Kohti yo-juhlaa.

 

Ompelutarvikepussukka avoinna.

Minulla on tapana antaa omatekoisia lahjoja lähisuvun ihmisille, jotka viettävät jotain juhlaa.  Uudelle ylioppilaalle kehittelin pari vuotta sitten lahjan, josta voisi olla hyötyä, kun nuori muuttaa pois kotoaan.  Juhlapäivänä tuo lahja saattaa kuulostaa tylsältä, mutta myöhemmin siitä voi olla iloa.  Tulevan kevään ylioppilas, siskoni tyttären poika saa yo-lahjaksi ompelutarvikepussukan, josta löytyy Fiskarsin sakset, ratkoja, neulatyyny, ompelulankoja, ompeluneuloja, nuppineuloja, villalankaa, neppareita, nappeja ja kuminauhaa.  -Omille lapsilleni varustin vain rasiaan ko. tarvikkeita ja poikani tuumi, ettei niitä tarvita.  Yllätys: kun menimme hänen luokseen vierailulle, niin hän istui ompelemassa merkkiä teekkarihaalariin.  Ompelin pussukkaan vanulevyn kankaiden väliin saadakseni siihen ryhtiä.

 

Ompelutarvikepussukka avataan ja suljetaan vetoketjulla.

Viime kesänä ostin merinovillalankaa neuletakkiin Jyväskylän neulefestareilta.  Ryhdyin neulomaan lankoja, mutta tajusin, että lankaa on liian vähän.  Aara-lankaa oli saatavilla vain valmistajalta, mutta sielläkään ei ollut alkuperäistä väriä, laventelia.  Päädyin tilaamaan läheistä, puuteri-sävyä, josta sitten neuloin hihojen yläosat ja nappilistat.  Lanka on käsin värjättyä merinovillaa ja somisteena on tweed-nyppyjä.  Mielestäni lanka on laadukasta ja ihastuin siihen siksi, että se on tiukkakierteistä.

 

Merinovillaneule ei kutita ihoa, mutta on lämmin.

Ompelupöydällä on odottanut kirpputorikangas (maksoi 50 snt).  Nyt muokkasin siitä paitapuseron Burdan kaavoilla.  Kangasta oli niin niukasti, että sitä ei riittänyt kaulukseen ja kalvosimiin.  Niinpä värjäsin jemmapitseistä kauluksen ylemmän osan ja hihansuut.  Napit ovat myös omasta varastosta.

 

Paitapusero.

Paikallisessa CM:ssa oli niin kauniita pioneja, että niitä oli ihan pakko ostaa. 

Iki-ihania pioneja.

 

Neuletakki.

 

Neuletakki liukuvärjätystä langasta.

Valmistuihan se vihdoin, nimittäin neuletakki, jonka aloitin syksyllä.  Lanka on myhkyräistä eli juoksee huonosti ja tenniskyynätöidyt käteni eivät tykkää neulomisesta.  Neuloin etu- ja takakappaleet yhdessä, joten kerrokset olivat pitkiä. Yritin neuloa (La Promesaa katsoessa)  joka päivä 4 kerrosta. Reunoissa ja nappilistoissa käytin aina oikein -neuletta.  Iso kerä oli marinoitunut kauan aitassa, mutta nyt se pääsi hyötykäyttöön.  Napit kaivelin omista varastoista (ei kai kukaan huomaa, että ne eivät ole kaikki samanlaisia!)

 

Kaksi pientä kukkaroa.

Ateljeen laatikoita siivotessa tuli vastaan vielä kaksi kukkaron kehystä.  Siispä nekin hyötykäyttöön.  Valmistin päällyspuolen Pentikin Joulutähtikankaasta, jonka olin säilönyt kaventaessani  joululiinaa.  Ompelin kaksi suikaletta vierekkäin ja sauman päälle vielä satiininauhaa.  Molemmat kehykset kiinnitettiin ompelemalla.  Toiseen taiteilin ripustuslenkin adressin koristenauhasta.

