Turkiksia pakkaseen.

Tuunattu turkki.

Ystävättäreni oli perinyt edesmenneeltä tädiltään krimiturkin.  Täti oli hyvin pienikokoinen ihminen, joten turkille piti tehdä jotakin.  Ystävättäreni ehdotti nappien siirtoa ja hihojen pidentämistä.  Toki nekin tein, mutta kävin etsimässä kirpparilta lisämateriaalia.  Niinpä löysin krimikaulurin, josta sain kiilapalan takakappaleeseen.  Rohkeasti vain leikkasin hartioiden keskelle viillon ja ompelin siihen kiilan.  Niin, ei minulla ole turkiskonetta, mutta olen opetellut turkispiston käsin.  Ompelun jälkeen kostutus ja pingottaminen, sitten tukikankaan ompelu virvittäin, päälle villavatiini ja vuoriin vielä kiilapala.  Hihansuihin ompelin rannekkeet kasaaamalla kaulurin jämät. 

   

Krimiturkki takaa.

Oman turkkini ompelin 30 vuotta sitten piisamin pääkappaleista: kansalaisopiston opettajalla oli jämämateriaalia (selkäkappaleet oli jo käytetty) eli silmien välissä piisamilla on tumma kaistale ja poskissa vaaleat kaistaleet.  Niinpä turkissani on rytmityksenä kaksi vaaleaa yhtä tummaa kohti.  Silloinkin ompelin kaikki palaset käsin ja opettaja kertoi turkin valmistuneen ennätysajassa.  Syynä oli toisen tyttären lähestyvä synnytys (hän täyttää kahden viikon kuluttua 30 vuotta!).  Silloin opin nuo turkiksen ompeluun liittyvät jutut.  Myöhemmin täydensin asua ompelemalla siihen sopivan hatun.  Myös lapsille valmistin turkissomisteisia päähineitä.  Turkki on ollut minulla käytössä lähes joka talvi.

   

Lyhyt piisamiturkki.

Palojen kirjo näkyy hyvin takakappaleessa.

Viimeksi kerroin ommelleeni kokeilublokkeja.  En tykästynyt niiden valmistukseen, joten sijoitin blokit kasseihin, jotka jatkavat matkaansa lähetyspiirin arpajaispalkinnoiksi.  Melkein kaikki kassikankaat olen saanut joltakin, nyt ne joutuvat kierrätykseen.  Ehkäpä joku ilahtuu keväänvihrästä kauppakassista.

   

Kauppakasseja.

Sorruin tämän vuoden alussa käymään kangaskaupassa ja mukaan läksi vain yksi kangas: kukkakuvioinen gollegeneulos.  Piirsin neulosjakun kaavan Diana Moden -lehdestä ja ompelin jakun lisäten siihen taskut.  Varastoista pengotut vetoketjut taskunsuissa tekevät vaatteesta monikäyttöisen.

   

Gollegejakku kevään jumppiin.

Kiitos kommenteista!

Näyttelyssä ja väitöksessä.

Puuvillainen kesäpeitto.

Kesä lähestyy, vaikka sään ollessa noin kolea ei millään uskoisi. Lupasin neuloa itselleni puuvillaisen torkkupeiton kesäksi. Nyt se on sitten tehty eli neuloin taas kolme 45-50 cm leveää kaitaletta, pituus n. 1,8m, ja ompelin kaitaleet yhteen. Huolittelin reunan virkkaamalla ja virkkasin muutaman kukkasen koristeeksi. Langat ovat puuvillaa tai puuvillasekoitetta. Lankoja hupeni kaapista n. 900 grammaa. 

    

Viimeisin tikkupeittoni.

Metallilankaveistoksia.

Peitto päätyi vierailemaan kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, jossa piipahtivat monet muutkin kätteni jäljet.

    

Pitsejä, isoäidin neliöitä ja valopalloja.

Munankuorimosaiikkia, lasitöitä ja helmiä.

Virkkaamani korit olivat täyttyneet saippuoista.

Keramiikkatöissä on oltu pönttötalkoissa.

Kaimani punoi kissan koreja maitopurkeista.

Viime lauantaina ajelimme heti aamusta Jyväskylään, missä kävimme yliopistolla. Ystävättäreni tytär väitteli tohtoriksi tietotekniikan alalta. Agorassa järjestetty tilaisuus oli juhlallinen. Parituntinen väitös ei tuntunut edes pitkältä, koska tohtorikoulutettu puhui selkeää englantia; samaa ei voi sanoa opponentista. Ompelin valmistujaislahjaksi pussukan, jonka materiaalina käytin kravatteja. Näiden omistaja oli väittelijän isä, joka kuoli kymmenen vuotta sitten. Hän oli perheemme hyvä ystävä. Kun kerroin kravattien alkuperän, tuore tohtori puhkesi kyyneliin. Siinä sitten halasimme toisiamme itkien. Oikein tunnekuohu ympäröi meidät.

   

Kravateista ommeltu pussukka.

 Lahjaa paketoidessani huomasin, että korttivarasto oli huvennut jonnekin. Niinpä tein samalla kuusi onnittelukorttia. Ikkunalliseen korttiin laitoin kankaisen kuvan silitysharsolla kiinni.

Uusia kortteja.

Ateljeessani on aina monenlaista kierrätys/poistomateriaalia. Tällä viikolla oli vuoro käyttää vanhat, rikkonaisten sateenvarjojen kankaat. Mekanismit olin ratkonut pois aikaisemmin. Leikkasin kasseja siten, että sateenvarjon sulkijalenkki jäi yläosaan. Suoristin reunat ja jämistä leikkasin kahvakaitaleet, jotka ompelin 4-kertaisina, ommel molempiin reunoihin. Pohjaan jäävän aukon peitin kangasneliöllä. Jäljellä olevalla sulkijalla kassin saa pieneen tilaan, kun sen ensin taittelee nätisti. Sain ommelluksi kolme kassia, joista ainakin yhden vien ystävälleni. Samalla ompelin kaksi kangaskassia, kun hiljattain uutisoitiin ihmisten käyttävän liikaa muovikasseja. Nämä ajattelin antaa lähetyspiirin arpajaispalkinnoksi.

Sateenvarjosta kassiksi.

Kauppakasseja sateenvarjoista.

Tässä olen taitellut kaksi kassia käsilaukkukokoon.

Kauppakasseja arvottavaksi.

Lämpimät kiitokset kommenteista!