Hyvää äitienpäivää!

 

Onnittelukukkaset.

Kevätsiivouksia tehdessä käsityöt ovat jääneet vähälle huomiolle.  Olen kuitenkin ommellut pienen seinävaatteen, johon olen napannut pari kukkablokkia Today's Quilter -lehdestä.  Mallissa oli ommeltu kokonainen peitto, mutta minä tarvitsin vain muutaman kukkasen, jotka oli kasattu saman värin eri tummuusasteista.  Työ on aika vaalea, mikä ei ole minulle tyypillistä.  Tukimateriaali on liimattava laukkuhuopa.  Annoin työlle nimen Onnittele kukkasin. Ripustamista helpottaa metallikoriste, joka on peräisin viime kesänä kuolleen tätini raanusta.

Onnittele kukkasin.

Perjantai-iltana koin todella jännän hetken, kun pihaamme ajoi pakettiauto ja ovellemme ilmestynyt mies ojensi minulle kukkapuketin sanoen: Kukkalähetys!  Kaunis kukkakimppu oli tietysti lapsilta.  Olinpa liikuttunut.  -Tänään meidän lapsenlapselta tuli WhatsApp:ssa onnittelulaulu mummolle, osin suomeksi, osin saksaksi.  Sitä on nyt katsottu kyynelsilmin monta, monta kertaa.

Onnittele kukkasin.

Leivoin äitienpäivän kunniaksi pienen kakun.  Lähes joka lehdessä oli ohje mustikkakakkuun; johtuneeko siitä, että viime kesänä mustikoita kypsyi ennätysmäärä.  Oma ohje piti sisällään kaksi moussea: valkosuklaasta ja mustikasta.

Valkosuklaa-mustikka-juustokakku.

Tonttimme yhdellä nurkalla on ollut ryppäänä haapoja, jotka yrittävät työntää pikkutaimia kaikkialle nurmikolle.  Niinpä pyysin naapurimme metsuria avuksi ja nyt puut ovat nätissä pinossa kuivumassa polttopuiksi. Ammatti-ihmiseltä puiden kaataminen ja pilkkominen sujuu niin sukkelasti.  Myöhemmin pitää muistaa antaa kannoille "jarrua", että leviäminen pysähtyisi.

 

Haavat kuivumassa polttopuiksi.

 

Hyvää äitienpäivää! 

Ps. Sainpa saman äitienpäivälahjan kuin edellisenä vuonna: sukkatanssit!

Isänpäivä.

Salaattikakku.

Nuorempi tytär saapui isänpäivän viettoon, mikä oli hyvä syy leipoa jotain kivaa.  Olen katsonut ohjelmaa Koko Suomi leipoo.  Yhdessä jaksossa kilpailijat saivat näyttää taitotehtävässä, miten valmistetaan salaattikakku.  En ollut kuullutkaan moisesta, joten ehdotin tyttärelleni, josko tekisimme sellaisen.  Eipä tarvinnut kauan houkutella.  Valmistin kaverina erilaisia täytteitä ja lopputulos oli mitä maukkain.  Eikä ulkonäössäkään ollut moittimista.  Sokerihiirinä halusimme myös jotain makeaa, jollaiseksi valmistimme juustokakun.  Sen pohjaksi teimme ruisjauhoista paistettavan kakun, mausteena juustomassassa mustikoita ja valkosuklaata.  Koristeeksi vuolin valkosuklaalastuja.

    

Mustikkainen juustokakku.

Vaikka meillä on kaapissa ihan liikaa mukeja, muistin miestäni Suomi 100 v -mukilla, onhan tämä 100-vuotisjuhla tosi harvinainen.  Kyseessä on She-Fo muki vuosimallia 1926.  Ompelin lisäksi kangaspussin, jonka täytin kristallikissanhiekalla.  Luin jonkun blokista, että ko. pussi imee auton sisällä kosteutta, jolloin ikkunat pysyvät kuivina.

    

Isänpäivälahjat.

Ennätin piipahtaa tyttären kanssa kangaskaupassa - se on sitä laatuaikaa, koska viihdymme molemmat siellä hyvin.  Rikastuimme molemmat uusilla mekkokankailla.  Omani ompelin heti, koska kuosi on tämän ajan henkinen.  Kangas on itse asiassa ryhdikästä trikoota.  Kaavan piirtelin taas italialaisesta La Mia Moda -lehdestä.  Lehden ostaminen Maltalta oli hintansa väärti.

    

Mekossa on kivoja taskuja.

Hihoissakin on vetoketjut.

  

Pimenevien iltojen kynttilätunnelmaa kaikille!