sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Visiitti Hollantiin.





Hollantilaistaloja.

Vaikka näin eläkeläisenä matkustelu ei ole kiinni loma-ajoista, olin taas reissussa koulujen syyslomaviikolla, koska matkakumppanini on vielä työelämän juoksussa mukana.  Tällä kertaa matkamme suuntautui Hollantiin.  Kaupungissa nimeltään 's-Hertogenbosch (äännetään sertogeenbosch) oli tapahtuma, jossa oli miniatyyrimessut sekä nalle- ja nukkenäyttely.  Matkakumppanini kuuluu miniatyyriharrastajiin, mutta sorruin itsekin ostamaan kapeita pikkumattoja kirjanmerkeiksi.  Nalleosastolta ostin mekanismit, joilla nallen raajat kiinnitetään, sekä nallen silmät ja kuonon pään.
   
Miniatyyrejä jouluun.

  Nukkeosasto yllätti suuruudellaan: Anne Geddes -tyylisiä vauvanukkeja oli pilvin pimein, keskosia, nauravia, itkeviä, nukkuvia, tummaihoisia, Down-vauvoja ja niihin sai ostaa myös osia. Hinnat vaihtelivat parista sadasta pariin tuhanteen. Olimme hämmästyneitä, kun näimme vierailijoiden ostavan noita "vauvoja".  Toki ne ovat taitavasti tehtyjä, mutta hinnakkaita.
    
Suloisia vauvanukkeja.

Lensimme Amsterdamiin eli Schipholin lentokentälle, mistä matkasimme junalla sata kilometriä kaakkoon.  Kyllä tällaiselle mäkiseudun asujalle tasainen maa näyttää niin erikoiselta.  Maan pinta-alasta 20% on meren pinnan alapuolella ja liika vesi valuu kanaviin, joita on kaikkialla.
   

Kanavien ja siltojen runsautta.
Liikenneympyrä.

's-Hertogenbosch on ollut kaupunki jo 1100-luvulta lähtien.  Kaupunkikuvaa leimaavat tiilestä rakennetut talot, jotka on rakennettu toisiinsa kiinni. Jopa 1600-luvun talot on pidetty hyvässä kunnossa.
  
Torinäkymä, takana raatihuone.

Keskellä kaupunkia on viehättävä tori, joka ainakin lauantaina osoittautui vilkkaaksi myyntipaikaksi.  Vierailimme Pyhän Janin katedraalissa, joka on valmistunut n. 1220. Katolista kirkkoa koristavat kauniit lasimaalaukset.
    
     
Hieronymus Boschin patsas komistaa toria.

Pyhän Janin katedraali on mahtava rakennus.

Tutustuimme myös Hieromymos Boschin taidekeskukseen. 1400-luvulla elänyt Bosch maalasi omaperäisiä maalauksia pikkutarkkoine yksityiskohtineen mitä kummallisimmista otuksista.  Taidekeskuksessa oli useita oppilasryhmiä tekemässä kuvaamataidon tehtäviä.
   
Boschin triptyyki.

Aivan keskustan tuntumasta löytyy Prinssi Hendrikin puisto eläimineen ja jättimäisine puineen.  Lammen ympäri kiertävä polku tarjoaa upean lenkkimaaston ulkoilijoille ja kuntoilijoille.
   
Puiston sirot kauriit.

Lammen lenkkipolulla voi löytää luonnon rauhaa.

Keskustassa on runsaasti hyviä ruokapaikkoja ja kahviloita.  Onnistuimme löytämään paikallista ruokaa tarjoavan ravintolan, missä tilasimme annokset, joiden sisältöä emme tienneet. Voi, saimme taivaallisen hyvät annokset: tummien leipäviipaleiden välistä löytyi vuohenjuustoa bekoniin käärittynä, pähkinäkastiketta, saksanpähkinöitä ja erilaisia salaatinlehtiä.
   
Saksanpähkinää ja vuohenjuustoa.  Nam!

