lauantai 27. huhtikuuta 2019

Matkoilla pääsiäisenä.

Dallapee-yhtyeen keikkabussi.
  Tänä vuonna vietimme poikkeuksellisen pääsiäisen eli teimme kiertomatkan lasten luokse.  Yleensä olemme olleet kotona.  Matkasimme ensin pojan luokse Espooseen.  Pitkänä perjantaina tutustuimme American car -näyttelyyn Messukeskuksessa.  Näimme aivan väsyksiin asti täydellisesti puunattuja ja kiillotettuja bensannielijäautoja.  Osa autoista oli huutokaupattavana, mutta sitä emme jääneet katsomaan.  Valitettavasti Oodi oli suljettu, joten se jäi näkemättä tällä kertaa.
   
Tyylikäs Mauno Koiviston hautamonumentti.

Kävimme myös kävelemässä Hietaniemen hautausmaalla, missä minua kiinnostivat presidenttien haudat. Myös monien julkisuuden henkilöiden hautakiviä näimme kierroksemme aikana.  Hautausmaa on yllättävän suuri, mutta todella kaunis viehättävine patsaineen. 
   
Urho Kekkosen hautamonumentti.

Lauantaina siirryimme Onnibussilla tyttären luokse Raumalle.  Vietimme yhdessä rauhallista aikaa ulkoillen, syöden ja ihmetellen aikaista kevään tuloa.  Rauman kirkossa näimme -  paitsi Kerttu Horilan naisfiguurin kirkon penkissä - tyylikkäitä vanhan ajan kirkkomaalauksia ja sivulaivaan rakennetun pääsiäisseimen.
  
Rauman kirkon pääsiäisseimi.

Tämän vuoden Suuri käsityö -lehden helmikuun numerossa oli kiva tulppaanihame, joka ei edes näytä tulppaanilta taitavan laskostuksen ansiosta. Kaunista mallia korostaa korkea vyötärökaitale.  Toteutin mallin EK:n hyvin laskeutuvasta viskoosista.  
   
Tulppaanihame.

Ryhtyessäni puutarhatöihin huomasin, että talvella hankittu kännykkä ei mahdu pusakan taskuun.  Niinpä ompelin pikaisesti vanhoista tilkkutyön jämistä pussukan, johon pujotin vyön.  Nyt taas onnistun pitämään kännykän mukana ulkohommissa.  Lumien hävitessä haravointia on voinut tehdä ensin sulaneilta kohdilta.  Sini- ja valkovuokot ovat aukaisseet kukkansa.  Sinivuokkoni on lähtöisin työkaveriltani Sysmän mökiltä.  Kivasti on levinnyt, joten kiitos sinne, jos satut lukemaan.  
   
Pussukka kännykälle.

Aurinkoisia ja väliin sateisia päiviä kaikille!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kankaita.

Kiva panelikangas matkalta.
 Mikäs reissu olisikaan, ellei määränpäästä löytyisi kangaskauppaa.  Tällä kertaa Puerto de la Cruzin opas osasi neuvoa kangaskaupan (usein oppailla ei ei ole hajuakaan käsityötarvikeliikkeistä!).  Aikani hypisteltyäni kankaita päädyin ostamaan neljä tilkkutöihin sopivaa kangasta ja yhden asustekankaan, jonka lopullista kohdetta en ole vielä päättänyt.  Yhden kankaan valintaperuste oli siinä esiintyvät käsityötarvikkeet, toisessa oli kivoja paneeleja.
    
Lisää materiaalia tilkkuiluun.

Asustekangas.

Monessa lähteessä on esitelty koreja, jotka on ommeltu päällystetystä lippunarusta.  Niinpä minäkin ajattelin poistavani varastosta poppanakuteiden loput, mutta kapean kuteen pyörittäminen narun ympäri oli niiiiiin hidasta, että vaihdoin sen jämäkangassuikaleisiin.  Ompelin sitten päällystetystä narusta siksakilla pyöreän maton, johon kudetta mutkittelemalla sain pitsipintaa.  Saksalaislehdessä vastaavia mattoja ja koreja oli ommeltu päällystämättömästä puuvillanarusta ja niihin oli saatu värikkyyttä käyttämällä kirkkaanvärisiä tikkauslankoja.  Aika työläs systeemi, mutta tulipahan kokeilluksi tämäkin.
   
Matto lippunarusta.

Eräs Suuri käsityö -lehden sivu on ollut pitkään auki tietystä kohdasta: siinä on virkattu heijastinlangasta pöllö.  Nyt voin sulkea tuon lehden, sillä pöllö on valmis.  Työ sinänsä on pieni, mutta heijastinlanka on jäykkää materiaalia virkattavaksi.  Pöllö päätynee johonkin laukkuun turvakoristeeksi.
   
Heijastava pöllö.

Hyvää ja rauhallista pääsiäisaikaa kaikille!

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Teneriffan kasvillisuutta.











Orkideapuita kasvoi hotellimme kotikadulla.


Julkaisen vielä pienen kattauksen Teneriffan runsaasta kasvillisuudesta.  Mieheni kuvaa huomattavasti paremmin kuin minä ja käsittelee kuvat blogia varten.  Kaikki nämäkin matkakuvat ovat hänen ottamiaan. Osan kasvien nimistä luulen tietäväni, mutta nekin saatan muistaa väärin.
  
Tulppaanipuita kasvoi ympäri kaupunkia.

Hotellimme sijaitsi vain parin korttelin päässä Kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa kävimme viimeisenä päivänä tutustumassa reheviin kasveihin. Harvinainuuksista olisi saanut lisätietoa kännykän QR-koodilla.




