siitä, kuka on huoneen valtias.  Mies poisti pesän, mutta ampparit parveilevat vielä oviaukossa.  

Amppelitomaatteja.

Peruna kukkii: kohta saadaan uusia perunoita.

Inkaliljat jaksavat kukoistaa.

Orvokkimekko.

 

Orvokkimekko.

Vuosi sitten vierailin Espoossa Ommel-tapahtumassa.  Sieltä ostamani orvokkikuvioinen kangas on odottanut vuoroaan.  Hampurin reissulla ostin sitten kaavalehden, missä minua viehätti 50-luvun tyylinen mekko.  Erityisesti tykästyin yläosan leikkaukseen, missä poimutukset on tehty kaarrokkeeseen.  Onnekseni ostamani kangaspala oli riittävän suuri, ettei tarvinnut miettiä kaavojen asettelua pikkutarkasti.  Mekko on helppo pukea, koska napitus jatkuu koko etukappaleen pituudelta.  

Mekossa on väljyyttä helmassa.

Edessä ja takana helma kellottuu mukavasti vastalaskosten myötä. Ompelin sivusaumoihin myös taskut.  

Osa riemuylioppilaista.

Mekko oli jo käytössä, sillä puin sen päälleni viettäessäni Riemuylioppilasjuhlia.  Itse asiassa olin järjestämässä noita juhlia kuuden muun saman kevään abin kanssa.  Suurin työvaihe oli jäljittää tyttöjä 50 vuoden takaa, koska monella sukunimi oli vaihtunut.  Uskallan laittaa tähän ryhmäkuvan, joka oli jo lehdessä (osa juhlijoista saapui myöhemmin).

Ompelutarvikepussukka.

Lauantain juhlista siirryin suoraan toisiin juhliin: sisaren tyttären poika pääsi ylioppilaaksi hyvin arvosanoin, jolloin opiskelupaikka Otaniemessä on jo hankittu.  Niinpä valmistin osan yo-lahjaa tulevalle teekkarille, koska omat lapsetkin ompelivat muutaman kuukauden kuluttua merkkejä haalariinsa.  Lahja sisälsi rasian ompelutarvikkeineen: sakset, ompelulankaa, kuminauhaa, villalankaa, neulatyynyn jne.  Selitin tulevalle teekkarille, miksi ompeluvälineet ovat tarpeen.

Pussukan sisältöä.

 

Merinovillaa pakkasella.

 

Kuurankukkia.

Kylläpä pakkasherra puhalteli puut komeiksi kuurahuntujen avulla ja aurinkokin yritti kurkistella taivaanrannan takaa.  Kaunista, mutta niin kylmää.  Puu-uunit ja -hella olivat kovassa käytössä.  Laduille lähtemistä en mallannut moneen päivään, vaan tyydyin kävelemään pikkulenkin monien vaatekerrosten suojaamana.

Merinovillamekko.

Lieneekö joulupukki arvannut kovien pakkaskelien saapumisen, koska yhdestä paketista paljastui merinovillaneulos.  Maltoin odottaa Suuri käsityö -lehden saapumista, sillä siinä oli kaava yksinkertaiseen neulosmekkoon.  Kaava oli todella pelkistetty, mikä sopii hyvin kuviolliseen kankaaseen.  Ainoa erikoisuus lienee poikkileikkaus, joka on laskettu lantiolle.

Merinoa löytyy monia värejä.

Koska ompelin joululahjoiksi pieniä olkalaukkuja, niin pitihän minun saada sellainen itsellenikin.  Sivulla olevat vetoketjulliset lokerot auttavat pitämään tavarat järjestyksessä.  Orvokkikangas on ostettu Lappeenrannasta viime kesänä, vetoketjut ja vuorikangas omasta varastosta, samoin hihnaan käytetyt tukinauha ja metallirenkaat.  

Orvokkilaukku.

Oikein hyvää alkanutta vuotta!

Joululahjoja.

Tämäkin vuosi alkaa lähestyä loppuaan.  Takana on kiireisiä viikkoja, kun olen lupautunut leipomaan moneen paikkaan kahvileipiä.  Lahjat ovat tällä hetkellä paketissa, onneksi. 

Olkalaukkuja eri kuoseista.

Suvun nuorille naisille ompelin pienet olkalaukut, joissa on monta vetoketjullista lokeroa sivussa.  Onneksi vetoketjuja on riittävästi varastossa.  Yritin miettiä jokaiselle sellaisen värin, joka parhaiten sopisi saajan värimaailmaan.

Merinovillaa ja silkki-villaa.

Trikookuosia yöasuun.

Lapsenlapset ovat tietysti lähellä sydäntä ja heille ompelen kyllä mielelläni.  Pikkuprinsessalle valmistui mekko ja myssy merinovillaneuloksen jämistä.  Neuloin myös sukat villa-silkkilangan lopusta.  Hän saa myös fleecestä ommellun myssyn ja rukkaset.  Toiveena oli myös merinovillainen kypärämyssy.  Myös yöpuku valmistui nopeasti saumurilla.  

Pää ja kädet pysyvät lämpiminä.

5-vuotiaalle ompelin yöpuvun.  Yläosa on mukavaa kissa-trikoota, jonka löysin kesällä Lappeenrannasta.  Siellä on kiva kangaskauppa.

Pojalle kissaunia.

Tarvitseeko joku avainkukkaroa?  Niitä valmistui sarjatyönä pienille ja vähän isommillekin.

Avainkukkaroita.

Niin, pojan porukalla on myös koira.  Pitihän minun muistaa myös koiruliiniakin, joka viime sunnuntaina oli napannut näyttelyssä kolme ruusuketta. Koira saa oman alusmaton.

Koiralle oma matto.

Oikein mukavaa joulua kaikille!