lauantai 25. helmikuuta 2017

Karhuntassu vai jättiläisen jalanjälki.

Kenen tassun jälkiä?


Viimein sain ommelluksi reunakaitaleen myös toiseen peittoon, jonka tilkkupinnan kasasin syksyllä.  Malli oli muhinut 10 vuotta mielikuvissani.  Vierailimme pikkuserkkuni luona Minnesotassa.  Amerikkalaiseen tapaan hän ompelee paljon tilkkutöitä.  Siellä naiset kokoontuvat kirkolle ompelemaan yhdessä.  Tuotteet myydään ja tulot käytetään hyväntekeväisyyteen.  Kirkot ovat varsinaisia monitoimitaloja.  Pikkuserkkuni tekemän peiton mukaisesti asettelin karhuntassut eri tavalla kuin olen nähnyt Suomessa tehtävän: osa varpaista sojottaa neliön sisälle päin.  Ompelemani tassut ovat aika kookkaita - lieneekö kyseessä jättikarhu.  Peiton koko on n. 2,3m x 2,3m.  Kuvasin peiton hangella, jolloin uutta lunta tuprusi sen päälle.


Amerikan pikkuserkun ompelema peitto.
Minun versio Karhuntassu-mallista.

Valitsin tikkausmallin Töölön tilkkupajan runsaista malleista sillä perusteella, että siinä olisi jotain metsään liittyvää.  Muistaakseni tikkausmallin nimi on Botanical Blossom ja siinä on nähtävissä tammen lehtiä ja kukkia.
   
Kaunis tikkaus erottuu hyvin yksivärisestä taustakankaasta.

Matkalla pääkaupunkiseudulle ennätin poiketa kangaskaupassakin.  Ostin ohutta neulosta, josta ompelin puseron.  Mallin muokkasin mekon kaavasta.

  
Ompelin puseron pääntielle laskoksia.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Ystäviä ja tilkkupeitto.


Ystävänpäivän kortti.

Sain ystävänpäiväksi monta korttia, mutta eniten minua puhutteli siskoni lähettämä kortti, jossa pitkähiuksinen neito sujuttelee sydäntä ompelukoneella. Takaa löytyi tekstiä..."Liekö tämä paksuhiuksinen neito sieltä sinun kulmiltasi kotoisin?  Paljon on syntynyt tuotteita siellä ateljeessa, lämmöllä omalle perheelle ja ystäville.  Kiitos - olenhan saanut tuotteistasi monta omakseni."  Tällainen kortti lämmittää sydäntä.  Kortti päätyy koristamaan ateljeeni ovea.
    
Pussukka arpajaispalkinnoksi.

Ystävänpäivä oli muutenkin mieliinpainuva, nimittäin sain vieraikseni lähetyspiiriläiset.  Niinpä minulla oli aamupäiväkahvilla 15 vierasta.  Ompelin etukäteen arpajaispalkinnoiksi puuvillamyssyjä, säilytyskoreja ja pussukoita, mutta ne jäivät kuvaamatta yhtä lukuunottamatta.  Tämän pussukan ompelin kaitaleiden vinoista päistä, jotka jäivät tilkkupeitosta. Niitä on vieläkin jäljellä...
    
Sydänpeitto.

Matkalla pääkaupunkiseudulle kävin Töölön tilkkupajassa, missä Soile tikkasi minulle kaksi sänkypeittoa.  Flunssan takia reunojen ompeleminen on viivästynyt, mutta nyt ensimmäinen on valmis.  Halusin tikkauksen toistavan sydän- ja kukkateemaa, ja tällaisia tikkausmalleja toki löytyy.   Idean sydänpeittoon sain saksalaisesta tilkkutyölehdestä.
    
Kaunis tikkaus erottuu myös taustakankaasta.

Kukkia ja sydämiä.


Kiitos, jos jaksoit lukea ja kommentoida.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Villasukkia.


Korillinen villasukkia. Korin olen maalannut v. 2000.

Tammikuu mennä sujahti nopeasti ja helmikuun huomaa päivän pituuden jatkumisena. Päätin neuloa kaikki ohuet sukkalangat pois täyttämästä lankakoreja.  Pätkävärjättyjä lankoja minulla oli viisi täyttä kerää eli niistä neuloin viisi paria sukkia.  Lisäksi korissa oli monta pientä kerän loppua.  Hyödynsin ne melkein kaikki siten, että punnitsin kerän keittiövaa'alla ja kerin puolet pois.  Sidoin näin syntyneet pikkulankakerät yhteen - riippumatta siitä, etteivät samanlaiset värit osuneet kohdilleen.  Ostin näille jämäkerille pariksi Novitan mustan sukkalankakerän (siis uusi lankaostos!) ja neuloin sukista raidallisia, vuoroin mustaa, vuoroin kirjavaa.  Sain näin kolme paria sukkia, joista tuli ihan kelvollisia, pitäisi kai sanoa räsymattosukkia.
   
Villasukkakavalkadi.

Räsymattosukkia langan tähteistä.

Neuloin sukat koneella.  Nyt joku sanoo, että ethän sitten tehnyt mitään.  Miksei kukaan sano samalla tavalla, jos minä ompelen koneella?  Varmaan siksi, että useimmat ihmiset ovat ommelleet koneella ja tietävät, että kone ei tee mitään yksikseen.  Kyllä sama juttu pätee neulekoneeseenkin:  ihminen tekee työn ja kone on apuna.  Lisäksi sukassa on niin monta vaihetta, että niitä joutuu kertaamaan.  Tällä kertaa työtä helpotti se, että perätysten neulomisessa työvaiheet olivat jo mielessä.  Oman rajoitteensa minulle asettavat lukemattomat tennis- ja golf-kyynärpääjutut; aina ne uhkaavat hyökätä, vaikka kuinka käsiä tukisi ja teippaisi.  Pystyin viimeistelemään sukan päivässä ja tänään valmistui viimeinenkin sukka.  Kaipa noilla sukilla tämän vuoden pärjää!

Kävimme viikon vaihteessa pääkaupunkiseudulla tyttären ja pojan luona kylässä.  Linnanmäen Peacockissa kävimme katsomassa Kirka-musikaalin, jossa nimikkoroolin esitti Heikki Ranta.  Vaikka en ole edes Kirka-fani, upposin musikaalin tunnelmiin täysin.  Tilanteet näyttämöllä vaihtuivat rivakasti suuren orkesterin säestyksellä ja Kirkan olemus ja raspikurkkuääni olivat nautittavia elämyksiä.  Matkamme yksi kohde oli Töölön tilkkupaja, jossa Soile tikkasi viikonlopun aikana minulle kaksi suurta peittoa.  Esittelen ne myöhemmin, kunhan ennätän ommella reunakantit.  Työkunto on tällä hetkellä heikko, koska vilustuin matkalla ja lojuin kolme päivää kuumeessa.  Nyt alkaa vähän helpottaa.  

Kiitos, jos jaksoit lukea!  Onneksi yskä ei tartu blogista.