sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lumipyryä ja värjäystä.

Monen päivän aikana lunta on kertynyt kinoksiksi asti. Lumikola on hyvin tarpeellinen väline, onneksi naapuri linkoaa enimmät lumet pihastamme pois. Talviset ja lumiset maisemat ovat toki kauniita. Ennen joulua toteutin pitkäaikaisen haaveeni: sain pihallemme valaistun puun. Poikani kanssa kokeilimme aluksi autotallista löytyneellä työvalaisimella, miltä valaistus näyttäisi. Jatkoroikan, puisen laatikon (teline) ja ajastimen avulla virittelimme valon, ja koska se näytti kivalta, ostimme 100 Watin lampun tilalle ledtyövalon. Nyt se toimii ulkovalona aamulla ja illalla.

Valaistu pihakuusi.

Ateljeessa monet kankaat odottavat ompelijaa. Viime kesänä alppimatkalta ostettu kangas sai paikkansa pöytäliinana, johon käytin myös toista punasävyistä kangasta. Molemmista irtosi paljon väriä kutistuspesussa, joten oli järkevää käyttää kankaat samaan tekstiiliin. Halusin yhdistää ne pitsillä toisiinsa. Välipitsi löytyi kaapista, reunapitsin ostin. Molemmat olivat valkoisia, joten värjäsin ne ensin. Palojen yhteensovittaminen olikin sitten melkoista tilkkuilua, mutta olin lopputulokseen tyytyväinen.

Tässä pöytäliina kuvattuna lumihangella, lumihiutaleet uhkasivat peittää liinan kuvaussession aikana.

Liina pääsi heti käyttöön.

Samalla, kun värjäsin pöytäliinan pitsejä, laitoin muitakin pitsejä väriliemeen. Yhdessä trikoopuserossa oli liian kapeat hihat, joten leikkasin hihat keskeltä pituussuunnassa halki ja ompelin väliin pitsin. Tuli ihan käyttökelpoinen vaate. Pitsi oli alunperin mielestäni liian punainen, joten yritin korjata väriä viininpunaisen suuntaan Emotuotteen kangasväreillä, mutta lienen kiireessä kastellut pitsin huonosti eli se ei värjäytynyt tasaisesti. Lopputulos oli sitten hauskan kirjava.

Hihansuu kirjavine pitseineen.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Joulu meni, rauhallista uutta vuotta 2015!

Joulupuuhastelut ovat takana päin, vaikka koti vielä pullistelee joulukoristeita. Niitä on kertynyt vuosien kuluessa, osa itseni, osa lasten tekemiä. Olen jouluihminen. Vaikka välistä väsyttää, valon juhla keskellä pimeää talvea piristää. Lahjojen valmistelu, leipominen, nurkkien nuohoaminen, jouluruokien valmistelu, perheen yhdessäolo, haudoilla käynti,  kyllä ne kaikki kuuluvat jouluun.

Joulun rauhaa.
Yksi rakkaimpia joulukoristeita on tämä tähtitaivaskangas, johon on ripustettu villasta tehtyjä enkeleitä.  Kuvassa näkyy vain osa enkeleistä.


 Hyvin monta vuotta sitten valmistui tyttären avustamana joukko paperinaruenkeleitä. Niitä riittää monelle yläkertaan johtavalle askelmalle.

Paperinaruenkeleitä.


Lapset valmistavat joka vuosi piparkakkutalon, jonka aihe liittyy jotenkin kuluneeseen vuoteen. Aikaisemmin on valmistunut mm. Berliini, pyramidit jne. Tällä kertaa tuote oli alppimaja. Piparkakkurakennelmassa on usein vierailevia tähtiä, kuten pojan lemmikki sinisilmäinen kameli.

Kameli, lehmä ja lapsia.


Alppimaja, alppitorvi, parveke kukkineen...


Uusin tämän talven joulukoriste syntyi tontun muodossa. Minua viehätti CM:ssä näkemäni tontut ja sellainen sitten piti ommella kankaitten jämistä. Niin syntyi ovistoppari Miikkulainen.

Halittavan pehmeä Miikkulainen.

Ennen joulua valmistin suvun pienille vaatteita, tytöille mekot ja pojalle trikooasun. Neuloin myös  useammat villasukat, mutta ne jäivät kuvaamatta.

Lahjoja pienokaisille.

 Kummipoika sai tämän tilkkutyöliinan.

Tilkkutyöliina.


Joulun jälkeen, kun lapset olivat palanneet opiskelu- ja työpaikkakunnilleen, oli taas mukava ommella itsellekin jotain. Ensin valmistui trikoomekko, jonka kaavan piirsin saksalaisesta Dianamoden-lehdestä. Saman lehden innoittamana ompelin trikoopuseron.

Trikoomekko, materiaali Eurokankaasta.

Trikoopusero, materiaali Marimekon.
Ateljeessa odottaa monta kangaspalaa ompelijaa, samoin lankakeriä on valmiina. Niitä on hauska ruveta muokkamaan ulkoilemisen ja muun liikunnan lomassa.