maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ylläksen laduilla.



Ylläs Äkäslompolon jäältä katsottuna.
  Kylläpä viikko vieraissa maisemissa sujahti nopeasti. Olin mieheni kanssa Ylläksellä. Maisemat ovat toki tuttuja, ennätimme viettää siellä hiihtolomat lasten kanssa 17 kertaa. Edellisestä visiitistä oli kulunut viisi vuotta, ja tällä kertaa hiihtelimme kaksistaan. Lämpimän sääjakson vuoksi ladut olivat hieman jäisiä ja tykkylumi oli kadonnut puista. Teimme pitkiä hiihtomatkoja päivittäin, paistoimme makkaraa laavuilla ja nautimme aurinkoisesta säästä, jota riitti joka päivä. Hiihtomatkaa kertyi viiden päivän aikana 114 kilometriä, mikä on kyynärvammaiselle ihan riittävästi, ja matka taittui hiihtäen (ei siis luistellen). Yleensä pääsimme saunaan suoraan hiihtolenkin jälkeen. Mikä nautinto oikaista itsensä lauteille pitkäkseen. Sitten oli vuorossa päivällinen, mikä maistui taivaalliselta. Väkisinkin kroppa pyrki unten maille. Muutaman skip-bo-pelin jälkeen nautimme vielä iltapalan.
   
Näkymä Kotamajan pihalta, taustalla Kukastunturi.

Oli kiva nähdä entiset taukopaikat ladun varressa: Kesängin keidas, Latvamaja, Kahvikeidas, Hangaskurun laavu, Velhon kota ja Kotamaja. Yksi uusi taukopaikka oli tullut lisää, nimittäin Elämänluukku. Velhonkodan käymälöiden opasteet jaksavat naurattaa vuodesta toiseen.
   
Kummanko puuseen valitset?

Mitäpäs olisi lomamatka ilman tanssi-iltaa. Riemuliiterissä olisi ollut joka illalle viihdettä, mutta kävimme siellä vain yhtenä iltana, jolloin musiikista huolehtivat Souvarit. Lasse Hoikka esiintyi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Tanssijoita riitti tungokseen asti.
     
Gondolihissillä tunturin huipulle.

Yhtenä päivänä menimme bussilla Ylläsjärven puolelle, missä nousimme gondolihissillä tunturin huipulle. Olipa mahtavat näkymät, mutta kyllä ylhäällä kävi myös navakka tuuli. Meillä oli hiihtovarusteet mukana, joten palasimme hiihtäen Äkäslompoloon Kahvikeitaan kautta.
   
Ylläksen huipulta näkyvät Kellostapuli, Kesänkitunturi ja Lainio.
Kesänginkeitaalla kuukkelit syövät kädestä.

Piipahdimme Äkäslompolon keskustassa kaksi kertaa palatessamme hiihtolenkiltä. Kävimme katsastamassa Jounin kaupan; edellisellä kerralla laajennus oli aloitettu. Toisella kerralla piipahdimme Mailan putiikissa, mistä ostimme perinteisesti sukat koko perheelle. Tulomatkalla poikkesimme Pellossa Pörrö-Porossa, mistä saimme lämmintä Lapin rieskaa.

Kotona totesimme, että väri oli vaihtunut kasvoissa. Milloinkahan taas hiihtelemme Lapin laduilla seuraavan kerran!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tikkausta ja tanssimista.

Tähtipeitto.

 Viikko sitten matkustin mieheni kanssa pääkaupunkiseudulle mukanamme tikkausta odottava tilkkupeitto, jonka ompelin viime talvena.  Olimme sopineet Töölön tilkkupajan Soilen kanssa, että viemme päällisen ja aluskankaan heti junamme saavuttua Helsinkiin. Niin teimmekin. Kylläpä oli monenlaista tikkaumallia, mistä piti valita. Tikkauslangan valinta oli helpompaa. Kun sitten maanantaiaamuna menimme hakemaan peittoa, se odotti meitä valmiiksi tikattuna. Kyllä tikkaus on kuin piste i:n päällä. Olin suorastaan ylpeä peitostani. Sen koko on 250 cm x 260 cm. Reunakaitaleen ompelin kaksinkertaisesta vinokantista; tosin kahdelta sivulta vielä puuttuu toinen ommel. Kiitokset Soilelle ammattitaitoisesta ja ystävällisestä palvelusta ja neuvoista.

Peitto lähes valmiina.

Taustapuolella kaunis tikkaus erottuu edukseen.
Toinen syy, miksi matkustin viime viikonloppuna Helsinkiin, olivat Wanhan Sataman käsityömessut. Tein treffit kolleegani kanssa sinne sunnuntaiksi. Kiertelimme siellä nelisen tuntia. Mukaan tarttui kortteja, helmiä ja muita korutarvikkeita sekä ohutta huopaa. Kangaskiintiö oli täynnä Tampereen reissun jäljiltä. Vaaleanpunaisista helmistä kasasin korusetin.
      
Messuhankintoja.

Kivoja kortteja ja pitsikoristeita.

Vaaleanpunainen korusetti.

Yövyimme matkallamme poikamme luona Espoossa. Kävimme yhdessä syömässä pari kertaa, ja miesväki tutustui Tekniikan museoon ja Ratikkamuseoon minun ollessani käsityömessuilla. Lauantai-illaksi järjestyi mieluisaa puuhaa, kun huomasimme menovinkeistä, että Oopperatalon pihalla on ulkoilmatanssit. Suuntasimme siis sinne. Musiikista vastasi oikea tanssiorkesteri ja solisteina olivat oopperalaulajat. Kivat tanssit, vieläpä ilmaiset. Rytmit vaihtelivat lattareista ja vakiotansseista suomalaiskansallisiin tansseihin.  Ihmisiä oli mukavasti paikalla, osa tanssi, osa katseli. Tällaisia voitaisiin järjestää muuallakin.
       
