Teatteria ja kirjontaa.

 

Musikaali Evita Peronista.

Kävimme viikolla kahden päivän reissulla Jyväskylässä.  Ensimmäisenä iltana oli vuorosssa Jyväskylän kaupunginteatterissa paljon mainetta niittänyt musikaali Evita.  Esitys oli ammattitaidolla tehty, mutta itselleni se oli pettymys: orkesteri soitti liian kovaa, jolloin laulujen sanoista ei saanut selvää. Teos oli läpisävelletty; eräs matkakumppani totesi sen olevan oopperan.  Musikaali perustuu Evita Peronin värikkääseen elämänkaareen, mutta tarinan ymmärtäminen musiikkimelun takaa olisi jäänyt kepoiseksi, ellei sitä olisi tuntenut ennestään.   

Sannu Vaarala: Politiikkaa lautasella.

Toisen matkapäivän aamuna pääsimme maistelemaan jäätelöitä Toivolan Vanhaan Pihaan.  Huh!  Olipa minulle liikaa makustella viisi erilaista pikaria jäätelöä aamutuimaan.  Ihan kivoja makuja toki löytyi.  Sieltä kävelimme Suomen käsityömuseoon, joka oli ainakin minulle todella mielenkiintoinen paikka.  Saimme kuulla vaihtuvassa näyttelyssä tarinaa nimeltä Kirjotut kannat, jonka nimi viittaa sekä kantaaottaviin teoksiin että tekijöiden kulttuurisiin juuriin.  Tekijät ovat tavanneet toisensa Rovaniemellä.

Tenka Issakainen: Päiväkirja tammikuu-elokuu 2023

 Itselleni peittokirjonta on tuttua, koska tein rekipeiton vuonna 1984.  Kudoin taustakankaan mustalla villalangalla ja kirjoin sen villalangoin.  Oma peittoni kirjontakuviot ovat perinteisiä, mutta näyttelyn peitot on tuotu tähän päivään. Kirjontalankana käytetään kasvisväreillä värjättyjä villalankoja.   Itse olen harrastanut kasviväreillä värjäämistä ja teettänyt värjäystyön myös yläasteen kemian tunneilla.

Tanya Kravtsov: Korjaa tuska, kylvä toivoa.

Erityisen kaunis ja puhutteleva työ oli Tanya Kravtsovin Korjaa tuska, kylvä toivoa -teos, joka kertoo Ukrainasta, siitä, kun tekijä sai käydä Ukrainassa isoäitinsä auringonkukkapellossa ja koki sen omaksi turvapaikakseen.  Pisto pistolta auringonkukka juurtuu hitaasti villamaahan syleilemään kipuja ja kasvavia toivon versoja.

Minna Kovero: Juurevien virtausten manifestitaatio.

Elina Luiro: Luonnon merkitys.

 

Maria Huhmarniemi: Juuret.

Museon alakerrassa pääsimme tutustumaan pysyvään näyttelyyn, missä oli melkoinen läpileikkaus suomalaisesta käsityöstä.  Tutustuimme myös Suomen kansallispukukeskukseen, missä näin mm. oman kansallispukuni eli Etelä-Pohjanmaan puvunkehityksen tutkittujen ainestojen pohjalta.

Etupistokirjontaa.

 

Etelä-Pohjanmaan puku 1950-1960-luvuilla...

...ja tänä päivänä.
 

Ennen kotimatkaa pistädyimme vielä Pandan makeistehtaan myymälässä ja Puttipajan myymälässä.  Mieli askarteli kotimatkalla koetun ja nähdyn virikeaineiston  myllerryksessä.

 

Tikkaus odottaa.

Kuulemani mukaan ei pitäisi koskaan sanoa "ei koskaan", mutta nyt kun olen pitkästä aikaa ommellut parisängyn peittoa, olen toivonut, että tämä olisi jo viimeinen.  Aikaa menee runsaasti enemmän kuin torkkupeiton ompelemiseen.  Kun vihdoin sain leikellyksi kaikki 512 pikakolmiota samankokoisiksi, kasasin palat yhteen ja ihan nättejä tähtikuvioitahan niistä syntyi.  Blokkien asettelussa piti olla tarkkana, koska joka toinen blokki piti kääntää ylösalaisin. 

 

Työvaiheita: blokki koostuu 18 palasta.

Peiton keskiosa oli siis kasassa, mutta koko oli vielä liian pieni.  Siispä aloin ommella reunakaitaleita.  Pyrin käyttämään samoja kankaita  kuin keskiosassa sekä muita kankaiden rippeitä, joiden värimaailma oli sopiva.  Ompelin n. 2":n kaitaleita vierekkäin ja sitten leikkasin pinnan 4,5":n pätkiksi.  Niistä muodostui yksi kerros.  Väliin ompelin viininpunaista kaitaletta ja ihan reunimmaiseksi punavalkoista printtiä, jossa on pieniä neliöitä. 

 

Tähti koostuu neljästä blokista.

Vihdoin peiton päällinen on neliö, jonka sivu on 2,5 metriä.  Tässä vaiheessa tilkkutyö jää odottamaan jatkoa eli tikkausta.  

Yksityiskohta tilkkupinnasta.

Kuvaussessio hangella.