sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kanzashikukkia

Minä en sinua unohda,
kaiken lämpöni tahtoisin antaa, 
ja silloin kun luoksesi yllä en,
saakoon enkelit sinua kantaa.

Näillä Anna-Maija Kaskisen säkeillä saattelin ystäväni viimeiselle matkalle. Siunaustilaisuus oli liikuttavan koskettava ortodoksisin menoin. Sairaus oli kutistanut ystäväni vielä viime tapaamisesta hauraaksi ja hennoksi. Hyvää matkaa ja kiitos ystävyydestä.

Hiuskukka.

Sain reilu vuosi sitten vanhemmalta tyttäreltäni joululahjaksi kirjan, missä neuvotaan kanzashikukkien tekemistä. Japanissa niitä käytetään kimonon koristeina sekä asuissa että hiuksissa. Niiden ompelu on melkein päässyt unohtumaan, mutta kirjan tekijä Diane Gilleland on elvyttänyt tätä vanhaa perinnettä. Kirjassa on ohjeet kolmeen erilaiseen taiteltuun kukan terälehteen. Näistä sitten voi koota kukkasia, voi vaihdella kokoa, lukumäärää, kankaan laatua jne. Kaikissa on lähtökohtana kangasneliö, koko esim. 7cmx7cm. Aluksi on helpointa käyttää ohutta puuvillaa. Taitteet painellaan sormin.

Japanilaisten kukkien taitteluun voi tutustua tämän kirjan avulla.
Taitteluohjeita.

Tässä taitteluohje yhteen terälehteen. Ylärivin taittelut näkyvät kuvasta. Alarivin 1. kuvassa työ on käännetty nurin päin ja 3. kuvassa takaisin oikein päin. Taite kiinnnitetään väliaikaisesti nuppineulalla. Ylimääräinen kangas leikataan pois (ratkojan kärjen kohdalta). Valmiiden terälehtien läpi ommellaan luja lanka suunnilleen nuppineulojen kohdalta, tasoitellaan lehdet ja kiinnitetään toisiinsa kukan nurjalta puolelta. Kiinnityksen voi varmistaa kuumaliimalla tai lisäämällä kankaasta leikatun ympyrän nurjalle puolelle.  Oikealle puolelle keskelle ommellaan nappi tai helmi. Kukan taakse voi laittaa hiusklipsin tai koruneulan.
Kukan terälehtien läpi ommellaan lanka...

... ja kiristetään ympyräksi.

Napilla voi peittää liitoksen.

Osa kukista on taiteltu kahdesta eri kankaasta.

Ompelin muiden blogien innoittamana tilkkupussukan, jonka koristelin näillä kukkasilla. Muut kukat olen ommellut aikaisemmin. Samalla periaatteella voi ommella muutakin, esim. perhosen. Kahdesta terälehdestä muodostuu sydän.

Kukkasin koristeltu tilkkupussukka.

Barbiet esittelevät kanzashikukkia: vasemmalla kukasta riippuu putous, oikeanpuoleinen on taiteltu keinosilkistä.

Käyttäen erikokoisia tilkkuja muodostuu perhonen, jonka vartalon olen muokannut rautalangasta ja puuhelmistä.


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäismaanantain mietteitä

Perheessämme säilytetään lähes kaikki lasten tekemät koristeet. Pääsiäiskoristeitakin löytyy runsaasti, mutta siitä huolimatta on hauska valmistaa uusia juttuja. Jostakin blogista poimin uudenlaisen kodin tipuille: liimasin ilmapallon päälle valkoista lankaa kaaospunonnalla ja kovetin sen Powertex-nimisellä aineella. Lanka oli jokseenkin liukasta, joten homma ei ollut niin helppo kuin olin ajatellut. Siksi lankakerroksia tuli vähän ja pesästä tuli hieman heppoinen. No, vahvistin sitä rautalangalla. Sisustukseen käytin puusta tippuneita koivun oksia (mies tuumasi, että meillä kierrätetään kaikki!) ja asukkaaksi pääsi tyttäreni huovuttama tipu.

Tipun pesä.


Askartelukaupasta tarttui mukaan ennen pääsiäistä styrox-pupu, joita päällystetään yleensä huovuttamalla. Villan pöly tekee silmilleni kiusaa, joten kaivoin esiin laatikon, jossa on teddyjämiä. Valitsin keltaista ja vaaleanharmaata, leikkasin palasia, asettelin ne nuppineuloilla pupun pintaan ja sitten liimasin ne kiinni. (Näistä teddyistä olen ommellut kenguruasun penkkareihin.) Silmät piirsin tussilla, nenänpään maalasin vesivärellä ja viiksikarvoiksi liimasin hiuksia. Ihan hellyttävä pupujussi siitä syntyi.


Pääsiäispupu.

Raeruohon asemasta vihreän nurmikon voi kasvattaa myös ohran siemenistä.

Ohranurmi ja jättimuna.

Pääsiäiskorttitarvikkeet muhivat pitkään pöydän kulmalla, mutta onnistuin valmistamaan ja postittamaan ne ennen palmusunnuntaita.

Pääsiäiskortteja.

Tämän vuoden pääsiäisen alusaika on ollut myös suruaikaa, sillä menetin hyvän ystävän vaikean sairauden seurauksena. Minulle oli melkoinen opintomatka käydä hänen luonaan saattohoidossa ja nähdä hänen muuttuneen lähes aineettomaksi eli enkeliksi. Hyvä sydän oli tallella. Onneksi sain vielä jutella hänen kanssaan ja pitää häntä käsistä kiinni. 

Ystäväni antoi tämän suojelusenkelin minulle lahjaksi vuosia sitten.

Tähtitilkkutyö on edennyt siihen vaiheeseen, että 12 blokkia on ommeltu valmiiksi ja myös yhdistelty. Nyt siihen pitäisi ruveta suunnittelemaan reunakaitaleita. Saa nähdä, tuleeko siitä torkkupeitto vai jotain suurempaa. Aika näyttää. Käytin blokkeihin tilkkuvaraston puna- ja violettisävyisiä jämiä, joita ei riitä isoihin pintoihin. Eikä tilkkukasa näytä pienenevän yhtään...

Värikäs tilkkutyö.


Tänään alkoi mökkikausi eli kahlasimme mökille ja joimme verannalla päiväkahvit termospullosta. Kyytipoikana oli käsekuchenia, kääretorttua ja Hanna-tädin kakkuja. Kyllä maistui hyvältä.

Kesän ensimmäiset mökkikahvit.