torstai 24. joulukuuta 2015

Joululahjoja.



Kuusenkerkkäsiirappia.

Koko syksyn ajan työn alla ovat olleet joululahjat. Jo alkukesällä keittelin ensimmäiset lahjat eli valmistin kuusenkerkkäsiirappia. Se on tehokas yskänlääke. Näitä pikkupurkkeja oli kiva antaa läheisille reseptin kera.
    
Pehmoconverseja.
Varsinaisiin käsitöihin käytin tänä vuonna materiaaleja, jotka olivat kaapin täyttönä. Kansalaisopiston opettajalta sain kivan ohjeen pehmeisiin "converseihin", joita värkkäilin kolme paria, yhdet pojalleni ja muut vävykandeille. Conversit on valmistettu osin neuloen, osin virkaten.
  
Alkusyksystä meillä oli 26 tunnin mittainen sähkökatko. Valoisa aika piti käyttää hyväksi: siispä lajittelin neulelangat. Rupesin neulomaan Passapilla n. 50 cm leveää kaitaletta, pituutta n. 190 cm. Ompelin kolme kaitaletta yhteen, jolloin niistä syntyi torkkupeitto. Ensimmäisen peiton neuloin puolipatenttia, jotta reunat eivät rullautuisi. Kerroksia tarvittiin 900. Seuraavat peitot neuloin lähes sileää eli siellä täällä on välissä nurjasilmukkaraita ja reunoissa hieman resoria. Sileissä peitoissa kerroksia on 600. Viimeistelin työt virkkaamalla reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita. Peittoja valmistui 4 kappaletta, mutta lankavarastot eivät vieläkään ole loppu...Tyttöjen peitot koristelin virkatuilla kukkasilla. Kaikkea sähkökatkos voi saada aikaan.
  
Torkkupeitto miehelleni...

...tyttärelleni...

...toiselle tyttärelleni...

...ja pojalle.

Tyttöjen peitot koristekukkineen.

Lahjaksi menivät myös ompelemani 4-vetskarin pussukat ja vanulappujen säilytyspussit.
   
Pussukoita.

Vanulappujen "koteja".

Suvun pikkuneidit saavat paketeistaan korit, jotka ompelin valokuvan perusteella. Yhdelle pikkuihmiselle ompelin myssyn.
   
Pikkuneitien koreja.

Puuvillamyssy.

Muutamia tunteja olen viettänyt keittiössä joululeivonnaisten kimpussa. Vain yhden päivän tuotokset olen kuvannut.
   
Suolaista ja makeaa.


Julkaisen tämän postauksen vasta jouluaattona, että lahjansaajat eivät näe lahjojaan etukäteen. Kaikki serkkuni saavat jouluksi tekemäni sukukirjan, toivottavasti ei löydy pahoja virheitä.

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa.  Kiitokset kommenteista. 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukortteja.


Punaisia joulukortteja.

Koska postin lakko loppui, annoin itselleni luvan värkkäillä joulukortteja. Niitä valmistui 45 kappaletta. En kuvannut kaikkia, vaikka kahta samanlaista en tehnyt. Minun tarvitsi ostaa vain korttipohjat, muita tarvikkeita löytyi kaapista. Nyt niitä voisi jo pikkuhiljaa ruveta kirjoittamaan.
 
Vihreitä joulukortteja.

Yksiosaisia kortteja.

Kaksiosaisia kortteja joululauluineen.

Itsenäisyyspäivä vierähti sukukirjan tekemisen parissa. Mieheni skannasi kuvia, jotka minä pengoin selaamalla läpi noin 25 omaa, pari äitini ja kaksi tädin valokuva-albumia läpi. Siitä huolimatta kaikkien sukulaisten kuvia ei löytynyt. Lisäksi kävin huolellisesti läpi kaikki syntymä- ja kuolinajat. Toivon, että yhtään virhettä ei jäänyt. Kirjat saimme tänään painosta kotiin.

