Tontun ovi.

Tervetuloa, pikkutontut!

Tampereen käsityömessuilla törmäsin ilmiöön nimeltään "tontun ovi".  Mietin, mikä se mahtaa olla, kunnes muutaman päivän kuluttua luin Pirkka-lehdestä, että tontut tarvitsevat oman oven, josta ne voivat tulla kotiimme.  Jee, kyllähän minäkin tarvitsen kotiini sellaisen.  Pikkutontut, hyvien töitten vaalijat, ovat asustaneet meillä iät ja ajat ja heille kuuluu olla oma ovi.  Kehyksenä käytin vanhaa valokuvan kehystä, jonka sisäpuolelle rakentelin oven koristeineen.  Tervetuloa, pikkutontut!
    

Onnittelukortteja.

Joulukortteja.

Jouluvalmisteluni alkavat olla loppusuoralla.  Päätin jo alkusyksystä, että suursiivoukset pitää tehdä marraskuussa.  Hieman lipsuin, sillä eilen vielä puhdistin kaakelit höyrypesurilla.  Joulukortitkin olen askarrellut ja kirjoittanut.  Samalla tein muutaman onnittelukortin valmiista arkeista, joista saa kolmiulotteisia kuvia. Olipa helppoa.
    

Lisää kortteja.

Yksi joulukonserttikin on takana, nimittäin Suvi Teräsniskan kirkkokonsertti.  Se piti sisällään klassikoita (Varpunen jouluaamuna, Taivas sylissäni jne.), mutta myös uudempia kappaleita.  Vaikka Suvi on taitava laulaja, emme päässeet mieheni kanssa oikeaan joulutunnelmaan konsertin aikana.  Liekö tunnelmaa latistanut se, että kielloista huolimatta yleisö kuvasi kännyköillä esiintyjää ja molemmin puolin meitä istui henkilöitä, jotka näpläsivät kännykkää koko konsertin ajan.  Kyllä kännykän valo häiritsee muita, tuumii tällainen fossiili. 

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Joulu meni, rauhallista uutta vuotta 2015!

Joulupuuhastelut ovat takana päin, vaikka koti vielä pullistelee joulukoristeita. Niitä on kertynyt vuosien kuluessa, osa itseni, osa lasten tekemiä. Olen jouluihminen. Vaikka välistä väsyttää, valon juhla keskellä pimeää talvea piristää. Lahjojen valmistelu, leipominen, nurkkien nuohoaminen, jouluruokien valmistelu, perheen yhdessäolo, haudoilla käynti,  kyllä ne kaikki kuuluvat jouluun.

Joulun rauhaa.

Yksi rakkaimpia joulukoristeita on tämä tähtitaivaskangas, johon on ripustettu villasta tehtyjä enkeleitä.  Kuvassa näkyy vain osa enkeleistä.

 Hyvin monta vuotta sitten valmistui tyttären avustamana joukko paperinaruenkeleitä. Niitä riittää monelle yläkertaan johtavalle askelmalle.

Paperinaruenkeleitä.

Lapset valmistavat joka vuosi piparkakkutalon, jonka aihe liittyy jotenkin kuluneeseen vuoteen. Aikaisemmin on valmistunut mm. Berliini, pyramidit jne. Tällä kertaa tuote oli alppimaja. Piparkakkurakennelmassa on usein vierailevia tähtiä, kuten pojan lemmikki sinisilmäinen kameli.

Kameli, lehmä ja lapsia.

Alppimaja, alppitorvi, parveke kukkineen...

Uusin tämän talven joulukoriste syntyi tontun muodossa. Minua viehätti CM:ssä näkemäni tontut ja sellainen sitten piti ommella kankaitten jämistä. Niin syntyi ovistoppari Miikkulainen.

Halittavan pehmeä Miikkulainen.

Ennen joulua valmistin suvun pienille vaatteita, tytöille mekot ja pojalle trikooasun. Neuloin myös  useammat villasukat, mutta ne jäivät kuvaamatta.

Lahjoja pienokaisille.

 Kummipoika sai tämän tilkkutyöliinan.

Tilkkutyöliina.

Joulun jälkeen, kun lapset olivat palanneet opiskelu- ja työpaikkakunnilleen, oli taas mukava ommella itsellekin jotain. Ensin valmistui trikoomekko, jonka kaavan piirsin saksalaisesta Dianamoden-lehdestä. Saman lehden innoittamana ompelin trikoopuseron.

Trikoomekko, materiaali Eurokankaasta.

Trikoopusero, materiaali Marimekon.

Ateljeessa odottaa monta kangaspalaa ompelijaa, samoin lankakeriä on valmiina. Niitä on hauska ruveta muokkamaan ulkoilemisen ja muun liikunnan lomassa.