keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ruskamatka Lappiin.




Äkäsmyllyn kohinaa.

Vihdoin toteutui minun monivuotinen haave päästä Lappiin ruska-aikaan.  Vuokrasimme matkailuauton, koska halusimme liikkua eri paikoissa suunnittelematta mm. yöpymispaikkoja etukäteen.  Ajelimme pohjoista kohti Suomen länsirajaa pitkin.  Poikkesimme Oulun torilla ja Rotuaarilla; löytyihän sieltä myös hyvin varustettu Eurokangas ja automuseo!  Torniosta piipahdimme Ruotsin puolelle Haaparantaan.  Yöksi parkkerasimme levähdysalueelle Ylitorniossa.
    
Oulun automuseossa.

Kukkolankoskella pyydetään kalaa lippoamalla.

Aamulla suuntasimme Aavasaksalle.  Harmiksemme sumu peitti maisemaa.  Ihastelimme kyllä kippuraan kasvaneita mäntyjä.  Matka jatkui kohti Pelloa, missä ruokailimme Vihreällä keitaalla.  Kolarin jälkeen käännyimme Ylläkselle, missä olemme viettäneet lähes parikymmentä hiihtolomaa.  Kävimme patikoimassa Kesänkijärven rantaa pitkin Kesängin keitaalle ja takaisin.  Täällä oli    nähtävissä upea maaruska.  Vaikka sää oli pilvinen, pärjäsimme ilman sadeasuja.  

    
Aavasaksan maisemissa.
 

Kesänkijärvi.

Yllästunturi ja Kellostapuli.

 Illaksi ajoimme Riemuliiterin parkkiin ja vaihdoimme ulkoiluasut tanssitamineisiin.  Riemuliiterissä esiintyi Teuvo Oinas orkestereineen.  Tanssikansaa oli runsaasti, mutta kyllä siellä mahtui tanssimaan.  Illan päätteeksi jäimme nukkumaan Riemuliiterin parkkiin.
    
Ylläs lumella kuorrutettuna.

Aamulla herättyämme meitä odotti yllätys: maahan ripeksi räntää.  Kävimme ajamassa maisemareittiä pitkin Ylläsjärven puolella ja takaisin.  Äkäslompolon puoli Yllästunturista oli saanut lumipeitteen.  Tutkittuamme Jounin kaupan ja Mailan putiikin suuntasimme Äkäsmyllylle, mistä olen hiihtänyt monta kertaa Äkäslompoloon.
   
Äkäsmyllyn seutu on kaunista.

Matka jatkui Leville, mikä on meille uusi paikka.  Kävelimme tiiviisti rakennetussa "alppikylässä" ja yöpymispaikaksi löytyi parkkipaikka sen mäen juurelta, mihin on varastoitu huovan alle tekolunta ensi talven kisoja varten.
   
Levi ja tekolumikasat.

Matkasimme Sodankylän kautta Kemijärvelle.  Näimme paikoitellen kauniita ruskan värejä.  Usein hiljensimme vauhtia tien poskessa ja tiellä tallustelevien porojen vuoksi.  Ajelimme itärajaa ja Kuusamoa kohti.  Pysähdyimme Pienen karhunkierroksen parkkiin, missä oli tosi paljon autoja. Sateeton sää oli houkutellut paikalle runsaasti ulkoilijoita.  Kävimme paikoimassa Myllykoskelle ja siitä vielä vähän matkaa eteen päin.  Palasimme samaa reittiä takaisin.
   
Taistelevat porot.

Kellokas.

Myllykoski Karhunkierroksella.

Illaksi tyyntyi.

Ajelimme Kuusamon alapuolelle, missä parkkeerasimme Salpalinjan levähdyspaikalle.  Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme Jokijärvelle kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemiin.  Kallioniemi oli tietysti kiinni, mutta pääsimme toki katsomaan pihaa ja rantaa.  Taivalkoskella poikkesimme perinteisesti Jalavan kauppaan.  Vanha kauppapaikka ja matkalaisten tupa puhuttelee joka kerta.
    
Kallioniemen pihapiiri.

Jäljellä oli enää kotimatka.  Hyrynsalmella juotujen kahvien jälkeen maisemien ruskavärit alkoivat haalistua. Välistä tuli sadekuuroja. Kummallakin oli haikea mieli matkan loppumisesta, mutta kotona oli rentouttavaa pistää sauna lämpiämään tavaroita sisälle kannettaessa.  Värikkäät muistot mielessä piristävät tulevaa pimeää vuodenaikaa.

Kiitos "matkaseurasta"!

torstai 7. syyskuuta 2017

Tilkkublokkien asettelua.



Jaakobin tikapuut 1.

Olen asetellut kesän aikana ompelemiani tilkkublokkeja monella eri tavalla.  Kiitos parista ohjeesta Jaakobin tikapuille.  Kokeiltuani kahta versiota ( siksak-kuvio ja keskusornamentti) huomasin kolmannenkin mahdollisuuden eli tilkkujen asettelun diagonaalisesti.   En ole vielä päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen, millainen lopputulos syntyy.
   
Jaakobin tikapuut 2.

Jaakobin tikapuut 3.

Italiankielisestä La mia Moda -lehdestä piirsin kaavan, jolla ompelin gollegepusakan jumpalle.  Ompelin eteen vetoketjun, koska pusakan  saa joogassakin helpommin pois päältä.  Gollegetrikoo oli marinoitunut ties miten kauan kaapissa.  Se on ostettu Rokserin myymälästä ja on tosi napakkaa (eikä ole edes viimeinen!!)  Ei niissä ole onneksi viimeistä käyttöpäivää.  Piirrettyäni kaavan ajattelin, että sitä täytyy pienentää, kunnes muistin, että italialaiset kaavakoot eivät vastaa meidän kokoja. Onnekseni olin piirtänyt itselleni sopivan koon. 
     
...ja minun versio.

Lehden malli...

                  

 
Karvarouskuja.
    Miksi aina sanotaan, että syntyy kuin sieniä sateella?  Sadetta on kyllä riittänyt, mutta sieniä ei ole ilmestynyt runsaasti.  Toki sienikoppa on täyttynyt useita kertoja.  Eilen keräsin karvarouskuja.  Niistä saa maukkaan sienisalaatin.
    
Kiitokset kommenteista!  Hyvää alkanutta syyskuuta.