Tulppaanipuu.




Orkidea.

Monenlaisia kasveja yhdessä.
Kotona on mukava palata noihin tunnelmiin valokuvien myötä.

torstai 4. huhtikuuta 2019

Viikko Teneriffalla.





Näkymä parvekkeelta.

Kun muistelee viime kesän helteitä, voisi kuvitella, että lämpöiseen lomakohteeseen lähtö ei houkuttaisi.  Kuitenkin pitkän talven jälkeen iho kaipaa tuulettamista ja niinpä lomamatkamme kohteeksi valikoitui Teneriffa, meille vielä tuntematon saari.  Lennon jälkeen matka jatkui eteläiseltä lentokentältä Puerto de la Cruziin ja siellä la Pazin kaupunginosaan, mikä sijaitsee ylhäällä rinteessä.  Weare la Paz -hotelliin pääsi mukavasti jalkaisin kiipeämällä yli 200 porrasta alhaalta rannasta.  Huh, hyvää kuntoilua!  

Portaita riitti kävellä.

Huimat korkeuserot.
Meillä on toki muutoinkin tapana kävellä paljon, koska silloin näkee eniten ja voi pysähtyä kuvaamaan näkymiä.  Osallistuimme myös opastettuun kaupunkikävelyyn.

Teneriffalla kuulee suomen kieltä joka puolella ja siellä talvikauden asustavilla suomalaisilla on oma kerho, missä he kokoontuvat mm. tanssimaan kerran viikossa.  Heillä oli kauden viimeiset tanssit, joissa mekin kävimme pyörähtelemässä.  Myös hotellissamme oli iltaohjelmaa, välistä tanssimusiikkia.  Paikalliset näyttvät tanssivan enimmäkseen paso doplea mielestämme hassusti "tökittäen".  Valssi näytti olevan tuttu tanssi, mutta lattarit olivat harvinaisuuksia, mm. rumban saimme tanssia yksikseen.

Rantakatu on mukava paikka katsella Atlantin tyrskyjä.  Rannalla oli myös surfaajia odottamassa korkeita aaltoja.
   
Näkymä rantakadun tyrskyistä.

Teneriffan kasvillisuus on rehevää.  En edes muistanut, miten upeita mm. bougeanvilleat voivat olla.  Meillä oli kaksi aurinkoista päivää, mutta emme niinkään viihdy auringossa loikoen, vaan mieluummin liikkuen paikasta toiseen. 

Teiden huippu aurinkoisena aamuna näkyi parvekkeltamme.
Teneriffan maamerkki lienee tulivuori Teide.  Hotellimme oli niin kivalla paikalla, että Teide näkyi parvekkeeltamme.  Usein huippu on pilvien peitossa, kuten se oli myös retkipäivänämme.  Kiersimme pikkubussilla useiden kasvillisuusvyöhykkeiden (trooppinen ilmasto, Välimeren ilmasto, lehtimetsävyöhyke, havumetsävyöhyke)  läpi kiemuraisia teitä pitkin.  Kanarian mäntyjä on istutettu runsaasti ylärinteelle, koska ne sitoessaan kosteutta varmistavat muun kasvillisuuden säilymisen saarella.  Ilma on puhdas, minkä vahvistaa puissa viihtyvä naava. 
   
Puukellokanerva kasvaa lehtimetsävyöhykkeellä.

Lähestyessämme Teiden kansallispuistoa maasto muuttui tosi karuksi.  Näimme laavakiveä eri väreissä: vihreä ja keltainen väri kertovat rikkipitoisuudesta.   Huippu pysyi pilvessä eikä retkeemme kuulunut nousu köysiradalla ylemmäs. Olimme kuitenkin yli 2000 metrissä.  Näköalapaikalla ihmettelimme hauskoja laavakivimuodostelmia, mm. Jumalan peukalo.  Uskotaan, että jos tuota peukaloa koskettaa, Jumala suuttuu ja Teide alkaa purkautua.  Teide on 3718 metriä korkea ja viimeisin purkaus on tapahtunut vuonna 1909.
   
Jumalan peukalo.

Katedraali: huomaa ihmiset sen päällä.

Paluumatkalla pysähdyimme ihmettelemään saaren vanhinta puuta, joka on traakkipuu eli lohikäärmepuu.  Hiiliajoituksella sen iäksi on saatu 400-600 vuotta.
  
Traakkipuuvanhus.


Jättiläiseksi rönsyilevä fiikus.

 Ruokapaikkoja löytyy joka lähtöön.  Hintataso oli hieman Suomea edullisempi: kolmen ruokalajin lounaan sai 8 eurolla.  Yhdessä ruokapaikassa koimme tosi kummallista palvelua.  Aluksi meitä ei edes huomattu ja jälkiruokakahvi tuotiin ensiksi!  Ruokajuoma piti tilata kolmeen kertaan, ennen kuin saimme sen. Tippi taisi jäädä antamatta.
  
Puerto de la Cruzin kirkko.
Tilkkuilija löytää tilkkutyömalleja kaikkialta.  Nyt yksi sellainen oli maalattu hotellihuoneen seinään.

Maalattu tilkkutyö.

Kokonaisuudessaan matka oli miellyttävä.  Ehkä seuraavalla kerralla valitsemme kohteen saaren eteläosasta. Kotimatka alkoi yöllä, mutta sekään ei haitannut, koska nukuimme kaksi ensimmäistä lentotuntia. Kesää odotellessa muistelemme leppoisaa tuulta ja aurinkoa.
  
Kauniita istutuksia.