 Kaupungin kuuluisin kahvileipä on nimeltään Bosche boll, joita on tarjolla monenkokoisia.   Mielestäni se on tuulihattu, joka on täytetty kreemillä ja kastettu sulaan suklaaseen.  Kyllä maistui.
     
Bosche boll on kaupungin herkku.

Pidin hollantilaisten ystävällisyydestä.  Maassa on helppo liikkua turistina, sillä asukkaat ovat kielitaitoisia. Aivan sama, aloittiko puhumaan saksaa vai englantia, molemmat kielet näyttivät olevan käytössä. 


Kaunis talo.

Erään kanavanvarren talojen kirjoa.

Viljavarasto voi näyttää tältäkin.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ruska-aika.



Lähimetsän ruskaa.

Miten  paljon olen saanut ihailla tämän syksyn ruskaa.  Liekö kuiva ja kuuma kesä vaikuttanut siihen, että ruskapuut hehkuvat niin upeissa väreissä ja tätä luonnon ilotulitusta on riittänyt jo monta viikkoa.  Värikylläisessä maisemassa sielu ja kroppa aistivat ja tallentavat sävyjä ja muistoja pimenevien päivien voimavaroiksi. Tuulenpuuskan hetkellä sain ihmetellä värikylläistä lehtisadetta.   Viime viikko kului lähes kokonaan siihen, että oikoluin oman seudun kyläkirjan: 400 sivua historiaa aina 1600-luvulta lähtien sekä myös tämän päivän tarinaa.  Kieltämättä tosi mielenkiintoista.
    
Kullanhohtoisia lehtikuusia.

Kastepisaroiden lumoa heinikossa.

Kannossa vuosirenkaat kertovat tarinaa sadasta vuodesta.

Tuulenpuuska koristeli kylätien.  
Lammin sammalkerros kätki nämä aarteet: karpalot.

Kasvimaalle itsestään siementyneitä orvokkeja.
Mietin, laitanko tämänkertaisen postauksen otsikoksi Rauma 3, koska palaan vielä tuohon reissuun. Raumalla on kiva ja edullinen kangaskauppa Jätti-Rätti, jossa on kiva käydä.  Nyt minulla oli ajatuksena ostaa kangas parkamalliseen takkiin, koska syyskuun Käsityölehdessä oli sopiva kaava.  Niinpä sieltä lähti mukaan vihreä kangas (maksoi peräti 4€/m!), jota en laittanut kaappiin marinoitumaan, vaan ompelin heti.  Kangas on huonekalukangasta ja ehkä hieman jäykkä, mutta kelpaa tarkoitukseen.
    
Parkatakki on käytössä.

Takki selkäpuolelta.
Mieheni puhdisti kameraa ja oli sitten huomaamattani filmannut minua ja takin valmistumistani Ateljeessani.  Olipa yllätys!

 
Ompelija Ateljeessaan.

Syksyn liikunta- ym. ryhmät ovat täydessä vauhdissa käynnissä.  Minullakin on valittuna kaksi jumppakertaa, joogaryhmä, senioritanssiryhmä sekä lavisryhmä.  Henkisellä puolella uskaltauduin menemään saksan keskusteluryhmään ja huomasin sen olevan kivaa.  Sain jopa mieheni sinne mukaan.  Itsetunnolle tekee niin valtavan hyvää, kun huomaa ymmärtävänsä kieltä ja välistä uskaltautuu itsekin jopa kertomaan omia juttuja vieraalla kielellä.  Tschüs!  
   
Jumppa-asu.

Myssyjä jemmaan.

Kävin siskoni ja ystävättäreni kanssa Kuopion käsityömessuilla pari viikkoa sitten, mutta en huomannut ottaa sieltä edes kännykkäkuvia.  Ostoksia tein maltillisesti: trikoota pariin myssyyn ja jumppahousuihin sekä pari kaakelin palaa.  Trikoot olen saumannut eli jumppahousujen sivusta jäi jäljelle materiaalia, mistä kehittelin vielä yläosankin mustalla trikoolla jatkettuna.  Myssyt ovat myös valmiina - en tiedä, kuka niiden omistajaksi pääsee.  Liikunnallista syksyä!