Sukukirjan kansi puhuu puolestaan.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Sukuhistorian koukeroissa.

Huh, miten nopeasti marraskuu sujahtaa, vaikka ulkona sataa välillä lunta, vettä ja räntää. Päivät ovat tasaisen harmaita. Vihdoin sain pari vuotta suunnitelmissani olleen ajatuksen toteutuksen asteelle. Lapsuudessani rinnallani kulki vahva henkilö, ukki. Hän piti aina lasten ja heikompiosaisten puolta. Asuimme samassa taloudessa pienessä kahden huoneen mökissä. Vaikka ulkoiset puitteet olivat varmasti köyhät, meistä lapsista pidettiin hyvää huolta. Ajatukseni on ollut kunnioittaa ukin henkistä perintöä kokoamalla hänen jälkikasvunsa samoihin kansiin pieneksi sukukirjaksi. Kirjoitustyö on menossa, mutta kyllä siinä työtä riittää. Välistä olen tutkinut myös ukin ja mummon vihkiraamattua, joka on painettu vuonna 1903. Teksti on vanhaa suomen kieltä ja se on kirjoitettu vanhalla kirjasintyypillä. Viehättävännäköistä, mutta vaikea lukea.
 
 
Isovanhempieni vihkiraamattu.


Kävin viikko sitten Kuopiossa kolleegani kanssa. Kiersimme katselemassa kauppoja, mutta jotain myös ostimme. Jouluaskarteluun tarvitsin säkkikangasta, mutta löysin myös kivoja tilkkutyökankaita Eurokankaan palalaarista. Työkaverini osti aivan ihastuttavia silkki-villa-lankoja.
 
 
Kolme eri kangasta Eurokankaan palalaarista.

Syksyllä "maskeerasin" kaksi pientä kylmälaukkua. Niiden kyljissä paistoivat siiderimainokset, jotka peitin kangaspäällisillä, koska en halua kulkea juomamainoksena.
 

Meikatut kylmälaukut.
Tilkunviilaajan blogissa oli ohje matkalaukun nimilappujen valmistamiseen. Istuin tässä ompelukoneen ääreen ja tein sarjatyönä 14 nimilappua, ensin punaisia, sitten sinisiä ja vielä vihreitä nimilappuja. Niitä oli hyvin rentouttavaa ommella. Kiitokset Tilkunviilajalle. Hänellä on muitakin hyviä ohjeita blogissaan.
 
 
Matkalaukun nimilappuja.
Joulua odotellessa tein valosydämen. Taivuttelin ensin rautalangasta sydämen, jonka päällystin valkoisella paperinarulla. Puhalsin kaksi pitkulaista ilmapalloa, jotka asettelin sydänkehikon sisälle. Sitten vain kieputin ympärille paperinarua, jonka kastelin liima-vesi-seoksella. Seuraavana päivänä poksautin ilmapallot pois ja kiinnitin valosarjan.
  

Valosydän.

Muutama päivä sitten kävin kuuntelemassa hyväntekeväisyysjoulukonsertin kirkossa. Esiintymässä oli suuresti ihailemani tenori Pentti Hietanen ja hänen laulava perheensä. Osan lauluista Pentti Hietanen esitti yksin, osan perheen kanssa yhdessä. Myös tyttäret Roosa ja Iina esittivät soolonumeroita sekä myös duettoja. Myös upeasta säestyksestä huolehtinut äiti Heini Kivimäki-Hietanen esitti soolona Carola Häggkvistin tunnetuksi tekemiä lauluja (mm. När löven faller) ja ansaitsi todella esityksistään mahtavat taputukset. Ohjelmisto koostui uusista ja perinteisistä joululauluista sekä gospelmusiikista. Saimme kuulla myös a cappella-esityksenä laulun Maa on niin kaunis, jossa Pentti Hietanen sai laulaa bassoa. Upea, sydämessä säilyvä joulukonsertti.

torstai 5. marraskuuta 2015

Kekriviikonloppu.

