Lounais-Suomessa.

 

Keuruun vanha puukirkko.

Lähdimme elokuun eka viikolla Marin kyydissä kohti Lounais-Suomea. Jyväskylän jälkeen ajelimme pienempiä teitä ja matkan varrella kävimme katsastamassa Keuruun vanhan puukirkon.  Alkumatkasta poikkesimme kolmessa kyläpaikassa, mutta jo toiseksi yöksi saimme parkkeerata Turun saaristossa. nimittäin yhdellä levikkeellä Korppoossa.  Sitä ennen olimme saaneet nauttia erittäin maukkaan aterian (paistettu ahven, perunapyree, omena, puolukka) Paraisten Super-Marketissa.  Herkullista!

Matkaan mahtui monta lossia ja lauttaa.

 Ajelimme reittiä Parainen-Nauvo-Korppoo- Houtskär, mutta Saariston rengastietä ei voinut kiertää ympäri, koska yksi lautta oli jo talvikaudessa.  

Korppoon kirkko.

Houtskarin kirkon takaa alkavan meditaatiopolun varrella oli hyviä mietteitä.

Paraisilla.

Palasimme takaisin mantereelle ja Turkuun, missä meillä oli käyntikohteena Turun linna.  Edellisen kerran olin vieraillut siellä keskikoulun luokkaretkellä.  Esilinnassa oli hyvä kertaus Suomen ja linnan historiasta kuvataulujen avulla.  Kiertelimme pari tuntia ja ihan kuntoilustahan se kävi.  Onneksi pihapiiristä löytyi ruokapaikka.

Turun linnaa.

Linnan kirkko.

Toisena päivänä löysimme Ruissalosta "kylätalon", missä oli päivätanssit.  Taas hyvää liikuntaa!  Sitten etsimme uimahallin hikisen kropan pesua varten.  Halusimme vielä visiteerata Turun tuomiokirkossa.  Pari ostoskeskusta piti myös katsastaa.  Ajoimme myös tervehtimään vanhaa linja-autoa, jonka mieheni möi paikalliselle alan harrastajalle.  Siellä se törötti puhtaana ja kiiltävänä.

Meidän entinen linjuri.

Mieheni isovanhemmat asuivat Vehmaalla, joten ajoimme hautausmaalle ja veimme sinne kynttilän valaisemaan hautakiveä, joka on Vehmaan punaista graniittia. Pysähdyimme myös kuvaamaan taloa, jossa suku  on asunut aikoinaan.

Matka jatkui Uuteenkaupunkiin ja siellä Automuseoon.  Autovanhuksia oli kolme suurta salia, kaikki hyvin hoidettuja.  Yksi huone oli pyhitetty Saabeille.

Upeita autovanhuksia.

Raumalle pysähdyimme pariksi päiväksi tyttären perheen pihamaalle.  Tyttären tytär (1v 2,5 kk) hurmasi meidät kokonaan.  Kävimme sunnuntaipäivänä Ulvilassa Leinebergin ruukilla, missä oli suuri markkinatapahtuma runsaine myyntipöytineen.  Mukaan tarttui nippu valkosipulia ja pussi paikallisia jauhoja. Ruukki on perustettu vuonna 1771.  Se jalosti raakarautaa ja kuului Suomen suurimpiin manufaktuuriraudan tuottajiin.  Alueella on historiaa henkiviä museoita ja käsityöputiikkeja.

Viimeinen yöpymispaikka löytyi Virroilta, mistä lähtiessä poikkesimme vielä Keskisen kyläkaupassa.  Valtavasta kaupasta löytyi muutamia Marimekon kangaspaloja.  -Kotona odottivat puustatippuneet omenat, joita keräsimme 5 sangollista.

Taalainmaan taidekoti.

Taalainmaan maisemaa Sundbornissa.

Tämä toukokuu sisälsi vielä yhden matkan.  Tällä kertaa kohteena olivat Taalainmaa ja Tukholma.  Sain houkutelluksi matkaseuraksi sisareni ja serkkuni vaimon.  Käsityökeskuksen järjestämä matka kokosi bussiin 31 henkilöä.  Helatorstaiaamuna bussi suuntasi Turkuun, missä pysähdyimme ihmettelemään Aurajoen varteen rakennettua neulegraffittinäyttelyä, Knit'n Tagia.  Puihin ripustetuissa oli käytetty monenlaista käsityötekniikkaa: neulontaa, virkkausta, makrameeta, kirjontaa jne.  Osa töistä oli tosi hienoja ja niihin oli käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa.  Lisäksi niihin liittyi jokin tarina liittyen Suomen 100-vuotisjuhlaan.
    

Taitavasti virkattuja kasvoja.

Niin kaunis on maa.

Ajelimme Tukholmasta pohjoista kohti.  Pysähdyimme Avestassa kuvaamaan Ruotsin suurinta Taalainmaan hevosta.  Muutama pikkuheppa taisi lähteä matkalaisten mukaan.
    

Taalainmaan suurin heppa on Avestassa.

Matkamme pääkohde oli Sundbornissa sijaitseva taiteilijapari Carl ja Karin Larssonin kotimuseo.  Kylläpä huoneet olivat kuin satukirjasta peräisin: joka huoneesssa oli runsaasti Karinin kirjomia ja kutomia sisustustekstiilejä.  Näimme myös upeita maalauksia.  Kirjoja löytyi runsaasti, koska Carl oli innokas lukumies.  Valitettavasti talon sisällä ei saanut valokuvata.
    

Oveen kuvatut Larssonien neljä vanhinta lasta.

Larssonien hurmaava taidekoti.

Museo sijaitsi alueella, missä on paljon vanhoja taloja kauniine pihoineen, mutta niitä on vaalittu hyvin. Vieressä on myös vesivoimalaitos sähköä tuottamassa.
     

Museon ympärillä on idyllistä maisemaa.

Sähköä tuotetaan vesivoimalla.

Vierailimme vielä kylän paanukirkossa ja viereisellä hautausmaalla, missä on Larssonien sukuhauta.
   

Sundbornin paanukirkko.

Matkan varrella näimme Falunin urheilukeskuksen kuuluisine hyppyrimäkineen sekä Falunin kuparikaivoksen.  Avolouhoksessa maaperän ruskeat värisävyt vaihtuivat harmonisesti toisikseen.
    

Vanhan kuparikaivoksen avolouhos.

Borlängenissä vietetyn yön jälkeen palasimme Tukholmaan, missä meille oli varattu kierros ABBA-museossa.  No, paikka oli ruuhkaksi asti täynnä ja supermeluinen, joten me viisi mummoikäistä puikkelehdimme nopeasti museon läpi ja suuntasimme ulos etsimään kahvipaikkaa.  Toki ABBA:n esiintymisasut olivat hienoja ja silikonimallit yhtyeestä aivan oikean näköiset.
    

"Silikoni-ABBA":

Kahden tunnin kiertoajelu päättyi satamaan, mistä Gabriella-laiva toi meidät Helsinkiin.  Kotimatkalla pysähdyimme Joroisissa katsastamassa Riikka-Piikan lankaliikettä ja hämmästelemässä "virkattua" traktoria.  Kylläpä on tarvittu ahkeria käsipareja työn toteuttamiseen.

 

Kuninkaanlinnan pihaa Tukholmassa.

Riikka-Piikan virkattua taidetta.