Rauma 1.

Vanhaa Raumaa.

 Viime viikonloppuna vierailimme tyttäremme ja vävypoikamme luona Raumalla.  Edellisestä reissusta olikin vierähtänyt reilut kaksi vuotta.  Menomatkalla poikkesimme - vanhoihin ajoneuvoihin hurahtaneet - Kangasalan automuseoissa eli Vehoniemen automuseossa ja Mobiliassa.   Jälkimmäisessä oli esillä hieno kattaus linja-autoja eri vuosikymmeniltä.  Sellaisilla mekin kuljimme koulutiemme joka aamu ja iltapäivä.  Vanhat postiautot olivat niin nostalgisia ja silloin postilaitos hoiti sille määrättyjä tehtäviä.
    

Nostalgisia postiautoja.

Raumalla sattuivat olemaan silakkamarkkinat.  Tosin vain kahdella myyjällä oli silakoita eli kyseessä olivat siis markkinat.  Välillä saimme muutaman sadekuuron.  Kiertelimme toki katsastamassa Vanhaa Raumaa. Saimme ihailla kuvanveistäjä Kerttu Horilan veistoksia ympäri kaupunkia mm. Kolme sulotarta, jotka kainostelevat kanavasta kurkkaavaa otusta.  Kerttu Horilasta on juttu uusimmassa Kodin kuvalehdessä.
    

Markkinatunnelmia.

Kauniita koristeita.

Sammakko kanaalissa...

...pelottelee kolmea sulotarta.

Kauniita puutaloja.

Pitsinnyplääjän patsas.

Tyttäreni oli mennyt nypläyskurssille.

  Ajoimme myös Säkylään, missä kohteena oli naisten neulevaatteita valmistava yritys nimeltään Kaino.  Uusimmassa Suuri käsityö -lehdessä on juttu tuosta Kainosta, samoin kaava tunikaan. Ostin neulospaloja, joista on jo jotakin syntymässä.  Palaan niihin myöhemmin.

Luanikast suvi!

Kitukränn on 3 metriä leveä ja 60 metriä pitkä katu Raumalla.

 Toivottavasti tuohon otsikkoon ei tullut kirjoitusvirheitä, kun tuo Rauman murre on näin savolaiselle melkein vierasta kieltä.  Kävimme viime viikon vaihteessa visiitillä Raumalla, koska nuorempi tytär muutti sinne.  Sitä ennen vanhempi tytär oli tullut lomailemaan kotimaisemiin Hampurista.  Niinpä lähdimme katsomaan kolmistaan Rauman seutua.  Meillä on tapana katsoa matkan varrelta automuseot ja kangaskaupat, joten pysähdyimme menomatkalla Lavialla, missä tutustuimme Linja-automuseoon.  Näytillä oli monenikäisiä linjureita; muutamasta tulivat mieleen omat kouluajat.  Osallistuimme myös kierrokseen, jossa esiteltiin linja-autotehtaan tiloja, koneita, menetelmiä ja työtapoja.  Siellä on valmistettu n. 120 puurunkoista linja-autoa, lisäksi kuorma-auton koreja.  Mielenkiintoinen esitys menneisiin aikoihin.

Vanhoja linjureita.

Ennätimme kierrellä menopäivän iltana ympäri Vanhaa Raumaa ja tutustua rantaan satamissa ja uimapaikoilla.  Seuraavana aamuna suuntasimme satamaan, missä nousimme Linnea-vesibussiin.  Paatti vei meidät Kuuskajaskarin saaren kautta Kylmäpihlajan majakkasaarelle, missä astuimme maihin.  Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta merituuli viilensi sopivasti.  Saari on hyvin karu ja kallioinen.  Kiipesimme yli sata porrasta majakan huipulle.  Kyllä olivatkin hienot näkymät.  Ennätimme kiertää saaren ja nauttia kahvit, ennen kuin paluukyyti saapui.  

   

Kylmäpihlajan majakka.

Merimatka taittui Linnea-vesibussilla.

Satamassa hienoja autoja ja purjelaivoja.

Koristeellinen ikkuna.

Rauman kirkko.

Rauman pitsiviikot olivat jo alkaneet, vaikka päätapahtumat ajoittuivat loppuviikolle.  Kävimme ihastelemassa taitavia pitsinnyplääjiä sekä heidän tuotoksiaan.  Voi, mitä kaikkea nypläämällä saa aikaan!  Kiertelimme myös paikallisissa liikkeissä.  Kaupungilta löytyi Jätti-Rätti-niminen kangaskauppa, mistä mukaan tarttui mm. saumurilankaa, ontelokudetta ja vanulevyä.  Monet vanhojen talojen pihat olivat avoimia yleisölle ja niissä oli kirpputoreja.  

    

Pitsejä "päässä".

Laukku paksuhkoa pitsiä.

Upeita vaatteita pitsistä.

Paluupäivän aamuna kävimme tutustumassa Rauman vesitorniin, mistä näkyy lähiympäristö.  Etäällä näkyivät myös Olkiluodon ydinvoimalan rakennukset.  Sieltä löytyy monelle työpaikka, myös meidän vävykandimme on työskennellyt siellä toukokuusta lähtien.

Näkymä vesitornista Olkiluotoon päin.