Niipä vain lokakuu mennä sujahti huomaamatta eikä tuntunut ollenkaan pitkältä. Varmaan asiaa auttoi erikoisen hyvä ja kuiva sää, kun ei tarvinnut rämpiä syksyn sateessa. Lähes kaikki puutarhatyöt ovat reilassa ja viimeinenkin ulkoruukku on tyhjennetty, pesty ja viety varastoon odottamaan uutta kesää. Toissa päivänä metsäretkellä keräsin pussillisen suppilovahveroita. 

Suppilovahverot odottavat kuivuria.

Viikkoa ennen kekriä kävin lähikäsityömessuilla. Siellä oli paljon paikallista käsillä osaamista, mutta minua kiinnostivat erityisesti näytillä olevat vanhat käsityöt. Osan niistä on valmistanut minuakin opettanut käsityönopettaja opiskeluaikanaan.

Vanhoja pitsimalleja.
Kudottua ja ommeltua.


Tämän päivän tuotteita esiteltiin myös messujen työtiloissa: punontaa erilaisista nauhoista ja makramee-solmeilu näyttää taas tulleen muotiin. Itse solmin aikoinaan riippumaton karkeasta narusta makrameesolmuilla, mutta siitäkään ei ole jäljellä edes yhtään valokuvaa.

Punontaa paperisuikaleista.

Makrameesolmuja seinävaatteena.



Joulumuorin pajassa on syntynyt monenlaista tekelettä - osa vielä kesken - mutta niitä ei saa vielä julkaista. Viime viikolla pujottelin muutamia koruja, tarvikkeita olisi vaikka kuinka paljon.

Korusetti, isot helmet ovat Oulun käsityömessuilta.

Karnaluksista tarvikkeet: simpukan sisältä löytyy helmi.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Neulatyynyjä.



Joku bloginpitäjä heitti ilmaan ajatuksen, että itse kukin voisi esitellä omat neulatyynynsä. Okei. Kyllä niitä löytyy useampiakin. Kaikki ovat vanhoja, osa tosi vanhoja eli perittyjä. Paras neulatyynyn täyte on ihmisen hiuskarva. Meillä on yleensä perheenjäsenten hiukset leikattu kotona, joten täyteaineita saa aina lisää. Kyllä niitä voi pyytää parturistakin. Hiuskarva teroittaa neulat. Itse käytän kahdenkokoisia neuloja: pienet sopivat joihinkin tarkkoihin kohdistuksiin, pääasiassa käytän suuria, nypläykseen tarkoitettuja neuloja. Olen laiska harsimaan, mutta suurilla neuloilla saa tukevan kiinnityksen.

 
Suosikkineulatyyny.

 Eniten käytän pyöreää, ranteeseen laitettavaa neulatyynyä. Se on myös sopivan kokoinen otettavaksi mukaan käsityöharrastuksiin. Kuminauha toki kaipaisi vaihtamista.

Sienineulatyyny.
Noin 30 vuotta sitten tein myyjäisiin neuletyynyjä, joissa on sorvattu jalka - mieheni hoiti sorvaamisen. Minä lakkasin jalat ja valmistin pehmusteet. 

Perintöneulatyyny.
Vanhin neulatyyny on isosiskon äidille ompelema. Näkyy olevan reikäkin. Se asustaa korissa, missä säilytän kirjontatyötä. Muutama muliinilanka roikkuu neuloista.

Sovitusneulatyyny.
Jostakin olen saanut kylkiäisenä sovitusneulatyynyn, mutta se on ollut hyvin vähän käytössä.


Lintuneulatyyny.
Uusin neulatyyny on muutaman vuoden vanha: jossain käsityölehdessä oli ohje lintutyynyyn. Tein niitä pari kappaletta.



Yksi neulatyyny koristaa myös sovitusnuken kaulaa.

