tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kahvipusseja ja tilkkuja.



Ruusun loistoa.

Keskikesän harvinaisen lämmin juhla meni kuten tavallisesti eli paistoin mökillä muurinpohjalettuja, saunoimme ja poltimme kokon.  Olimme mieheni kanssa kahden, koska lapsilla oli omat juttunsa: vaellusta, festareita jne.  Juhannusruusut kukkivat rantatörmässä.  Kokko koostui oksista ja muusta palavasta jätteestä, mitä edellisen kesän aikana on kertynyt.  Aloitimme polttamisen jo klo 21. Tällä kertaa ei ollut ongelmia syttymisen kanssa.
    
Hiipuva kokko.
Viimeistelin talvella aloittamani puunkantokassin.  Olin ommellut kahvipusseja levyksi eli en siis leikannut niitä edes auki.  Leikkasin levyyn aukot lähelle kapeita päitä ja ompelin päistä 10 cm sisälle, jolloin syntyi kuja tukikepeille.  Pujotin niihin kepit, jotka mieheni sahasi katkenneesta harjan varresta.  Kierrätystä siis koko kapistus.  Vein sen mökille, jolloin sulloin sisälle pari villapuseroa.
     
Puunkantokassi.
Meillä oli myös 37. hääpäivä, jota emme kyllä juhlistaneet millään tavalla.  Mies muisti minua komealla kukka-amppelilla.  Kiitos hänelle paitsi kukista, myös siitä, että hän on aina tukenut minun käsityöharrastuksiani.  Vieraalla paikkakunnalla etsimme aina kangaskaupan ja automuseon!
    
Kukkia hääpäivänä.
Ompelin talvella pikakolmioita, joita olen nyt jatkojalostanut.  Muistissa on ollut Amerikan matkalla pikkuserkun esittelemä peitto, jossa blokkina oli Karhuntassu-malli.  Tutkin vastaavat mallit myös netistä, mutta kaikki oli koottu erilailla kuin serkkuni työ.  Päädyin tuohon amerikkalaiseen malliin. Pikakolmioni ovat kookkaita, joten peittoon tulee suuria karhun tassuja - montakohan saan mahtumaan!  Muutama blokki on valmiina.  Täytyy miettiä, millaisia välikaitaleita leikkaan yhdistämistä varten, luultavasti päädyn tummaan kankaaseen.

Violettisävyinen...

...ja punasävyinen Karhuntassublokki.
Kiitokset kommenteistanne!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Pitsejä talkoiden lomassa.



Miljoonakelloja ja lobelioita.

Miksi kesän alku on aina niin kiireistä? Haluaisin joskus nauttia edes hetken pelkästään kuuntelemalla lintujen laulua ja katselemalla luonnon heräämistä uuteen kasvuun. Kädessä voisi olla hyvä kirja. No nyt on kasvimaat muokattu ja kylvetty ja ensin laitetusta perunamaasta kurkkivat jo taimet mullan alta esiin. Salaattirivi pilkistää myös vihreänä harson läpi. Kiirettä on aiheuttanut paitsi pihakoivun kaataminen niin myös sukulaisen kuolema. Olen ollut pitkiä toveja lesken tukena ja apuna hoitamassa hautajaisjärjestelyjä, "paperisotaa" ja nyt kahtena maanantaina olemme urakoineet serkun perheen kanssa jäämistöä. Kyllä siinä on lajittelua riittänyt: osa lähetysseuran kirppikselle, osa roskiin. Ja itselle on saanut ottaa niin paljon kuin haluaa... Lajitellessa olen miettinyt, että omia varastoja pitäisi puhdistaa rankemmin; olen sitä tehnytkin pikkuhiljaa eläkepäivinäni.

Jäämistöä lajiteltuna.

Välillä oli ihan pakko pysähtyä omelukoneen ääreen rauhoittumaan - sauman syntyminen on minulle meditaatiota parhaimmillaan. Vaikka sää oli KYLMÄ, minä ompelin pitsiä. Kaipa joskus on vielä lämmintä. Kaapissa oli valkoinen pitsipala, josta syntyi pusero. Tartosta ostetusta vihreästä pitsistä surautin kotelomekon. Ihmeen monta vuotta pitsit ovat olleetkin muodissa. Molempien vaatteiden kaavat löytyivät Suuri Käsityölehdestä 4/2016.
     
Pitsipusero.

Pitsinen kotelomekko.

Pari kertaa olen piipahtanut puutarhalla hakemassa tomaatin, purjon ja kukkien taimia. Sieltä löytyy aina valtavan suuria kukka-amppeleita. Yksi koristaa omaa oven pieltä, toisen vein eilen mökkinaapureille. Jäljelle jäänyt koivun kanto on saanut päälleen kukkakoristeen.

Kukitettu koivun kanto kukkapöytänä.

Kiitos kivoista kommenteista!