Syksyn satoa.

 

Metsät tuottavat tänä vuonna syksyä kohti runsaasti syömisiä.  Puolukoita on mukava kauhoa poimurilla sankkoon ja sieniä löytyy niin paljon, että sienikoppa painaa rutosti kotiin kannettaessa ja niitä siivotessa ja ryöpätessä aika rientää.  Eniten olen kerännyt karvarouskuja ja herkkutatteja.  Tatit olen kuivattanut rapeiksi.

Voihan karvarousku!

Myös puutarha antaa satoa.  Työn alla ovat vielä omenat, joita olen säilönyt mehuna, soseena, viipaleina, kuivattuna ja raasteena.

Omenoita riittää.

Syksyn satoa on kai sekin, että olen malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen.  Paikallisessa käsityökeskuksessa oli hiljattain kangasmyynti, jossa oli tarjolla Mereenin neuloksia. Mereenin päämaja sijaitsee Joensuussa.  Suunnittelu on kotimaista.  Löysin pari neulosta, joiden kuosit viehättivät minua.  Ohuemmasta ompelin heti pitkähihaisen puseron. Paksumpi collegeneulos on vielä paketissa.

                                                                    

Lummekuosinen pusero ja pitkä hame.

Kilpikonnia neuloksessa.

Paikallinen kangaskauppa lopetti toimintansa, mikä on tietysti harmillista.  Loppuunmyynnistä mukaani tarttui mustapohjainen, kuvioitu kangas, jonka näin heti valmiina hameena. Leikkasin hameen yläosan perushameen kaavalla ja lisäsin siihen leveän frillan, jolla sain helmaan leveyttä.  Onnistuin mielestäni hyvin.

Kotoiluhame.

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt päästä eroon kaapissa marinoituneista neulelangoista.  Viimeksi valmistui villapusero, jonka mieheni sai syntymäpäivälahjakseen. Taas on on yksi iso kartio poissa kaapista.

Villapaita miehelleni.

Mitäpä olisi Saksan reissu ilman kangasostoksia.  Karlstadin kangasosastolta bongasin alle kuuden euron palan, josta ompelin mekon.  Kaavan piirsin espanjankielisestä lehdestä.  Tykkään taskullisista vaatteista.

Vielä yksi kesämekko.

Sieniä ja omenoita.

 

Herkullisia omenoita.

Meidän omenapuut tuottivat runsaan ja hyvälaatuisen sadon, vaikka muutamissa uudehkoissa puissa ei ollut yhtään omenaa.  Omenoista on riittänyt mehuksi, soseeksi ja ystäville annettaviksi.  Huomenna aion viipaloida omenoita kuivuriin.

Omppumaisema.

 

Metsässä tein myös yllättävän löydön: maa oli keltaisenaan kantarelleja.  Yleensä kohdalleni on osunut vain muutamia, korkeintaan kymmenen kantarellia.  Olin sadepäivänä vain kävelemässä metsässä ja taskussa oli kaksi hedelmäpussia.  Eiväthän sienet niihin mahtuneet, mutta palasin seuraavana päivänä metsään korin kanssa.  Nytpä olemme herkutelleet sieniruokia monessa muodossa.  Olen toki kerännyt rouskuja, vaaleita orakkaita ja lampaankääpiä ihan läjäpäin ja säilönyt niitä monella tavalla.

    

                                    Metsän herkkuja.

  Meidän uusi sauna kaipasi verhoa ikkunaan, jollaisen sitten ompelin luonnonvalkoisesta puuvillasta.  Keskelle aplikoin elämänpuun, jonka kasasin pienistä, tilkkutöistä jääneistä kolmioista.

                                                                Elämänpuu-verho.

Viime äitienpäivälahjaksi sain lahjakortin kangaskauppaan, jonka nimi om Kimmi.  Vihdoin käytin sen ja paketti saapui perjantaina.  Yksikään kankaista ei ole tilkkuiluun, vaan itselleni vaatteisiin.  Kaunein kangas on mielestäni tuo harmaapohjainen gollegeneulos.  Kuvassa oikealla on digitrikoota puseroon, scubaa hameeseen ja marjapuuron punaista merinovillaa myssyyn/pantaan. Ne pääsevät käsittelyyn, kunhan säilöntäkausi helpottaa.

                                                                    Uusia kankaita.

Hyvää syyskuuta.

Syksystä talveen.

Lumikuorrutteisia omenoita.

  Kylläpä  talvi tuli yllättäen.  Lunta on maassa jo parikymmentä senttimetriä ja lisää sataa isoina lepareina.  Lumi on kuorruttanut marjaomenapuiden (toukkaisen) sadon tosi kauniiksi.  Pakkasyöt ovat ensin värjänneet pienet omppuset punaposkisiksi.
   