Kesän marjasato alkaa olla tallessa. Puolukoita tuli riivityksi noin sata litraa ja nyt olen poiminut suolta karpaloita. Kuiva ja aurinkoinen sää on tehnyt suokävelystä mukavaa ja saalista on kertynyt kolmelta reissulta 8 litraa. 

Herkullisia karpaloita.


Kasvihuoneessa tomaatit kasvoivat kehnonlaisesti, kaipasivat kai aurinkoa kuten minäkin. Sisällä kypsyneistä tomaateista valmistin aurinkokuivattuja tomaatteja. Viipaloin tomaatit, kierittelin öljyssä ja mausteissa ja kuivatin kuivurissa. Laitoin kuivatut tomaatit lasipurkkeihin, päälle öljyä. Kun tomaatit on syöty, jäljelle jäävän mausteöljyn voi käyttää ruuanlaittoon.

Aurinkokuivattuja tomaatteja.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Oulun käsityömessut.


Läheisellä puidulla pellolla on ollut satamäärin muuttolintuja. Kerran muistin itsekin ottaa kameran mukaan ja yritin tallentaa näitä siivekkäitä. Valkoposkihanhet olivat aika arkoja ja lensivät kauemmas, kun astuin autosta ulos. Joutsenet näyttivät myös levottomilta.
Valkoposkihanhia ja joutsenia.

Monissa käsityöblokeissa on ollut esillä 4-vetskarin pussukoita. En löytänyt siihen teko-ohjetta, mutta ei muuta kuin ryhdyin rohkeasti kokeilemaan. Mallia katselin välillä kuvista. No, ensimmäinen valmistui (punainen), mutta huomasin tehneeni siinä muutaman turhan työvaiheen eikä se näyttänyt samanlaiselta kuin muiden valmistamat (tein siis ulkomuistista!). Eipä hätää: tein heti perään toisen (vihreän) ja se valmistui nopeammin ja lopputulos oli myös nätimpi. 
Pussukat avoinna...

...ja kiinni.

Eilinen päivä vierähti Oulun kädentaitomessuilla.Ouluhallissa. Meitä oli linja-autolastillinen kansalaisopiston järjestämällä matkalla. Jo menomatkalla meillä riitti puuhaa, kun opettajat laittoivat meidät valmistamaan nyöriä pahvikiekon avulla. Yksinkertaiset välineet: pahvikiekossa 8 koloa ja 7 villalankaa, joita siirrellään kahden langan yli tyhjään koloon. Näppärää. Itsekukin teki nyörin valmiiksi kotimatkalla. - Oulun messut ovat siinä mielessä sopivankokoiset, että siellä jaksaa kiertää ja katsella koko alueen. Onnekseni olin pitkän sähkökatkoksen aikana lajitellut lankavarastoni, joten ei tehnyt edes mieli hypistellä lankoja. Sen sijaan silmäni poimivat heti kivannäköisiä trikoita. Niistä tarttui mukaan neljää eri kuosia. Tilkkutyövarasto kasvoi kahdella kankaalla. Ostin myös kahdet kukkaron kahvat, toinen oli hassusti yksikulmainen. Siihen pitää suunnitella jokin tilkkutyömalli.
Kukkaron kehykset, pahvikiekko ja sen avulla tehty nyöri.

Trikookankaita.

Tilkkutyökankaita. 
Kiitokset mukavista kommenteista!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Etelä-Saksaa 2.

Dirndl-asuisia tyttöjä ja naisia.

Münchenin matkan toinen käyntikohde oli Dachaun keskitysleiri. Dachau on itsenäinen kaupunki, jonne pääsee Münchenistä junalla ja bussilla. Kiertelimme alueella kauniissa säässä ja tutustuimme leirin tapahtumiin museotiloissa. Leiri on valmistunut vuonna 1933 heti Hitlerin valtaantulon jälkeen. Se on ollut ensimmäinen leiri ja on toiminut mallina muiden vastaavien rakentamiselle ja toiminnalle. Aluksi leiri on toiminut tavallisena vankileirinä. Myöhemmin sieltä on siirretty paljon ihmisiä muille leireille. Kaikkiaan siellä sai surmansa 42 000 ihmistä: juutalaisia, kommunisteja, Jehovan todistajia jne. Huh! Kyllä me ihmiset voimme olla julmia toisillemme. 

