Kevättä kohti.

Matto ontelokuteesta.

Muutama vuosi sitten olin hurahtanut ostamaan kerän ontelokudetta.  Niinpä ajattelin, että materiaali pitää laittaa hyötykäyttöön.  Virkkuukoukku numero 8 piti ottaa topakasti käteen: ei millään kynäotteella vaan reilusti kämmenotteella.  Kävin katsomassa googlen kuvagalleriassa malleja, mutta  toteutin maton omien mielikuvien mukaisesti ja kokeilin, miten usein tarvitaan levittämistä.  Etenin puoli kierrosta illassa ja joka kerren jälkeen annoin kyynärpäille kylmähoidon.  Nyt matto on valmis ja ilahduttaa WC:ssä kävijää.
    

Upeita lumikuorrutteita.

Eipä ole ollut näin lumista talvea moneen vuoteen.  Näppäilin lumisia kuvia ja lähetin niitä myös Saksaan ihailtaviksi.  Ovat kuulemma kuin satukirjasta!  No, tänään föhn-tuuli lämmitti ilman +4,5 asteiseksi.  Kävimme kyllä hiihtämässä 8 kilometriä, mutta en edes muista, milloin sukseni olisivat lipsuneet niin paljon. Uusi voide, joka oli tarkoitettu nollan kahtapuolta käytettäväksi, oli kyllä huono ostos!
    

Mitähän näistä lumista on jäljellä vappuna!

Visiitillä kangaskaupassa silmiini osui trikoo, joka halusi lähteä mukaan. Tiesin heti, mitä siitä tulisi.  Kaivoin espanjalaisen kaavalehden esille ja piirsin siitä tunikan kaavan.  Kuosittelin sitä niin, että lisäsin poimutusta miehustaan ja valmistin frillat hihansuihin, koska ne näyttävät olevan taas muodissa. Tunika on takaa hieman pitempi kuin edestä, vaikka kuvasta sitä ei huomaa.
    

 

Omenankukkia tunikassa.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja kiitos kommenteista!

Tilkkujen jäännöksiä.

Lumitaidetta.

Uusi vuosi on alkanut lumisissa merkeissä.  Onneksemme lämpötila kävi välillä lämpimän puolella, jolloin lumi putoili pois katoilta ja puista.  Olemme myös välttyneet pitkiltä sähkökatkoilta.  Toisaalta lämpötalous ja ruuanlaitto hoituvat joka tapauksessa puuhellan ja puu-uunien avulla.  Lisäksi minua ilahduttaa aikaisin alkanut hiihtokausi: olen ollut suksien kanssa liikkeellä jo neljä kertaa.

Tyynyjä työn alla.

Ateljeessa ei ollut mitään aloitettua ompelusta, joten ajattelin käyttää valmiiksi leikattuja kangaspaloja ja -suikaleita.   Jaakobin tikapuut -peitosta jäi sinisävyisiä tilkkuja, joista ryhdyin kasaamaan tyynynpäällisiä.  En vielä tiedä, pitäisikö niiden kokoa vielä kasvattaa. Peittokin on vielä kesken eli se odottaa pääsyä Töölön tilkkupajaan tikattavaksi.  Olen kyllä värjännyt taustakankaan tummansiniseksi.

    

Jakku edestä...

... ja takaa.

Kangaskaupassa käydessäni silmiin osui kivannäköinen neulos, jossa on kukkia tummanvihreällä pohjalla.  Materiaali on ryhdikästä neulosta.  Ompelin siitä jakun itselleni.  Kaavan piirsin soveltaen omiin tarpeisiini Suuri käsityölehdestä (07/2017).  Lisäsin malliin pienet upotustaskut, jotka oli helppo ommella vyötärön poikkisaumaan.

    

Nappi taskunsuussa.

Hyviä hiihtokelejä ja luistavia tanssilattioita kaikille. 

 

Joulun aikaa muistellessa.

Piparirakennelma vuosimallia 2017.

Perinteisesti jälkikasvuni rakentelee piparitaikinasta kokonaisuuden, ei pelkästään piparkakkutaloa.  Lapset tulivat niin myöhään joulun viettoon, että piparirakennelma kasattiin vasta jouluaattoaamuna.  Yleensä aihe on valikoitunut johonkin paikkaan tai tapahtumaan menneen vuoden ajalta, mutta nyt aihe oli ihan irrallinen eli inkkarikylä.  Alueelta löytyivät inkkaripäällikkö, tiipii, joki, kanootti, kala hyppimässä vedessä, toteemipaalu, rosvo köytetttynä paaluun, aarrearkku, puita, pensaita, kiviä ja arjalainen kameli.  Tuo viimeksi mainittu saattaa kuulostaa rasistiselta, mutta se on lähtenyt jostain huulenheitosta liikkeelle ja saanut pysyvän paikan meidän piparkakkurakennelmissa.  Ennen lähtöään nuoret napsivat hahmot mukaansa, joten rakennelma ei ennättänyt ottaa makuja ympäristöstä.  Hyvä niin.
     

Toteemipaalu.

Virtahepo, nuotio ja aarrearkku.

Puussa vartioivalta pöllöltä taisi päästä ...

Joululahjaksi virkkaamani gekkoluolat ovat kuulemma kovasti käytössä.  Gekot ovat ottaneet ne omikseen ja nukkuvat niissä.  Kuulostaa tosi mukavalta.  Poikani lähetti niistä kuviakin.
    

Gekon unta.

Uni maistuu tällekin gekolle.

   

Lunta on täällä Keski-Suomessa ihan riittämiin.  Avasin hiihtokauden hiihtämällä metsätien pohjaa pitkin rantaan ja samaa reittiä takaisin.  Katoilta valuva lumi muodostaa hienoja rakennelmia.  Välistä puista tippuva lumi aiheuttaa sähkökatkoja: kirjoitin tätäkin äsken otsalampun valossa.  On mukava, että ollaan menossa kohti valoisaa vuodenaikaa.
    

Lumi valui ulkorakennuksen katolta.

Lumista alkuvuotta myös Etelä-Suomeen!