keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Taalainmaan taidekoti.




Taalainmaan maisemaa Sundbornissa.

Tämä toukokuu sisälsi vielä yhden matkan.  Tällä kertaa kohteena olivat Taalainmaa ja Tukholma.  Sain houkutelluksi matkaseuraksi sisareni ja serkkuni vaimon.  Käsityökeskuksen järjestämä matka kokosi bussiin 31 henkilöä.  Helatorstaiaamuna bussi suuntasi Turkuun, missä pysähdyimme ihmettelemään Aurajoen varteen rakennettua neulegraffittinäyttelyä, Knit'n Tagia.  Puihin ripustetuissa oli käytetty monenlaista käsityötekniikkaa: neulontaa, virkkausta, makrameeta, kirjontaa jne.  Osa töistä oli tosi hienoja ja niihin oli käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa.  Lisäksi niihin liittyi jokin tarina liittyen Suomen 100-vuotisjuhlaan.
    
Taitavasti virkattuja kasvoja.

Niin kaunis on maa.

Ajelimme Tukholmasta pohjoista kohti.  Pysähdyimme Avestassa kuvaamaan Ruotsin suurinta Taalainmaan hevosta.  Muutama pikkuheppa taisi lähteä matkalaisten mukaan.
    
Taalainmaan suurin heppa on Avestassa.

Matkamme pääkohde oli Sundbornissa sijaitseva taiteilijapari Carl ja Karin Larssonin kotimuseo.  Kylläpä huoneet olivat kuin satukirjasta peräisin: joka huoneesssa oli runsaasti Karinin kirjomia ja kutomia sisustustekstiilejä.  Näimme myös upeita maalauksia.  Kirjoja löytyi runsaasti, koska Carl oli innokas lukumies.  Valitettavasti talon sisällä ei saanut valokuvata.
    
Oveen kuvatut Larssonien neljä vanhinta lasta.

Larssonien hurmaava taidekoti.

Museo sijaitsi alueella, missä on paljon vanhoja taloja kauniine pihoineen, mutta niitä on vaalittu hyvin. Vieressä on myös vesivoimalaitos sähköä tuottamassa.
     
Museon ympärillä on idyllistä maisemaa.

Sähköä tuotetaan vesivoimalla.

Vierailimme vielä kylän paanukirkossa ja viereisellä hautausmaalla, missä on Larssonien sukuhauta.
   
Sundbornin paanukirkko.

Matkan varrella näimme Falunin urheilukeskuksen kuuluisine hyppyrimäkineen sekä Falunin kuparikaivoksen.  Avolouhoksessa maaperän ruskeat värisävyt vaihtuivat harmonisesti toisikseen.
    
Vanhan kuparikaivoksen avolouhos.

Borlängenissä vietetyn yön jälkeen palasimme Tukholmaan, missä meille oli varattu kierros ABBA-museossa.  No, paikka oli ruuhkaksi asti täynnä ja supermeluinen, joten me viisi mummoikäistä puikkelehdimme nopeasti museon läpi ja suuntasimme ulos etsimään kahvipaikkaa.  Toki ABBA:n esiintymisasut olivat hienoja ja silikonimallit yhtyeestä aivan oikean näköiset.
    
"Silikoni-ABBA":


Kahden tunnin kiertoajelu päättyi satamaan, mistä Gabriella-laiva toi meidät Helsinkiin.  Kotimatkalla pysähdyimme Joroisissa katsastamassa Riikka-Piikan lankaliikettä ja hämmästelemässä "virkattua" traktoria.  Kylläpä on tarvittu ahkeria käsipareja työn toteuttamiseen.

 
Kuninkaanlinnan pihaa Tukholmassa.

Riikka-Piikan virkattua taidetta.
  

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Luonnonväreillä värjäämistä.




Kokinelli antaa kauniin punaisen värin.

Säästimme kaksi viimeistä kertaa kansalaisopiston käsityöpiiristä viime perjantaiksi, jolloin kokoonnuimme opettajamme luokse värjäämään lankoja. Tarkoitus oli käyttää luonnosta löytyviä kasveja, mutta emme olisi ikinä uskoneet, että koivussa ei ole lehtiä, lupiinit ovat 2 cm korkeita jne.  Niinpä pyysin naapuriani keräämään kanssani kanervaa ja kaivoimme lisäksi raparperin juurakoita takapihalta.  Lisäksi olimme keränneet kelta- ja punasipulin kuoria talven mittaan.  Opettaja oli tilannut lisäksi krappia ja kokinellia, joten saimme kuusi luonnonväriä.  Tosin kanervasta ja raparperin juurakosta tuli lähes samaa väriä. Puretukseen käytimme alunaa.  Päivästä oli luvattu sateista, mutta onneksemme sadetta tuli vain aamulla ja silloinkin vähän.
    
