Hampurin tuulessa.

 

Kirsikankukkia.

Matkamme jatkui Lissabonista Hampuriin moikkaamaan tyttären perhettä.  Kylläpä merituuli puhalsi kylmästi, kun olimme jo tottuneet hellelukemiin.  Nuorempi pojan vesseli -2v- oli ensimmäistä kertaa osannut odottaa vieraita ja otti meidät nauraen vastaan.  Luimme sylikkäin kirjoja, kunnes läksimme hakemaan tokaluokkalaisen isoveljen kaverisynttäreiltä.  

 

Näitä jaksaa ihastella.

Vietimme kaksi päivää lastenlasten kanssa touhuten.  Eka päivänä menimme Planten un Blomen -puistoon, missä on runsaasti eritasoisia ulkoleikkitelineitä unohtamatta upeita kasveja.   Minua tietysti viehätti se, että kirsikkapuut olivat puhjenneet täyteen kukoistukseensa.  Myös alppiruusut hehkuivat värikylläisinä.  Japanilainen puutarha taidokkaine leikkauksineen on viehättävä kaikkina vuodenaikoina.

Näkymä japanilaisesta puutarhasta.

Alppiruusujen hehkua.

Toisen päivän leikkipaikka löytyi satamasta.  HafenCity on on uusi kaupunginosa, mistä löytyy myös leikkipuisto.  Aivan vieressä on myös konserttitalo Elbhpilharmonie (valmistunut 2016), joka edustaa uutta arkkitehtuuria.   Mereltä kävi tosi kylmä tuuli.  

 

Eero Nelimarkan oma kuva.

Seuraavana aamuna heräsimme varhain ehtiäksemme junaan, jolla pääsimme lentoasemalle.  Vajaan kahden tunnin lennon jälkeen olimme Helsingissä, missä tapasimme poikamme ja menimme hänen kanssaan syömään.  Junan lähtöön oli vielä pari tuntia, joten piipahdimme Ateneumissa tutustumassa Eero Nelimarkan näyttelyyn.  Hänkin on maalannut runsaasti eri aiheisia tauluja.

Näkymä kodista.

Henkilökuvia.

Rauhallista ja aurinkoista vappua! 

 

Vappukujeita.

 

Luja ote mummon sormesta.

 Huhtikuun lopussa matkustimme Hampuriin tutustuaksemme nuorimpaan lapsenlapseemme.  Lentomatkamme aikana tyttäremme oli lähettänyt viestin, että päärautatieasemalle ei pääse junalla, koska siellä oli tapahtunut liikenneonnettomuus. Onneksi tytär ohjeisti meidät tiettyyn bussiin, jolla pääsimme tunnin köröttelyn jälkeen perille.  Hampurin liikenne oli sekaisin koko viikonlopun ajan, koska päärautatieasemalla voi tavallisesti vaihtaa niin moneen U- tai S-bahniin.

Hampurin päärautatieasema on viehättävä.

Olipa mukava nähdä tyttären perhe, erityisesti kuukauden vanha pikkumies, joka katsoa napitti mummoa sinisin silmin, sekä isoveli, jolle yritimme jakaa huomiota mm. pelaamalla jalkapalloa.  Entäpä sitten luonto: kesä oli saapunut vehreänä Hampuriin.  Pysähdyin välistä ihmettelemään kirsikkapuiden ja rodojen kukintojen kauneutta, varsinkin Planten und Blumen -puistossa.  Puut olivat täydessä lehdessä. 

Japanin kirsikka.

Rautatieaseman edessä huomasimme grillikioskin, joka on samanlainen kuin saksalaispoliisisarjassa Syyttäjä.  Pyöreämuotoisesta asuntovaunusta syyttäjä Reuter käy usein ostamassa kahvinsa.  

"Syyttäjän" grillikioski.

Kun palasimme Suomeen, viiivyimme pari päivää myös Helsingissä.  Kävimme Ateneumissa katsomassa Eero Järnefeldin maalaamaa taidetta.  Aineistoa oli runsaasti ja pidimme näkemästämme.

Eero Järnefeld.

Eero Järnefeld.

Vappuaattona suuntasimme ensin Kansalaistorille, missä oli valtava määrä ihmisiä.  Emme malttaneet odottaa Vara-Mantan lakitusta, vaan siirryimme ratikalla Vallilaan, missä tiesimme olevaan puistotanssit.  Löysimme hyvin paikalle.  Lavalla soitteli alueen asukkaista koostuva bändi (Vallila-tango), ja soittivat hyvin tanssimusiikkia.  Paikalla oli runsaasti väkeä.  Tanssiparketti oli maan pinta, mutta eipä se haitannut.  Jaksoimme tanssia pari tuntia mukavissa tunnelmissa.

Kansalaistorin tunnelmia.

 

Vallila-tango.

Vappuaamuna suunnistimme Ullanlinnan mäelle, sillä halusimme nähdä livenä paikallisen Vapun päivän.  Sinnekin näytti kulkevan jatkuva ihmisten massa.  Hyvä, aurinkoinen sää varmaan auttoi asiaa.  Istuimme kallioilla merta katsellen ja kuunnellen Retuperän WPK:n soittamaa musiikkia.  Tanssimmekin muutaman kappaleen, vaikka musiikki oli tunnetusti välillä epävireistä.

Retuperän WPK.

Lasipalatsin aukiolla näimme useita vihreitä patsaita (lasikuitua).  Ne olivat ilmeikkäitä ja osa jotain isompaa kokoelmaa (Sammaljätit, Kim Simonsson)

Valontuoja-patsas.

Kotiin palattuamme sää muuttui kylmäksi ja välillä satoi räntää, mutta olipa mukava katsella kesäisiä matkakuvia.

