keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Wilder Mohn.



Unikon kukkia.

Viimesyksyisellä Hampurin matkalla mukaan tarttui Burda patchwork -lehti, jota olen aina silloin tällöin selannut.  Vihdoin aloin toteuttaa seinävaatetta, jossa unikon kukat huojuvat lempeässä tuulessa.  Työ alkoi kankaiden värjäämisellä.  Tausta on toteutettu noin seitsemästä erivärisestä vihreän sävystä, välillä värjäsin lisää kankaita Emo-tuotteen väreillä.  Maltoin mitata kankaat mittojen mukaan, jolloin kasaaminen oli suhteellisen helppoa.  Sävyt eivät ole toki ohjeenmukaisia, mutta sommittelin niitä siten, että alareunassa olisivat tummimmat vihreät.  
     
Burda patchwork -lehden malli.

Minun versio villiunikoista.

Ohjeessa unikon varret oli leikattu kankaasta, mutta minä keksin siihen helpomman tavan: isosiskoni esimerkkiä noudattaen ajelimme monena kesänä Killinkoskelle, missä sijaitsee Inkan tehtaanmyymälä (vieläköhän se on siellä!).  Ostin sieltä lukemattomia pusseja erilaisia koristenauhoja, kuminauhoja, ommeltavia kuvia, kanttinauhoja, vinonauhoja jne.  Nyt löytyi käyttöä puuvillanauhoille, jotka värjäsin khakin vihreiksi. Toinen nauha oli alunperin valkoinen, toinen keltainen.  Niistä syntyivät unikkojen varret, jotka kiinnitin reunoista suoralla koneompeleella.

Unikoiden siemenkotia.
Seuraavana olivat vuorossa siemenkodat, joihin tarvitsin samaa vihreää kuin varsiin sekä ruskeaa kansiksi.  Näihin kankaisiin silitin kaksipuolisen liimaharson, mutta silittämisen lisäksi ne piti vielä ommella kiinni.  Kokeilin eri tapoja ja päädyin siihen, että kanttasin osat saumurin rullapäärmeellä ja ompelin kiinni sauman sisäreunasta.  Näin reuna jäi hieman koholle ja antaa mielikuvan kolmiulotteisuudesta.  Ompelin kansiin vielä tummanruskeita kuvioita.

Unikon terälehdet valmistin ja kiinnitin samoin kuin siemenkodat, tietysti värjäsin kankaan punaiseksi.  Ompelin niihin mustia hedelehtiä ja maalasin kangasväreillä tummaa punaista varjostukseksi.  

Tikkauspintaa.
Takakankaaksi päätyi käytetty keittiön verhokappa.  Väliin laitoin ohuen vanun.  Tikkauksen mallin piirtelin summittaisesti taikatussilla ja ompelin vapaalla tikkauksella.  Kylläpä siihen kului aikaa.  Reunakantit valmistin tähteeksijääneistä tilkuista.  Takapuolelle ompelin neljä lenkkiä rimaa varten.  Valmiin työn koko on n. 110 cm x 55 cm.  Työn tekeminen oli tosi mielenkiintoista; harvoin samaan työhön voi yhdistää niin monta eri tekniikkaa.

Tikkauksia ja aurinkovärjättyjä kankaita.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Silkkimekko.


Kaikella on aikansa.
On ystävyyden aika, 
hiljaisuuden aika,
surun aika
ja kiitollisten muistojen aika. 

Ystävän muistolle.

Taas yksi ystävä on poissa.  Tällä kertaa lähtijä oli aivan liian nuori, kolmen lapsen isä, täynnä elämän iloa.  Raju liikenneonnettomuus katkaisi hetkessä elämänlangan.  Hyvät muistot kannetelkoot läheisiä eteen päin.

Kaivelin kangaskaapista esille Thaimaasta ostetun silkin.  Yhdistelin kaksi eri kaavaa saadakseni pitkän mekon, jossa olisi tilaa liikkua (siis tanssia).  Ompelin jopa sovituskaavan vanhasta lakanasta, mitä en tavallisesti jaksa tehdä.  Hihojen malleja kokeilin varmasti viisi erilaista ennen kuin olin tyytyväinen.  Pitkät hihat olisivat olleet liian raskaat, toisaalta pienet ja sirot hihat eivät olisi peittäneet alleja, joten päädyin kyynärpäähän ulottuviin hihoihin. Vetoketjun olen ommellut jo monta vuotta sivusaumaan - ei siis taakse - koska silloin sen saa itsekin kiinni ja auki.  Nyt sitten odotellaan sopivia juhlia!

Mekko edestä...

...ja takaa.


   Koska ompelukoneessa oli valmiina violetti lanka, ompelin välityönä pussukan tukevan villakankaan lopusta.  Työ menee arpajaispalkinnoksi lähetyspiiriin.
     
Ruudullinen pussukka.

Päivät ovat pidenneet.  Nyt eletään kevätpäiväntasausta.  Valoisaa kevättä kaikille!