Krappijuuren punahehkua.

Vasemmalla keltasipulilla, oikealla punasipulilla värjättyjä lankoja.

Vasemmalla jälkiliemessä värjättyjä, oikealla kanervan sävyjä.

Mieheni ihmetteli Lontoon matkan jälkeen, kun en tuonut uusia kankaita. No, ostinhan tilkkuilijan neuloja ja tavallisia ompeluneuloja.  Mukaan läksi myös tilkkulehti.

Tilkkuilijan neuloja ja silmäneuloja.

Tilkkulehti odottaa käyttäjää.

Italialaisesta lehdestä La mia Moda  piirsin puseron kaavan.  Mietin kyllä, mahtaako kesästä tulla niin lämmin, että tarkenen paljain olkapäin.  Tuunasin kaavaa siten, että hihat eivät ole niin kellottuvat kuin mallissa.  Kangas löytyi kaapista marinoitumasta.

Italiankielinen Moda.
Lehden malli...
... ja minun versioni. 
























Tuttavan seinältä bongattu elämän ohje.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Lontoon katuja mittailemassa.

Hyde Parkin rehevää puistoa.

Talvella kolleegani kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan Lontooseen toukokuussa.  Sehän sopi minulle mainiosti.  Pääsimme mukavasti jatkolennolla Heathrown kentälle, mikä hieman huolestutti minua, koska Amerikan matkalla kenttä oli täysin tukossa ja vaihtoon varattu kaksituntinen kului jonossa seisomiseen.  Nyt pääsimme melko sujuvasti kentältä ulos, vaikka käytäviä riitti kävellä ja "passinlukukone" tutki kasvokuvaani pitkään.  Olin jo etukäteen tutkinut, että sininen underground-linja eli Piccadilly Line  vie meidät lähelle hotellia. Lipun ostaminenkin onnistui hyvin.  Hotellimme Oliver oli vaatimaton, mutta siellä oli kaikki tarpeellinen.  Aamiaishuoneessa sai juoda teetä ja kahvia vuorokauden ympäriinsä.  
    
Harrodsin tavaratalo.

Lähdimme katsomaan kaupunkia kävellen pitkin Cromwell Roadia itää kohti.  Päädyimme Harrodsille, missä ihmettelin kuuluisan tavaratalon komeita rakenteita.  Ostin pari pakettia teetä.  Matkamme jatkui Hyde Parkiin, joka on todella suuri puistoalue keskellä miljoonakaupunkia.  Puut olivat täydessä lehdessä ja ruohokenttä vihreä huolimatta siitä, että nurmikoilla saa kulkea.  Kaupunkilaiset kokoontuvat puistoon piknikille, ulkoilemaan, lasten kanssa leikkimään ja ulkoiluttamaan koiria.  Ja koirat ovat hyvin kasvatettuja: eivät hauku ja rähjää.  Siinä olisi mallia suomalaisille koiran kasvattajille.  The Serpentine -lammen vesilinnut tulivat syömään kädestä.
             
Hyde Parkin rehevyyttä.

Puisto muuttui Kensingtonin puistoksi, missä sijaitsee prinsessa Dianan muistolähde, samoin Kensingtonin palatsi.  Näimme myös prinssi Albertin muistomerkin.
        
Kesingtonin palatsi pilkistää puiden takaa.

Toisena päivänä ajoimme keskustaan maanalaisella.  Osuimme Primark-nimiseen ostosparatiisiin eli tavarataloon, jossa hinnat eivät huimaa päätä.  Sieltä läksi mukaan nippu t-paitoja ja puseroita kotiväelle.  Oxford Streetillä on myös tv-sarjasta tuttu Selfridge-tavaratalo.  Huh!  Kylläpä siellä oli paljon myyjiä, kauneuspisteitä ja prameilevia koristeita.  Hintoja en juuri tohtinut katsoa.  Ostin kuitenkin yhden suklaalevyn.

Selfridgen tavaratalon fasaadi.

Suuntasimme kulkumme kohti Thames-jokea.  Matkan varrelle osui Trafalgarin aukio ja piipahdimme myös Liberty-tavaratalossa, joka on tosi vanha.  Sieltä löytyi myös kangasosasto, mutta en sortunut ostamaan kankaita, jotka ovat ylihinnoiteltuja.  Vaatimattomasti ostin tilkkutyöneuloja ja ompeluneuloja.
    
Liberty-tavaratalon asusteosasto.

Poikkesimme tyylikkääseen kahvilaan iltapäiväteelle, joskin vaihdoin teen tilalle cappucinon.  Tarjoilu pelasi hyvin ja sconssit maistuivat hillon ja "voikerman" kanssa.
            