Trikoomekot ovat mukavia pitää.

Alkuperäinen malli, jossa on huppu.

Kuopion käsityömessuilta ostetut kaksi trikoota ovat jalostuneet vaatteiksi.  Ompelin mekon, jossa on suuret, näyttävät taskut.  Niiden valmistus olikin se suurin työ koko vaatteessa.  Kaavan piirsin  espanjalaisesta Diana Moda -lehdestä, johon hupun paikalle muokkasin korkean, kasaan "rypistyvän" kauluksen.
   

Kettuja puserossa.

Samaisesta lehdestä piirsin puseron kaavan.  Trikoo oli niin leveää, että 80 cm:n palasta riitti kangasta pitkiin hihoihin.  Tykästyin tuohon pääntiehen.
  

Kuvioitu pellava.

Välimeren matkalta löysin myös muutaman kankaan.  Savonassa osuimme sisustuskauppaan, missä oli tarjolla myös kankaita.  Ostin kivasti painettua pellavaa pöytäliinaksi.  Myös pieni pala silmää miellyttävää tilkkutyöpuuvillaa tarttui mukaan. 
   

Ruusuinen puuvilla.

Marseillesin kaduilla ei voinut olla törmäämättä vierasmaalaisiin kangaskauppiaisiin, joiden kojuissa välkehtivät erilaiset juhlavaatekankaat.  Koetin valita vähiten kiiltävän kankaan, josta sitten maksoin vain 4 euroa.  Pitänee ommella siitä jotain kesäjuttua.
 

Ohutta kesäkangasta.

Hyvää alkanutta marraskuuta!

Kesäkäsitöitä.

Omenasatoa.

 Kylläpä tänä kesänä tuli hyvä sato metsästä ja puutarhasta.  Välivuoden jälkeen omenapuut tuottivat runsaan sadon, josta on ollut kiva antaa omppuja muillekin.  Itse olen keitellyt niistä mehua ja omenasosetta sekä omena-puolukka-hilloa.  Jääkaapissa on myös ollut tarjolla tuorepuristettua omenamehua.  Parin viime viikon aikana olen kantanut metsistä monta korillista karvarouskuja, mutta myös mustatorvisieniä, tatteja, vaaleita orakkaita ja hieman kanttarelleja.
   

Delfiinejä pitkäpistotyössä.

Joskus komeron nurkkiin jää pyörimään käsityö, joka ei näytä valmistuvan koskaan.  Vaatehuoneen pimennoista kaivoin siivotessani kaksi keskeneräistä työtä, jotka sain valmiiksi kesän aikana.  Toinen näistä on pitkäpistotyö, jonka olen aloittanut n. 20 vuotta sitten.  Se jäi kesken, koska kirjontaan käytetty villalanka pölisi ja ärsytti silmäluomiani.  Nyt vein työn kesämökille ja jatkoin sitä ulkona vähän kerrallaan.  Onneksi olin merkinnyt lankojen värit numeroilla.  Työ esittää delfiinejä.  Mieheni askarteli siihen kehykset, jotka maalasin sinisiksi.
    

Villatakki talvipakkasiin.

Toinen keskeneräinen työ oli villapuseroksi suunniteltu tekele, josta oli valmiina takakappale ja n. 15 cm etukappaletta.  Eteen olin aloittanut intarsianeuleena pöllöä, mutta purin etukappaleen kokonaan ja muutin neuleen villatakiksi.  Etsin jostain vanhasta lehdestä pintaneuleen ohjeen.  Neuloin molemmat etukappaleet rinnakkain, koska löysin kahdet samankokoiset puikot; samoin hihat.  On muuten kätevää, kun ei tarvitse laskea kavennuksia ja levityksiä.  Lanka on Seitsemää veljestä ja sitä jäi jäljelle kokonaiset kaksi metriä. 
    

Kello etsii vielä paikkaansa.

Kesämökillä olemme kaivanneet yhtä seinäkelloa.  Niinpä ostin askartelukaupasta pahvipohjan ja koneiston.  Pohjustin ruskean aihion ensin valkoisella paperilla ja päällystin sitten kuviollisella paperilla (ostin paperin Münchenistä) liimalakan avulla.  Numeroiden paikoille liimasin tarroja, joita löytyi askartelulaatikostani.  Kellosta tuli sen verran hieno, että se sai jäädä kotiin.
   

Kotelo kuulokkeille.

Kuuntelen paljon musiikkia kotona ja autolla ajaessa, mutta käytän harvoin kuulokkeita.  Lento- ja junamatkoilla ne ovat kyllä tarpeelliset, mutta usein unohtuvat jonnekin.  Niinpä ompelin kuulokkeita varten pienen rasian.  Jospa muistaisin ottaa sen mukaan seuraavalle matkalle.

Kiitos kommenteista!