maanantai 19. lokakuuta 2015

Neulatyynyjä.



Joku bloginpitäjä heitti ilmaan ajatuksen, että itse kukin voisi esitellä omat neulatyynynsä. Okei. Kyllä niitä löytyy useampiakin. Kaikki ovat vanhoja, osa tosi vanhoja eli perittyjä. Paras neulatyynyn täyte on ihmisen hiuskarva. Meillä on yleensä perheenjäsenten hiukset leikattu kotona, joten täyteaineita saa aina lisää. Kyllä niitä voi pyytää parturistakin. Hiuskarva teroittaa neulat. Itse käytän kahdenkokoisia neuloja: pienet sopivat joihinkin tarkkoihin kohdistuksiin, pääasiassa käytän suuria, nypläykseen tarkoitettuja neuloja. Olen laiska harsimaan, mutta suurilla neuloilla saa tukevan kiinnityksen.

 
Suosikkineulatyyny.

 Eniten käytän pyöreää, ranteeseen laitettavaa neulatyynyä. Se on myös sopivan kokoinen otettavaksi mukaan käsityöharrastuksiin. Kuminauha toki kaipaisi vaihtamista.

Sienineulatyyny.
Noin 30 vuotta sitten tein myyjäisiin neuletyynyjä, joissa on sorvattu jalka - mieheni hoiti sorvaamisen. Minä lakkasin jalat ja valmistin pehmusteet. 

Perintöneulatyyny.
Vanhin neulatyyny on isosiskon äidille ompelema. Näkyy olevan reikäkin. Se asustaa korissa, missä säilytän kirjontatyötä. Muutama muliinilanka roikkuu neuloista.

Sovitusneulatyyny.
Jostakin olen saanut kylkiäisenä sovitusneulatyynyn, mutta se on ollut hyvin vähän käytössä.


Lintuneulatyyny.
Uusin neulatyyny on muutaman vuoden vanha: jossain käsityölehdessä oli ohje lintutyynyyn. Tein niitä pari kappaletta.



Yksi neulatyyny koristaa myös sovitusnuken kaulaa.

Kesän marjasato alkaa olla tallessa. Puolukoita tuli riivityksi noin sata litraa ja nyt olen poiminut suolta karpaloita. Kuiva ja aurinkoinen sää on tehnyt suokävelystä mukavaa ja saalista on kertynyt kolmelta reissulta 8 litraa. 

Herkullisia karpaloita.


Kasvihuoneessa tomaatit kasvoivat kehnonlaisesti, kaipasivat kai aurinkoa kuten minäkin. Sisällä kypsyneistä tomaateista valmistin aurinkokuivattuja tomaatteja. Viipaloin tomaatit, kierittelin öljyssä ja mausteissa ja kuivatin kuivurissa. Laitoin kuivatut tomaatit lasipurkkeihin, päälle öljyä. Kun tomaatit on syöty, jäljelle jäävän mausteöljyn voi käyttää ruuanlaittoon.

Aurinkokuivattuja tomaatteja.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Oulun käsityömessut.


Läheisellä puidulla pellolla on ollut satamäärin muuttolintuja. Kerran muistin itsekin ottaa kameran mukaan ja yritin tallentaa näitä siivekkäitä. Valkoposkihanhet olivat aika arkoja ja lensivät kauemmas, kun astuin autosta ulos. Joutsenet näyttivät myös levottomilta.
Valkoposkihanhia ja joutsenia.

Monissa käsityöblokeissa on ollut esillä 4-vetskarin pussukoita. En löytänyt siihen teko-ohjetta, mutta ei muuta kuin ryhdyin rohkeasti kokeilemaan. Mallia katselin välillä kuvista. No, ensimmäinen valmistui (punainen), mutta huomasin tehneeni siinä muutaman turhan työvaiheen eikä se näyttänyt samanlaiselta kuin muiden valmistamat (tein siis ulkomuistista!). Eipä hätää: tein heti perään toisen (vihreän) ja se valmistui nopeammin ja lopputulos oli myös nätimpi. 
Pussukat avoinna...

...ja kiinni.

Eilinen päivä vierähti Oulun kädentaitomessuilla.Ouluhallissa. Meitä oli linja-autolastillinen kansalaisopiston järjestämällä matkalla. Jo menomatkalla meillä riitti puuhaa, kun opettajat laittoivat meidät valmistamaan nyöriä pahvikiekon avulla. Yksinkertaiset välineet: pahvikiekossa 8 koloa ja 7 villalankaa, joita siirrellään kahden langan yli tyhjään koloon. Näppärää. Itsekukin teki nyörin valmiiksi kotimatkalla. - Oulun messut ovat siinä mielessä sopivankokoiset, että siellä jaksaa kiertää ja katsella koko alueen. Onnekseni olin pitkän sähkökatkoksen aikana lajitellut lankavarastoni, joten ei tehnyt edes mieli hypistellä lankoja. Sen sijaan silmäni poimivat heti kivannäköisiä trikoita. Niistä tarttui mukaan neljää eri kuosia. Tilkkutyövarasto kasvoi kahdella kankaalla. Ostin myös kahdet kukkaron kahvat, toinen oli hassusti yksikulmainen. Siihen pitää suunnitella jokin tilkkutyömalli.
Kukkaron kehykset, pahvikiekko ja sen avulla tehty nyöri.