Iltapäiväteellä.

Joen tuntumassa katsastimme Westminster Abbeyn, Parlamenttitalon, Big Benin ja Westminsterin   sillan sekä maailmanpyörän nimeltään London Eye.  Lontoossa on todella paljon vanhoja, kauniita rakennuksia, joita kunnostetaan ja putsataan kivihiilikauden noesta.  Välissä on myös uutta arkkitehtuuria.
   
Big Ben ja parlamenttitalo.

London Eye.

Kauniissa säässä patikoimme Buckinghamin palatsin luokse.  Kuningatar näytti olevan kotona.  Poikkesimme palatsin myymälässä ostamassa suklaata.  Tarjolla oli paljon kuninkaallista tavaraa: kruunuja, astioita, kasseja jne. 
       
Buckinghamin palatsi.

Seuraavana aamuna ajoimme metrolla Tower Hilliin eli kaupungin itäreunalle.  Ihastelimme Tower of Londonia.  Ylitimme Thamesin Towerin siltaa pitkin.  Jatkoimme matkaa joen etelärantaa pitkin, ja palasimme pohjoisrannalle Millenium-siltaa (riippusilta) pitkin.  Suoraan edessämme oli St. Paulin katedraali, jossa on maailman 2. suurin kupolikatto.
       
    
Tower of London.

Tower Bridge.

Uutta ja vanhaa arkkitehtuuria.

Koulupukuisia poikia.

Millenium Bridgen takana näkyy St.Paulin katedraali.

Päätimme palata Notting Hilliin kaksikerrosbussilla.  Ajattelimme, että matkan voi maksaa bussiin, mutta kun tarjosin kuskille rahaa, hän sanoi, että lippu pitäisi ostaa etukäteen, mutta otti meidät ystävällisesti kyytiin.  Ajettiin siis melkein pummilla!
Holland Parkin upeita liljoja.

Viehättävä seinämaalaus Holland Parkissa.

Viimeisenä aamuna kävelimme Holland Parkiin, jossa katselimme kasveja ja riikinkukkoja.  Sen jälkeen kohteenamme oli Kensington Hall, missä oli Dollhouse Festival - summer show 2017.  Kolleegani harrastaa pienoismalleja ja tuli hankkimaan materiaaleja omaan hollantilaistaloonsa.
Kuvaaminen oli kielletty, mutta nappasin muutaman kuvan aulasta.
   
Dollhousen palkittuja hahmoja.

Lontoo on väljästi rakennettu suurkaupunki.  Vanhaa kunnioittaen on rakennettu moderneja rakennuksia.  Suuret puistot toimivat olohuoneen jatkeina.  Sää suosi matkaamme; vain yhtenä iltana saimme hieman sadetta.  Ehkä seuraavalla matkalla haluaisin tutustua englantilaiseen maaseutuun.


Tyypillinen Lontoon katukuva.

Risteyksissä opettelin vasemmanpuoleista liikennettä.
    

maanantai 8. toukokuuta 2017

Korjausompelua.


Ennen Maltan matkaa ompelin itselleni hameen.  Viime kesästä asti kaapissa marinoitunut kangas on Marimekon Rautasänkykuosia.  Ostin sen ostoskeskus Paletista, missä sitä myytiin jämäkankaana eli rullassa oli neljä 40 cm:n levyistä ja parin metrin pituista palaa.  Kaavan muokkasin espanjalaisesta lehdestä.  Hame ei ole kietaisumallia, vaan siinä on päällä liehuke.  Marimekon kankaat ovat mukavan jämäköitä, pitävät myös tuulen melko hyvin loitolla.

Hame Rautasänkykuosista.

Maltan matkan jälkeen päätin vihdoin korjata matkalaukun vetoketjun.  Niin, ei se ollut edes rikki, mutta kasausvaiheessa oli ilmeisesti tapahtunut sellainen virhe, että ketju olisi pitänyt avata sisäpuolelta ja vedin vielä puuttui.  Tietysti oma moka, etten ollut tarkistanut laukkua sisäpuolelta ostettaessa.  Vetoketjun vaihtaminen käsin ommellen ei juuri innostanut, mutta entistä ratkoessani kehittyi ajatus.  Niinpä kun olin neulannut uuden ketjun paikoilleen, nostin ompelukoneen laukun sisälle.  Ompelin aina pienen matkaa ja sitten piti siirtää konetta hieman eteen päin.  Tällä konstilla onnistuin ompelemaan 80 cm:n ketjusta keskeltä n. 50 cm koneella ja vain loput ketjun päistä piti tikata käsin.  Nyt vain pakkaamaan uutta reissua varten.

Bernina matkalaukussa.