Oopperan tanssiorkesteri.

Tanssin riemua oopperan pihalla.

Reilu vuosi sitten taittelin paperista LED-valoihin pienet varjostimet, mutta harmikseni ne eivät päästäneet yhtään valoa läpi. Niinpä pistin kukanmuotoiset varjostimet talteen ja vasta nyt sain aikaiseksi tehdä niistä kranssin seinälle. Koska kukkien keskellä oli reikä, peitin sen sinisellä ja oranssilla piipunrassilla sekä "hedelehdillä". Lopuksi liimasin kukat styrox-kranssin päälle liimapistoolin avulla. Peittelin valkoisena pilkottavan pohjan meriheinällä.
Taitellut kukkaset uusiokäytössä.


tiistai 1. maaliskuuta 2016

Valmistujaisjuhlaa.

Tampereen teknillisen yliopiston juhlaa.

Reilu viikko sitten menimme mieheni kanssa junalla Tampereelle, tarkemmin tietysti Hervantaan. Nuorempi tyttäremme valmistui diplomi-insinööriksi materiaalitekniikan osastolta Tampereen teknillisestä yliopistosta. Perjantaina oli oppilaitoksen järjestämä juhla Teekkarikuoron laulujen, puheiden ja kakkukahvien kera. Heti juhlan jälkeen ahtauduimme (minä, mieheni, poikani ja vävykandi) autoon ja ajelimme kotiin. Onneksi olin tehnyt listan, mitä täytyy ottaa pakastimesta sulamaan aamua varten: täytekakkupohja, uunissa haudutetut broilerin fileet, lihapullat, pullapitkot ja voitaikina. Lauantaiaamuna laitoin heti leivänjuuren kuplimaan. Puuhaa oli monelle käsiparille: kakun täyttäminen ja koristelu, nokkosleivän leipominen, perunoiden kuoriminen, salaattien (porkkana-, metsäsieni- ja viher-) valmistus, juustorusettien leipominen, yrttisten uunikasvisten valmistaminen ja pöytien kattaminen. Lisäpöytiä kannettiin sisälle, liinat odottivat mankeloituina. Suunnittelin istumajärjestyksen ja tein nimikortit pöytiin etukäteen, samoin pikkuleivät ja kahvikakku odottivat kellarin hyllyllä.

DI-kakkua koristaa, kuinkas muuten, teekkarilakki.
  Kun vieraat saapuivat puolenpäivän aikaan, olin keittänyt perunat ja lämmittänyt ruuat. Poikani hoiti upeasti simamaljojen tarjoilun. Lämpimät ruuat olivat tarjolla aamulla lämmitetyn puuhellan päällä, salaatit ja juomat olivat työpöydällä. Ruoka näytti maistuvan. Kun kaikki 22 henkilöä olivat aterioineet, siirryimme yläkertaan rupattelemaan. Pienet lapset leikkivät keskenään. Pian poikani ryhtyi keittelemään kahvia. Kahvipöytä odotti yläkerrassa: suklaakakku, taatelikakku, ranskalaiset vohvelit, Aili-mummon ruiskakut, juustokierteet ja omenapitko. Sisaren tyttäreni tarjoutui auttamaan tiskaamisessa ja astioiden keräämisessä. Tuhannet kiitokset hänelle, samoin pojalleni ja vävypojalleni, jotka väsymättä siirtelivät pöytiä yms. ohjeideni mukaan.
    
Kahvipöydän herkkuja.

 Kun viimeiset vieraat lähtivät kuuden tietämissä, siivosimme loput astiat ja kävimme saunassa. Sen jälkeen oli niin väsyttävä olo, että lähes raahauduin vuoteeseen. Oli mukavaa tavata läheisiä ihmisiä.
   
Uusia tilkkutyökankaita.

Tampereen reissulla piipahdimme Ideaparkissa, missä poikkesimme myös Eurokankaan myymälään. Outlet-osastolta ei löytynyt mitään mielenkiintoista, mutta tilkkukankaiden laari oli aivan vastustamaton. Tytär on taitava löytämään parhaimmat ja tyylikkäimmät palat, niin tälläkin kertaa. Huh, miten monta kangasta tarttui matkaan, mutta eiköhän niistä ajan myötä synny jotain tarpeellista (tai tarpeetonta). Olen joskus sanonut, että tyttäreni pärjäisi ostosavustajana: ihan pikkutytöstä lähtien hän on osannut valikoida kangas- ja vaatekaupasta sopivimmat tuotteet.

Takki edestä...

... ja takaa.
          Viime viikolla ryhdyin etsimään takin kaavaa. En löytänyt sopivaa, joten kuosittelin sellaisen suoran "pötkötakin" kaavasta omannäköiseksi. Minulla oli varastossa Eurokankaasta ostettu kukkapalakangas, joka ei yksin riittänyt. Suureksi riemukseni paikallisesta kangaskaupasta löytyi mustaa, samankuosista takkikangasta. Kukkakankaasta leikkasin miehustan, mustasta hihat, napitusvarat, kauluksen ja tampin. Vuoriksi ostin punaista kuviollista vuorisilkkiä, en vain huomannut valokuvata sitä.
    
Karkkeja vai kyniä?

Varastoon ennätin ommella kynäpenaalin karkkipapereista. Se menee lahjaksi pikkumiehelle. Laitoin kristallimuovin myös penaalin sisäpuolelle, mutta sen vuoksi työ oli melko jäykkää ommella. Harmittelin, että en huomannut laittaa pojan nimeä muovin alle.

Kiitos kommenteista!