sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Saariselän lumilla.



Kiilopää.

Perheemme on hiihdellyt yli 15 talvena Ylläksen hangilla.  Tänä vuonna päätimme katsastaa Saariselän ladut ja maisemat ennen kuin olemme "rollaattorikunnossa".  Viikon sisällä matkasin siis Suomen päästä päähän, koska takana oli Helsingin reissu.  Kilometrejä riittää.  Kuten kuljettajamme tuumasi: "Tiet eivät lopu ajamalla eivätkä ladut hiihtämällä."  Paikallisen Latu-järjestön matkalle oli päässyt bussilastillinen enemmän tai vähemmän hiihtoon hurahtaneita henkilöitä.  Parhaimmalla oli takanaan jo 2400 hiihtokilometriä.    Itselleni matkan pituus ei ole tärkeä, vaan luonnossa liikkuminen, maiseman vaihtuvuus, auringon paiste ja yhdessä puuhastelu tuovat vaihtelua arkeen. 
    
Saariselän keskustaa.

Ensimmäisenä päivänä hiihtelimme Laanilaan - emme suinkaan lyhintä reittiä.  Kuuluisat monotanssit alkoivat vasta kahdelta ja siihen olisi tunti aikaa. Emme malttaneet jäädä odottamaan.  Niin meille kävi joka päivä: huomasimme olevamme Laanilassa yhden tietämissä riippumatta siitä, minne päin olimme hiihtäneet.  Eipä se meitä jäänyt harmittamaan, sillä tiedän paljon parempia tanssikenkiä kuin monot.  Ja ulkoilutimme tanssikenkiämme toki kahtena iltana Teerenpesän naistentansseissa. 
    
Iltamenopaikka.

Kahtena päivänä linja-automme vei meidät tunturiin, mistä oli helppo lähteä matkaan suksilla.  Suomen Ladun Kiilopään majalta hiihtelimme Ahopään ylitse Laanilan kautta Saariselän keskustaan.  Maisemat olivat upeat eikä alaslasku ollut vaikea.  Toisena päivänä pääsimme taas bussin kyydissä Kaunispään huipulle. Olipa hieno kokemus. Sieltä näkyy kauas, jopa itänaapurin puolelle.  Lumihuippuja erottui moneen suuntaan, mm. Nattaset.  Tulimme suksilla alas koillisen suuntaan. Alkumatkan aurasimme, mutta loppulaskun pääsi sutjakasti latua pitkin. Ajatella: pelkkää alamäkeä ensimmäiset 2,5 kilometriä. Ihana kokemus, sillä olen pikkutytöstä asti uskaltanut laskea mäet täysillä ja meillä tanssi-ihmisillä on tunnetusti hyvä tasapaino.
    
Näkymä kohti pohjoista Ahopään laelta.

Rumakuru on näin nätti paikka.
Näkymä Kaunispään laelta.

Hotellikompleksi Kaunispäällä.

Olimme majoittuneet Kylpylähotelli Holiday Club Saariselkään.  Rakennuskompleksi on suuri, mutta oli ylellistä päästä joka päivä saunaan suoraan ladulta.  Nautimme toki porekyvyistä ja kerran satuimme altaaseen aaltokoneen ollessa käynnissä.  Erityisesti minua miellytti aromisauna, jonka lempeä löyly hellitteli lihaksia.  Aamuin illoin saimme myös nauttia runsaasta ateriasta.  Leikkelepöytä oli runsas, samoin salaattivalikoima.
  
Vellinsärpimänojan taukotuvan räystästä komistavat jääpuikot.

Lutto-oja.

Kuuden päivän hiihtolenkit olivat mukavia, vain kahtena viimeisenä päivänä sukset alkoivat lipsua iltapäivällä, kun ilman lämpötila oli monta astetta lämpimän puolella.  Silloin oli aika tuskallista palata majapaikkaan.  Sää oli upea lähes koko ajan ja maanantaille ennustettu lumimyrsky tuli vasta illalla ja hyvin lempeänä.  Kiitos kaikille matkalaisille! 
 
Siulassa näimme museoesineitä.

Käsityötaidonnäytteitä Siulassa.

Majapaikkamme Holiday Club Saariselkä.
 

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Vierailu eduskunnassa.

Pääsiäisen jälkeen minulla oli tilaisuus vierailla Eduskuntatalossa.  Koska meillä ei ollut muuta yhteistä ohjelmaa ryhmäni kanssa, liitin matkaan myös kyläreissuja.  Lahdessa minua odotti työkaverini miehensä kanssa ja vietin heidän luonaan "täysihoidossa" vajaan vuorokauden. Iltateelle saapui vielä pariskunta, jotka molemmat olivat entisiä työtovereita.  Kylläpä meillä riitti puhumista: porisimme menneistä, mutta päivitimme myös nykyistä elämäämme.  Aika heidän kanssaan hurahti aivan liian nopeasti.  Kävimme katsomassa Sibeliustalon ja mattonäyttelyn, mutta ne jäivät kuvaamatta.  Sydämelliset kiitokset vieraanvaraisuudesta!
    
Lähes tyhjä istuntosali.
 
Saavuin paikallisjunalla Helsinkiin, missä jätin laukkuni Rautatieaseman säilytykseen. Pienen happilenkin jälkeen päädyin Eduskuntatalon portaikkoon, missä osa ryhmästä oli jo paikalla.  Kansanedustaja Sari Essayah otti meidät iloisesti vastaan ja kierrätti meitä ympäri taloa.  Näimme talon pienoismallin, ihastelimme marmoripintoja ja istuimme hetken suuressa istuntosalissa.  Kuulimme myös tarinan talon akustiikasta, miten taitavasti se on suunniteltu toimimaan jo ennen elektronista äänentoistoa.  Sari halusi näyttää meille erityisesti taiteilija Pekka Halosen suurikokoisen maalauksen Tukinuitto, joka on sijoitettu valtiovarainvaliokunnan huoneeseen.  Lopuksi meidät kahviteltiin Kristillisdemokraattien kokoustiloissa. Kyllä talo on hieno ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus.  Huonojalkaiselle lukuisissa portaissa kiipeily saattaa olla rankkaa.
   
Istuntosalin kupolikatto.

Marmoriportaikko.

Lattiamosaiikkia:tässä neljästä elementistä tuli.

Pekka Halosen upea maalaua Tukinuitto.

Sari Essayah toimi emäntänä.

Loppuillasta matkasin lähijunalla Pohjois-Haagan asemalle, missä poikani ja hänen tyttökaverinsa odottivat minua.  Katselimme kuvia heidän Teneriffan matkaltaan.  Hyvin nukutun yön jölkeen oli aika palata kotiin.