perjantai 18. marraskuuta 2016

Kortteja ja kransseja.

Kortteja lapsille.

Marraskuun alkuun osuu lähipiirissäni monta merkkipäivää oman syntymäpäiväni ja isänpäivän lisäksi.  Tänä vuonna serkkuni vaimo täytti tasavuosia.  Niinpä huomasin entisen korttivaraston huvenneen, joten kaivoin esille korttitarvikelaatikon ja kasasin parikymmentä uutta korttia.  Ennätin jo postittaa muutamia ennen kuin muistin kuvata niitä.  
    
Onnittelukortteja.

Kukkakortteja.
 Mieheni muisti minua erikoisella syntymäpäivälahjalla: hän oli ostanut Huutokaupat.com:sta laatikollisen vetoketjuja, jotka minä sain lahjaksi!  Hah-haa! Mainio lahja.  Kyllä niistä on parikymmentä kappaletta jo käytettykin.  Osan vetoketjuista ripustimme seinälle, osa jäi laatikkoon, kun ne eivät mahtuneet seinälle.  

Vetoketjuseinä.
Minun syntymäpäivän ja isänpäivän kunniaksi vierailulla ollut tytär muokkasi leipomastani kakkupohjasta kauniin tuotteen.  Koristeena on kuivattuja hibiskuksen kukkia, jotka ostin Malagan kauppahallista.

Herkullinen kakku.

Monta viikkoa sitten valmistin pussukan ruusupeitosta jääneistä tilkuista.  Harjoittelin siihen vapaata tikkausta, mutta ei se homma vieläkään tuntunut olevan hallussa.  Harjoituksia täytyy jatkaa.

Pussukka omaan käyttöön.
Eurokankaassa oli tarjolla italialaisia villakangaspaloja.  Pari niistä tarttui mukaan ja toisesta muokkasin itselleni hameen.  Kaavan piirsin Suuri käsityölehdestä.  Takakappaleen saumoihin lisäsin laskokset antamaan liikkumaväljyyttä.
   

Villakangashame, sukkahousut Virosta.

Viime maanantaina sain kansalaisopiston opettajalta lainaksi solmulaudan, joka on ollut käytössäni muutamia päiviä.  Olen valmistanut kolme kranssia, joihin olen upottanut kaikkea sitä, mitä jää tähteeksi vuosien saatossa käsitöistä: poppanakudetta, eripaksuisia paperinaruja, villalankoja, nauhalankaa, puuvillalankoja, purettu neulemyssy...Kuinkahan monta kranssia vielä ennätän tehdä!!
   
Solmulaudalla tehtyjä kransseja ja solmulauta.
Eihän Andalusian matka olisi ollut mitään, jos en en olisi ennättänyt piipahtaa kangaskaupassa.  Rondan kaupungista löysin kaksi tilkkutyökangasta (sininen työ on seuraava) ja Sevillasta kukallisen hamepalan, joka odottaa seuraavaa kesää.
   
Kaksi tilkkutyökangasta ja hamekangas.
Kiitos, jos jaksoit lukea ja kiitos kivoista kommenteista!

torstai 3. marraskuuta 2016

Andalusian kierros 2.

Näkymä Sevillan kadulta.

Matka jatkui Cordobasta Sevillaan, missä olimme peräti kaksi yötä.  Kaupungille antavat oman leimansa rakennukset, jotka ovat valmistuneet Sevillan maailman näyttelyyn.  Hotellimme oli aivan joen rannassa, minkä ylitettyämme olimme näppärästi vanhassa kaupungissa iltakävelyllä.  Hotellin kattoterassilta kaupunki näyttäytyi kauniina iltavalaistuksessa.  
    
Plaza Espana.

Aamupäivän kierroksen aloitimme tutustumalla Plaza Espanaan, missä kaarenmuotoisen rakennuksen seinässä on kaikista maakunnista kertova "taulu".  Suuren ovaalipihan poikki kulkevan puron voi ylittää monia koristeellisia siltoja pitkin.  