Hampurin kukkaloistoa.

Isolla kirkolla.

 

Ommel-tapahtuman kangasmyyntiä.

Vähän ennen koronaepidemian puhkeamista huomasin, että Espoossa on järjestetty Ommel-tapahtuma.  Se kiinnosti kovasti, mutta välivuosien jälkeen minäkin pääsin osallistumaan tapahtumaan.  -Matkasimme junalla perjantaina Helsinkiin ja heti alkajaisiksi piipahdimme Kiasmaan, missä oli Tom of Finlandin piirroksia esillä runsaasti.

Kauniita kankaita oli runsaasti.

Kauniisti painettuja trikoita.

Hyvin nukutun yön jälkeen poikani vei minut Espoon Opinmäkeen, missä oven takana jo odottivat innokkaimmat harrastajat.  Poika ja mies jatkoivat matkaansa automuseoon ja minä pääsin ihmettelemään runsaita kangasuutuuksia.  Aluksi vain kiertelin ja katselin.  Tarjolla oli paljon työpajoja, esittelyjä, minulle aivan uusia kankaiden toimittajia, työvälineitä ja ompelulanit.  En ollut ilmoittautunut työpajoihin, mutta kävin toki ompelemassa avainlenkin Berninan työpajassa.  Siellä kierrellessä tunsin olevani kangastaivaassa.  Muutamia kankaita kyllä läksi mukaan, samoin työvälineitä, mutta niistä kerron myöhemmin.

Irina Malyukovan töitä oli Tilkullisten osastolla.

Palattuamme isolle kirkolle menimme heti Ateneumiin, minne ei ollut onneksi jonoa, vaan pääsimme heti sisälle.  Kiertelimme pari tuntia ihaillen ja ihmetellen Albert Edelfeltin maalauksia: miten hienoja siveltimen vetoja, värien herkkyyttä, asetelmallisuutta, taitoa kuvata elämää ympärillämme.  Samaan ei pysty edes laadukkaalla kameralla.  Kuvasin sellaisia töitä, jotka ovat yksityiskokoelmista.  Niitähän ei juuri näe.  Niiden nimiä en laittanut muistiin.

Miten herkkää maisemaa.

Mikä iltatunnelma veden äärellä.

Tämä taisi olla luonnos.

Illalla vielä kävelimme Tokoin rannassa poikamme ja miniämme kanssa.

Sunnuntaiaamuna kävimme Kallion kirkossa, joka oli meistä muutaman korttelin päässä.  Sitten olikin aika vierailla pojan appivanhempien luona.

Temppeliaukion kirkko suorastaan mykistää.

Maanantaina sattui olemaan Helsinki-päivää, jolloin kaupungilla oli lähes 170 maksutonta tapahtumaa.  Kävelimme -oikeastaan vahingossa- Temppeliaukion kirkolle, missä oli melkein heti esittelykierros kirkon ympäri.  Hieno sää oli laittanut ihmiset liikkeelle ja mekin saimme kuulla tarinaa, miten kirkkoa oli suunniteltu kauan, kunnes päädyttiin arkkitehtiveljesten Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelemaan kallioon louhittuun kirkkoon.  Vierailimme myös kirkon sisällä.

Käveltyämme kaupungilla olimme valmiit lähtemään junalla kohti kotia.  Olipa tapahtumia kerrakseen yhdelle reissulle.

Kulttuuriviikonloppu.

Käsityöaiheinen Schjerfbeckin maalaus.

Viime viikon perjantaina matkustin mieheni kanssa junalla Helsinkiin.  Veimme laukkumme rautatieaseman säilytykseen ja menimme suoraan Ateneumiin, missä meitä odotti kovasti odottamani näyttely: kokoelma Helene Schjerfbeckin töitä.  Ateneumin edessä oli jono, mikä onneksi eteni nopeasti.  Kylläpä olikin runsaasti mielenkiintoisia maalauksia, osa suorastaan henkeäsalpaavia.  Kattaus sisälsi taiteilijan koko uran ja taiteellisen kehityksen.  Kuvasin kännykällä joitain teoksia.

   

Schjerfbeckin omakuvia oli esillä parikymmentä.

Tutustuimme samalla Ateneumin muihinkin näyttelyihin eli Taiteilijoiden Ruovesi -näyttelyyn sekä tietysti talon klassikkomaalauksiin.  Ruovesi-näyttely esitteli mm. Werner Holmbergin, Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin ja Ellen Thesleffin upeita töitä.  Ottamieni maalausten nimiä en osaa sanoa, koska myös tekijät ja nimet olisi pitänyt kuvata.

  

Onko tämä Gallen-Kallela?

Lauantaina, jolloin sataa tihuutti vettä koko päivän, suuntasimme matkamme Kaapelitehtaalle, missä tutustuimme  Valokuvataiteen museossa Vivian Maierin töihin.  Tämä itseoppinut kuvaaja tutki kuvien avulla omaa kuvaansa sekä hoitamiaan lapsia. Näyttelyn nimi Oma kuva ja sen varjo kertoo mielestäni sen ajan selfieistä.  Mielenkiintoisia otoksia.  Toisessa näyttelyssä pääsimme tutustumaan suomalaisen passin historiaan.

   

Selfie vaikka Volkkarin pölykapselista.

Siirryimme vielä ratikalla Messukeskukseen, missä oli Matkailualan messut.  Mieheni ja poikani tutkivat innokkaasti matkailu- ja retkeilyautoja.  Poikkesimme vielä katsomassa uutta ostoskeskusta eli Triplaa.

Matkailuautoja esillä.

Ulkona on tosi liukasta.  Jospa tästä saataisiin vielä kunnon talvi-ilmoja.