Muistomerkki Dachaussa.

Vankien asuinparakki sisältä.

Alkuperäisiä asuinparakkeja ei ole enää jäljellä, mutta niitä on rakennettu muutamia entisten mallien mukaisesti. Krematoriorakennuksiakin oli tuplasti. Eri kirkkokunnat ovat rakentaneet alueelle omat pyhättönsä kunnioittaakseen leirin uhreja. Vaikuttavin näistä oli mielestäni juutalaisten pyhättö, missä valo tuli korkealta ylhäältä.

Juutalaisten muistomerkki.
Alueeseen tutustuminen oli väsyttävää puuhaa sekä henkisesti että fyysisesti. Meidän oli mentävä syömään brezeleitä ja juomaan kahvia. Poikkesimme vielä Dachaun keskustassa kävellen vanhan kaupungin alueella. Kiipesimme linnan pihalle, mistä eteemme avautui upea maisema: saatoimme katsella Münchenin maamerkkejä. 
Kaunista Dachaun kaupunkia.

Näkymä Dachausta Münchenin suuntaan.
Matkamme osui Oktoberfestin ajalle, mikä tietysti näkyi katukuvassa. Olutjuhlat on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1810, kun Baijerin prinssin ja prinsessa Theresien häitä juhlittiin Maximilian 1: aikana. Silloin ne olivat hevoskilpailut. Vuonna 2010 Theresienniityillä kävi 6 miljoonaa ihmistä. Kuka lienee laskenut kävijät, mutta kyllä siellä oli populaa nytkin. Koko ajan piti väistellä vastaantulijoita. U- ja S- bahnit olivat täynnä juhlapukuisia ihmisiä.  Kävimme alueella kahdesti, ensin illalla ja sitten seuraavana päivänä. Herkuttelimme suklaakuorrutteisilla mansikoilla ja brezeleillä.  


Tungosta U-bahnin liukuportaissa.
Iltahulinaa Theresienniityillä.

Prinsessa Theresien patsas.

Theresiennittyjen huvilaitteita.

Sunnuntaipäivänä kaupungin halki marssi kulkue, jossa olivat edustettuina lähialueen oluen tuottajat, soittokunnat, kyläyhdistykset, metsästysseurat jne. Jaksoimme seistä katuvarressa lähes 2 tuntia, koko kulkueen katsomiseen olisi kulunut 3 tuntia aikaa. Siihen menessä ohitsemme ennätti kulkea 50 "joukkuetta".
Holzhausen soittajat.

Panimot kulkivat hevosilla.

Nelivaljakko.

Nuorimpia vedettiin kärryissä.

Villisikasaalis.

Kulkueessa oli monenikäisiä vipeltäjiä.

Pikkuneiti ja äiti.

Metsästysseuran mestariampujalle kuuluvat käädyt.

Paikallisia italialaislähtöisiä tanssijoita.
Jos joku on menossa Müncheniin, niin suosittelen aikaisempien reissujen perusteella käyntiä Deutsches Museumissa -erittäin korkeatasoinen luonnontieteellinen osasto- sekä Olympiastadionilla unohtamatta tietenkään autoihin liittyviä paikkoja. Käsityöihmisille löytyy askarteluliike Idee ja muutama vuosi sitten kuolasin sellaisen kaupan näyteikkunassa, missä on myynnissä vain huopakankaita. Uskaltauduin vihdoin sisälle ja ostin huopakankaan jakkua varten. Aika tyyris kangas, mutta sitä oli helppo ommella.


Kiitos kivoista kommenteista.


Iloisia vielä kulkueen jälkeen.