Kuvakertomus Sevillasta.
Kävelimme ihmettelemään Metropol Parasolia, jota sanotaan Sevillan sieniksi.  Se on maailman suurin puinen rakennus, jossa on käytetty toki metallitukia, mutta puuelementit on on toimittanut suomalainen Finnforest.  Espanjan siirtomaat irtautuivat emämaasta vuonna 1929, minkä kunniaksi Parasol on rakennettu.  

Sevillan sienen rakennelmaa.

Sienten pienoismalli ei tee oikeutta rakennelman monimuotoisuudelle.

Katedraalissa saimme nähdä Kristoffer Kolumbuksen haudan.  Vainajan todenperäisyys on varmistettu DNA-tutkimuksella.  Kirkon torni on entinen minareetti eli täälläkin näkyi, miten kristinusko syrjäytti muslimien vallan.  

Katedraalin loistoa.

Kolumbuksen hauta.
Tapas-lounaan aikana meitä viihdytti kolme flamenco-tanssijaa, laulaja ja kitaran soittaja.  Kiertelimme vielä Real Alcazarin kuninkaallisessa palatsissa ja puutarhassa.  Helteinen sää (+31 astetta) alkoi jo väsyttää.

Kuninkaallinen palatsi.

Kauppiaiden suojelija.

Matka jatkui kohti länsirannikkoa.  Kävimme tutustumassa viinitilaan Jeresin kaupungissa, mikä tunnetaan sherryn valmistuksesta.  

Viinitilan opaste.

Kaunis kuja viinitilalla.
Saavuimme Cadizin kaupunkiin uutta, viisi kilometriä pitkää siltaa pitkin.  Kaupunki sijaitsee aivan niemen kärjessä ja se on Euroopan vanhimpia.  Foinikialaisten asutusta on löytynyt 3000 vuoden takaa.  Kävelykierroksen aikana näimme Torre Taviran palatsin tornin, useita kirkkoja ja paikallista torimyyntiä.  Iltakävelyllä palasimme vielä niemen kärkeen katsomaan auringonlaskua Atlanttiin.  Taivas loisti upeissa väreissä.  
Fiikus oli mahtavan kokoinen.

Atlantin tyrskyjä Cadizissa.

Kirkkoja Cadizissa.

Auringonlasku Atlanttiin.
Viimeinen kokonainen päivä alkoi matkalla vuoristoteitä pitkin Rondan kaupunkiin, joka sijaitsee rotkon reunalla.  Kaupunkia on ollut helppo puolustaa, koska vihollisen saapumisen on nähnyt jo kaukaa.  Kylläpä näköalat olivat huikeat.  Palasimme lähtöpisteeseen eli Malagaan.  Vielä oli näkemättä Picasso-museo.  Meille jäi hetki omaa aikaa ennen lähtöillallista.
    
Rondan rotkomaisemaa.

Kaunista Rondaa.
 
 
  Lähtöaamuna kiersimme kolleegani kanssa Malagan kauppahallin, mistä löysimme kivoja kotiintuomisia: sahramia, pähkinöitä, hibiskuksen kukkia, suklaata, chiliä, savustettua paprikaa ja rusinoita.  Kävimme vielä hotellin kattoterassilla ihailemassa kaupunkinäkymiä.  Sitten olikin aika suunnata kohti lentokenttää, mistä Norwegianin lento toi meidät kotimaahan.  
    
Malagan kauppahallin herkkuja.

Matkan anti oli melko runsas.  Luonnontieteilijän tietomäärä Espanjan historiasta kasvoi varmasti moninkertaiseksi, kiitos hyvän opastuksen ja elävän kerronnan.  Lisäksi samalla matkalla näki monta eri kohdetta. Matkan järjestelyt toimivat hienosti.  Haittapuolena oli tietysti jatkuva siirtyminen paikasta toiseen ja siitä johtuva väsyminen.  Lisäksi olen aina nukkunut huonosti vieraassa paikassa ensimmäisen yön ja uusia hotelleja riitti...   

Näkymä Malagassa hotellin kattoterassilta.
Kiitos mielenkiinnosta, jos jaksoit matkustaa kanssani.