Trikookankaita.

Tilkkutyökankaita. 
Kiitokset mukavista kommenteista!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Etelä-Saksaa 2.

Dirndl-asuisia tyttöjä ja naisia.

Münchenin matkan toinen käyntikohde oli Dachaun keskitysleiri. Dachau on itsenäinen kaupunki, jonne pääsee Münchenistä junalla ja bussilla. Kiertelimme alueella kauniissa säässä ja tutustuimme leirin tapahtumiin museotiloissa. Leiri on valmistunut vuonna 1933 heti Hitlerin valtaantulon jälkeen. Se on ollut ensimmäinen leiri ja on toiminut mallina muiden vastaavien rakentamiselle ja toiminnalle. Aluksi leiri on toiminut tavallisena vankileirinä. Myöhemmin sieltä on siirretty paljon ihmisiä muille leireille. Kaikkiaan siellä sai surmansa 42 000 ihmistä: juutalaisia, kommunisteja, Jehovan todistajia jne. Huh! Kyllä me ihmiset voimme olla julmia toisillemme. 

Muistomerkki Dachaussa.

Vankien asuinparakki sisältä.

Alkuperäisiä asuinparakkeja ei ole enää jäljellä, mutta niitä on rakennettu muutamia entisten mallien mukaisesti. Krematoriorakennuksiakin oli tuplasti. Eri kirkkokunnat ovat rakentaneet alueelle omat pyhättönsä kunnioittaakseen leirin uhreja. Vaikuttavin näistä oli mielestäni juutalaisten pyhättö, missä valo tuli korkealta ylhäältä.

Juutalaisten muistomerkki.
Alueeseen tutustuminen oli väsyttävää puuhaa sekä henkisesti että fyysisesti. Meidän oli mentävä syömään brezeleitä ja juomaan kahvia. Poikkesimme vielä Dachaun keskustassa kävellen vanhan kaupungin alueella. Kiipesimme linnan pihalle, mistä eteemme avautui upea maisema: saatoimme katsella Münchenin maamerkkejä. 
Kaunista Dachaun kaupunkia.

Näkymä Dachausta Münchenin suuntaan.
Matkamme osui Oktoberfestin ajalle, mikä tietysti näkyi katukuvassa. Olutjuhlat on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1810, kun Baijerin prinssin ja prinsessa Theresien häitä juhlittiin Maximilian 1: aikana. Silloin ne olivat hevoskilpailut. Vuonna 2010 Theresienniityillä kävi 6 miljoonaa ihmistä. Kuka lienee laskenut kävijät, mutta kyllä siellä oli populaa nytkin. Koko ajan piti väistellä vastaantulijoita. U- ja S- bahnit olivat täynnä juhlapukuisia ihmisiä.  Kävimme alueella kahdesti, ensin illalla ja sitten seuraavana päivänä. Herkuttelimme suklaakuorrutteisilla mansikoilla ja brezeleillä.  


Tungosta U-bahnin liukuportaissa.
Iltahulinaa Theresienniityillä.

Prinsessa Theresien patsas.

Theresiennittyjen huvilaitteita.

Sunnuntaipäivänä kaupungin halki marssi kulkue, jossa olivat edustettuina lähialueen oluen tuottajat, soittokunnat, kyläyhdistykset, metsästysseurat jne. Jaksoimme seistä katuvarressa lähes 2 tuntia, koko kulkueen katsomiseen olisi kulunut 3 tuntia aikaa. Siihen menessä ohitsemme ennätti kulkea 50 "joukkuetta".
Holzhausen soittajat.

Panimot kulkivat hevosilla.

Nelivaljakko.

Nuorimpia vedettiin kärryissä.

Villisikasaalis.

Kulkueessa oli monenikäisiä vipeltäjiä.

Pikkuneiti ja äiti.

Metsästysseuran mestariampujalle kuuluvat käädyt.

Paikallisia italialaislähtöisiä tanssijoita.
Jos joku on menossa Müncheniin, niin suosittelen aikaisempien reissujen perusteella käyntiä Deutsches Museumissa -erittäin korkeatasoinen luonnontieteellinen osasto- sekä Olympiastadionilla unohtamatta tietenkään autoihin liittyviä paikkoja. Käsityöihmisille löytyy askarteluliike Idee ja muutama vuosi sitten kuolasin sellaisen kaupan näyteikkunassa, missä on myynnissä vain huopakankaita. Uskaltauduin vihdoin sisälle ja ostin huopakankaan jakkua varten. Aika tyyris kangas, mutta sitä oli helppo ommella.


Kiitos kivoista kommenteista.


Iloisia vielä kulkueen jälkeen.



torstai 1. lokakuuta 2015

Etelä-Saksaa 1.