 

Suomen historia samoissa kansissa.

Minua on vuosikymmenien ajan joskus kiusannut se seikka, että en osaa Suomen historiaa.  Kirjahyllyssä on odottanut siihen oivallinen apu eli Jouko Vahtolan teos Suomen historia jääkaudesta Euroopan unioniin.  Niinpä  tartuin tuhon kirjaan alkuvuodesta ja nyt olen kahlannut sen läpi, kaikki 422 sivua.  En voi kehua toki muistavani kaikkea.  Mielessäni kävi kyllä lukuisia kertoja tuo ikuinen sotavarustelu ja siihen uponnut varallisuus; jospa se olisi käytetty tämän kansan hyvinvointiin!  Ja tänä päivänä historia taas kerran toistaa itseään.

 

Edullisia (lue: räävittömän) halpoja kankaita.

Eilen kävimme Kuopiossa. Yritin piipahtaa EK:ssa, mutta siellä olikin muutto menossa.  Niinpä meille jäi aikaa mennä isolle kirpparille (entisen Calssonin tiloissa).  Yleensä etsin sieltä Marimekon ja Finnlaysonin kankaita ja liinoja tai verhoja.  Niitä ei osunut kohdalle, mutta kaksi muuta hyvin edullista kangasta.  Mustapohjainen viskoosipala (uusi)  oli kooltaan kolmisen metriä ja hintalapussa oli summa 4,5€.  Se oli kuitenkin sattumalta puolen hinnan tuote, joten se läksi mukaan.  Toinen pienempi kuviokangas maksoi 0,20€.  Ihan hyvä saalis mekoksi ja puseroksi.

 

Tilkkutyö on jo aloitettu.

Seuraava tilkkutyö on jo hieman aloitettu.  Leikkasin 2":n kaitaleita, joita olen nyt ommellut yhteen.

Hyvää talvilomaviikkoa! 

Neulekoneen kaverina.

 

Merinovillaa.

Uusi neule.

 

Kesäneule.

Tämän kesän aikana olen yrittänyt päästä eroon kauan marinoituneista langoista.  Nyt olivat vuorossa valkoiset neulelangat.  Neuloin takakappaleen ja hihat jostakin puuvilla/sekoitelangasta koneella.  Etukappaleet värkkäsin käsin hapsu-muhkura-langasta (joka ei tietysti millään menisi koneella).  Vielä napituslistat ja kaularesori ohuesta langasta ja sitten kokoamaan osista neuletakki.  Tällä kertaa löysin varastostani riittävän määrän samanlaisia valkoisia nappeja.  Lopputuloksena oli näppäränkokoinen neuletakki.

Pörröä edessä.

Tilkkukankaiden laatikossa minua houkutti pinkki sydänkankaan palanen.  Niinpä istahdin koneen ääreen ja värkkäsin siitä pussukoita.  Vetoketjuseinältä löytyi sopivia vetoketjuja ja nauhalaatikosta nyöriä ripustuslenkeiksi.  Ompelin kevyet tikkaukset ja myös vuoritin pussukat.  Isommissa on sisätasku.  Pussukoilla voi ilahduttaa suvun pikkuneitejä.

Terkkuja pussukkatehtaalta.

Kuivuudesta johtuen marjakesä on hyvin kahtiajakoinen.  Metsämarjoja eli mustikkaa ja vadelmaa on tosi niukalti.  Pienenkin määrän kerääminen vaatii aikaa.  Siskoni kanssa teimme metsäretken, jolloin mustikoita sain 7 litraa kerralla. Kylläpä väsytti.  Toisaalta puutarhan marjoja on oikein runsaasti.  Punaherukoita olen kerännyt 7 sangollista ja osan jo mehustanutkin.  Mustaherukkapensaat ovat täynnä puolikypsiä herkkuja, samoin karviaispensaat.  Niissä riittää keräämistä ja säilömistä talven vitamiinipommeiksi. 

Karviaisia.

Punaherukoita.