Näytepaloista koristeet jakkuun.

 

Tulppaanien aikaa.

Kylläpäs on vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin blogia.  Syy on hyvin yksinkertainen: Teemme kotona remonttia kahdessa huoneessa.  Aloitimme pojan huoneesta (nykyisin tietokonehuone), missä poistimme entisen tapetin.  Se olikin kimurantti työ, sillä tapetti irtosi vain pieninä suikaleina.  Olimme kokeilleet kaikki mahdolliset konstit, mutta sitten kysyin serkkupojaltani, joka ammatti-ihmisenä kertoi, että 80-luvulla liisterin sekaan laitettiin Eri-Keeperiä ja tällaisten tapettien irrottaminen on tosi työlästä!  Siinä tuli lähes synninpäästö.  Kolmen päivän raapisen ja liottamisen jälkeen pääsimme vihdoin tapetoimaan, minkä jälkeen rikkonaisen muovimaton tilalle asensimme vinyylilankut.

 

Voi tätä sälää!

Nyt on vuorossa oma makuuhuone, missä olemme siinä vaiheessa, että seinältä puuttuu pari vuotaa.  Huomenna pääsemme jälleen asentamaan vinyylilankkuja.  Oma työ on tietysti tavaramäärän lajittelu, karsiminen ja paikoilleen laittaminen.  No, samalla tulee tehdyksi kuolinsiivous.

 

Hieman jo valmista.

Jossain iltahämärissä, kun ei enää nähty remontoida, ompelin itselleni jakun.  Kaikki materiaali löytyi kotoa.  Perusjuttu on musta, sileä sametti, jota löytyi kaksi erilaista palaa, mutta valmiista työstä niitä ei erota.  Koristeet ompelin verhoilusametin paloista, jotka sain viime kesänä siskon vävypojalta.  Vuorikangas oli jäänyt tähteeksi silkkimekosta.  Edessä olevan soljen olen pannut talteen kulahtaneesta uimapuvusta.

 

Samettijakku.

Helma kaareutuu takana.

Tilkkukoristeet koketissa.

Rauhallista ja rentouttavaa pääsiäistä! 

 

Pukineita pakkaseen.

 

Päätä ei palele.

Ankara pakkastalvi pisti miettimään, miten saa itsensä pysymään lämpimänä myös ulkona.  Niinpä etsin Käsityölehden arkistoista Nikita-hatun kaavan ja ompelin sellaisen.  Päällisosan tein violetista villakankaasta ja reunaan käytin pienen turkispalan, joka oli odottanut sijoituspaikkaa jo useamman vuoden.  Kaavaa olisi voinut hieman muokata omaan nuppiin sopivammaksi ja reuna vaatisi pitempikarvaisen turkiksen, mutta tällä nyt mennään.  Pääasia, että pää pysyy lämpimänä.

 

Merinovillakäsineitä.

Olen aina ollut kylmäkätinen, mutta iän myötä myös mieheni käsiä on ruvennut palelemaan herkästi.  Tutkin merinovillaneulosten jämiä ja totesin, että niistä riittää materiaalia "lapasiin", jotka mahtuvat rukkasen sisälle.  Näihinkin löytyi kaava käsityölehdestä.  Miehen lapaset leikkasin aikuisten kaavalla, mutta omani leikkasin ilman saumanvaroja.  Tumppujen ompeleminen saumurilla oli tosi nopeaa.  Kylmemmillä ilmoilla lapaset ovat olleet käytössä hiihtorukkasten sisällä.

 

Nenäliinakotelo.

 

Omasta autosta löytyy pieniä puutteita, jotka eivät ole aina teknisiä.  Itse en pidä pienistä nenäliinapaketeista, joissa on vain muutama liina pieneksi taiteltuna.  Siispä ompelin pehmeän kotelon, johon mahtuu puolet isosta nenäliinapaketista.  Kankaat ovat resurssijämiä, tilkkutöistä jääneitä.  Välissä on ohut vanu. Kotelo aukeaa vetoketjulla.  Nyt nenäliinat säilyvät siisteinä myös hanskalokerossa.