Münchenin keskustaa.

Vanhin lapsemme on asunut Münchenissä reilut kolme vuotta, mutta nyt hän on saanut uuden työpaikan Hampurista. Niinpä meidän piti lähteä pikaisesti tutustumaan pariin paikkaan Baijerissa. Myös tyttäremme halusi käydä näissä kohteissa ennen muuttoaan.

 Varhaisen aamulennon ansiosta menopäivänä jäi aikaa katsella Münchenin kaupunkia ja Pasingin kaupunginosaa.  Saksalainen vävykandidaattimme oli valmistanut meille ruhtinaallisen, perisaksalaisen aterian: mureaa possunpaistia, punakaalilisuketta, kurkkusalaattia ja kiiltävän kaunista kastiketta. Hän on taitava kokki. Vielen Dank noch einmal. 
Maustevalikoimaa Viktualmarktilla.


 Yksi mielenkiintoisimmista paikoista on Viktualmarkt-niminen tori, missä ihastelimme hedelmiä, koristeita, pipareita, vihanneksia jne. Miellyttävät tuoksut houkuttavat ostamaan. Mukaan tarttui chilirouhetta, currya, mausteseosta ja pari tuoretta, suurta valkosipulia. Kaupungilla on kätevää liikkua U-ja S-bahnilla sekä bussilla, kun ostaa koko päivän lipun ryhmälle.
Katuasuja.

 Miehet käyttävät nahkahousuja ja naiset dirndlmekkoa katuasuna ikään katsomatta. Nuorilla ne toimivat biletysvaatteina. Nahkahousuja löytyy lyhyenä ja polvipituisena. Usein ne ovat kauniisti kirjottuja. Paita voi olla  valkoinen tai ruudullinen. Asuun kuuluvat polvisukat tai nilkkasukat, joiden kanssa käytetään pohkeenlämmittimiä. Oikeat kengät ovat ruskeat, niissä nauhat ulkosyrjässä. Dirndlmekon hameosa on joko laskostettu tai poimutettu, pituus vaihtelee polvipituisesta melkein nilkkapituiseen. Kangas voi olla yksiväristä, ruudullista, kukallista, puuvillaa, silkkiä, villaa. Pusero on yleensä valkoinen. Naimisissaolevat sitovat essun nauhat eripuolelle kuin naimattomat. Naisten kengät näyttivät olevan mustat nauha- tai solkikengät. Asujen päällä voi käyttää neuletakkia tai -liiviä lämmikkeenä. Kauniita asuja näkyi kaikkialla. 
Kotkanpesän opaste.

Alppimaisemaa Kotkanpesältä katsottuna.
Toiseksi päiväksi vuokrasimme auton ja ajelimme sillä kohti etelää. Määränpäänä meillä oli yksi Natsi-Saksan aikainen paikka eli Hitlerin Kotkanpesä. Matkaa Münchenistä on sinne n.175 kilometriä. Paikka tunnetaan Saksassa nimellä Kehlsteinhaus, englanniksi käytetään nimeä Eagle´s Nest. Henkilöauto piti jättää parkkipaikalle, mistä turistit kuljetettiin monella linja-autolla pari kilometriä ylemmäs. Loppumatka taitettiin hissillä. Kotkanpesä on 1834 metriä merenpinnan yläpuolella. Kerrotaan, että korkeapaikankammoinen Hitler olisi käynyt lahjaksi saamallaan huvimajalla vain kaksi kertaa. Ylhäällä silmiemme eteen avautui huikaiseva alppimaisema. Välistä pilvet peittivät osan näkyvyydestä. Ilma oli ohutta, liikkuessa hengästyi helposti. No, kesämökin pihaksi maasto on kyllä epätasaista, mutta maisemat ovat näkemisen arvoiset.
Kotkanpesä.

Näkymä Kotkanpesältä ylöspäin.
Tämän kallion läpi noustaan hissillä.

Turistit kuljetetaan bussilla ylös.

Paluumatkalla poikkesimme Itävallassa Salzburgissa. Edellisestä käynnistä on kulunutkin jo 24 vuotta. Silloin kiertelimme Keski-Eurooppaa matkailuautolla. Nyt etsimme vanhaa keskustaa. Veimme auton parkkiin ja kuljeksimme vanhoilla, viehättävillä kujilla. Maistelimme Mozartin kuulia ja näimme hänen synnyintalonsa. Salzach-joen yli pääsee lukuisia siltoja pitkin. Ainakin yhtä rakastavaiset ovat käyttäneet lukkojen ripustamiseen. Loppumatkalla takaisin Müncheniin ennätti tulla pimeää. Autoja riitti mottoritiellä molempiin suuntiin.
St. Peterin kirkko Salzburgissa.

Mozartin synnyintalo.

Myös MacDonaldsin nimikyltti voi olla sievä.

Rakkauslukkoja aidassa.

Ikuinen joulukauppa.

Linna ja vanhaa kaupunkia.
Matka jatkuu jonain toisena päivänä.